tiistai 31. heinäkuuta 2012

Pennut kasvaa niät kohisee
























Täs o 7-viikkoskuva Ruska pennuist toispäivält sunnuntailt.


























Tänä aamusti Ruska-emo suasios oleva kori pääsi pentujenki suasioo. Pennut keksi itte men korrii nukkumaa, parit vaa välil vahettu koris. Täsä Daniel ja Diana kokkeilee, kummost o nukkuu piänes koris. (Näit kuvia ei ol millää lail lavastettu!)




















Sit voorostas punaset pojat Dionysos ja Daniel.




















Täsä Dionysos ja Dorothy.

Lopuks pari videopätkää pentuje touhuist. Ikä näis videois 7 viikkoo 2 päivää, painohaarukka 850 g (Diana) - 1030 g (Daniel).

video


video

* * * * *

Lämpimästi tervetulloo JaanaElina Aika on taikaa -plokist!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kuus viikkoo

Eilispäivän Ruska pennut täytti kuus viikkoo. Kuusviikkospäivänäs he oppi kaikki yht aikaa kiipeemää pentuhuanee soffal. Täsä Dionysos näyttää mallii soffal olemisest.

















Täs soffakuvas näkkyy, et pentuje kuvvaamine o vaikeet. Tai nykykiälel haasteellist. Se "haasteelline" tuntuu oleva yks tän hetke muatisana. Kuvauskohde o vaikee, siis haasteelline, jos se ei ol hetkeekää paikallas. Tullee epätarkkoi pääpyäritys- tai tassuheilutuskuvia. Täsä kuvas kohde o aloillas. Viäl suurempi vaikeus o siin, et vaik kohde kui pysys aloillas, ni kamera ei millää meinaa tarkentaa pehmeisii pentuisii. Kamera tarkentaa taustaa. Niinko täsäki kuvas epäolennaisee soffapäälisee. Voi harmi ko en ossaa säätää kameraa enkä ottaa parempii kuvia!

Rakkail lapsil o monta nimmee, niät emäntäki koht mennee ihan sekasi hee nimies kans. Sen tähde mää ny puhu heist täl kerttaa virallisil nimil.



















Pentuje kamaris o vanha neulomakone. Se kiinnostaa kauheesti pentui. Tästä Dorothy, 6 viikkoo, tutkii neulomakonet.



















Saako olla? Daniel - 6 viikkoo. 




















Diana - leikkiväisel ja hyäkkääväisel tuulel. Hänki kuvas tasa 6 viikkoo.

Sit viäl muutama kuva tält aamult.



















Pennut herräili keskel huanet oleva matto pääl. Eilä meil kävi viarait ja yks pentui ymmärtäväine maatalo emäntä sano, et kyl pennuil täytyy matto ol. Pentuje o nii hiano tehd matto al tunneleit ja vaanii siält. Ja matto päälläki leikkii. Mää tei tyät käskettyy ja leviti matto laatteel. (Oli korjannu mattot pois, ettei pennut pissais niit.) Viäl ei pennut ol osannu tehd tunneleit mut muuto matto pääsi heti hee suasioos. Kyl  lautalaatteeki silti nii mukavasti tömisee hee tassujes al, ko he juaksee.




















Täsä Dianysos kellii laatteel leluje keskel. Tai enne vanhaa Poris lelui kyl sanottii paijjuiks. Yks lelu, pitkä pirtanauha, o "emolt-pennul-lelu", Ruska rakas lempilelu, joka nyte o pentuje käytös.




















Täsä Dionysos o aamupesul. 




















Ruska-emo tykkää huilail pentuhuanee pöydäl - tai pöydäl olevas koris. Siin pennut ei uletu hännee ja hän saa ol omas rauhasas mut samal voi pittää silmäl pentui. Ussei hän mennee oleskelemaa viäreiseenki huaneesee, joho pennut ei pääs mut Ruska pääsee. Huaneitte välisel kynnyksel o levy jonka ylitte Ruska helposti hyppää mut pennut ei, ei ainakaa viäl.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Tiäviarukukat



















Vuasi takasi mää ihasteli tääl plokisani tiäviaruje kukkasloistoo. Ny taas ole ihhaillu sammaa. En missää ikänäni ol pannu merkil näi ihanaa kukkaloistoo. Viime vuan mää just kerkesi kuvani ottamaa ja plokijutu tekemää, ja kui ollakkaa, sit niittomiäs jo tuliki ja veti silleeks kukkaloisto.

En tiä mikä o kukkasil hyväks ja mikä huanoks. Mut mää olsi kyl miälelläs kattellu sitä kukkaloistoo kauvvemminki. Ny muisti tämänki niittoasia ja oikee pelosekasil tunteil aljoi aanaamaa, et koht ne kukkaset niitetää. Kuvat o otettu viime viikol ja osast tämä viiko alvus. Niittomiäs tuli isol traktorillas ja kaato tiävaruje kukkaset seuraavan päivän ko viimiset kuvat oli ottanu.









































Näis kahdes viimises kuvas näkkyy, mitä o kukkakasvustoje takan. Tiä toisel pual aukee ohrapelto, jonka takan kulkee Paimiojoki. Tiä toisel pual aukee rypsipelto ja kaukan takan o mettää.




















Nämä tasaset peltoaukeet istuu hyvi tämmese Pori tasasis maastois kasonnee ihmise miälemaisemaa. 

torstai 19. heinäkuuta 2012

Pentukuulumiset

Pennut o vilkkait ja voi hyvi. Pissal o jo käyty laatikol. Kermafiilii, joho o sevotettu munakeltuaine, o maisteltu. Penturaksujaki o jo pureskeltu. Ja vettä juatu kupist.

Mut kaikist herkummalt maistuu Ruska-emo maito.

























Paino nyte 5 ja puale viiko vanhan o liki 800 g isoimmal Pikkuprinssi Danielil (kuvas emo kainalos) ja yli 650 g piänimmäl Touhutyttö Dianal (Danieli viäres).



















Leijonakuninkas Dionysos Didi Ruffeli ja Hurmaajatar Dorothy Rodofiina Mesi-Marja.



Pikkuprinssi Daniel Dansku Rassuli. Tämä poika ensimmäitteeks nuali kermafiilii lautaselt ja rouskutteli penturaksui.


















Touhutyttö Diana Usva Lillamaliina. Tämä tyttö se oppiki ensimmäitteeks käymää hiakkalaatikol. Fiksu piäni kissa, meinaa vaa.

Miska-kissa kuulumissii

Miska katos Poris huhtikuus ja oli kadoksis kahdeksa viikkoo, kunnes onneks löydettii. Ny hän o viättäny normaalii ja rauhallist elämää kotonas. Häne emäntäs Pirkko Mäenpää pyysi kertomaa, et Miska rekisteröittii Poris pidetys näyttelys 15.7. eurooppalaiseks nimel Miihkali. Ja lisäks, hän o ny virallisesti kihlois neiti Elekati Tanita kans.

Onneks olkoo, Miska-Miihkali!

* * * * *

Lämpimästi tervetulloo lukijaks, Tansku!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Tajunnavirtatrekolsmestari

Lomal ei ol tartte tehdä mittää. Ei ol pakko men minkää. Voi tehd vaa mitä millonki huvittaa. 

Jos mää en istu Ruska ja häne pentujes kans pentukamaris, ussei mää tykkää tehd pihahommii. Silti muistuta ittelleni, et ny o loma eikä ol pakko mihenkää. 

No, aamusti ajattele, et ny mene kitkemää ja laittamaa sitä ensimmäist kukkasänkee. Siin kassoo paljo rikkauahoi ja sihe pitäs ajjaa lissää multaa. Mene hakemaa kotskäyrryit. 


Tunkiopääl kassoovat rikkaruahot o kitketty mut tunkio
takan rehottaa kauheeton rikkaruahopöheikkö: nokkosii,
ohdakkeit, koiraputkii, vuaheputkii, valvattei, jualavehnää.
Matkal taas kerra huamaanki, et viimevuatisis rikkaruahotunkiois kassoo isot rikkaruahopehkot. Samal ko haje ne kotskärryt menenki kitkemää paskaruahot tunkioitte päält. Tullee miäleeni, et viljelylaatikois olevat kasvit tarttis vettä. 


Ko tunkiot o siivottu, mää mene antamaa vet viljelylaatikoitte salateil, yrteil ja kesäkurpitsoil. Siin kohtaa pihhaa o semmost hyvi kevyt ja läpäsevvää kompostimultaa et vaik kui paljo satas ja vaik kui paljo niit kastelis, ne tuntuu ain vaa oleva kuivii. Tämä mustal mullal oleva alue oli viäl viime suven rikkaruahoje vallas. 

Samatiä mää kulje pruutskannu kans ympäri pihhaa ja kastele muitaki kasvei, niät tullee vesipuntut tyhjiks. Ja sit täytä ne uudesti vedel. 


Viljelylaatikot vaatii paljo vet. Suunnitelmisani o raivat viäl isompi
alue mustal mullal ja hävittää siit paskaruahot juurinas.










Kasvimaal kaikist paremmi voi kukkaset ja sipulit. Punajuure lehdet
o jo menny parempii suihii. 



















Muista et kasvimaallaki täytys käyd ja erityisesti pan sin papuköpit. Mää ota kainaloo köppei ja lähde kasvimaal. Siäl kumminki huamaa, et maa o liika kuivaa, tarttisi jonku vehkee, mil saisi reijjät niil köpeil. No, mää jätä köpit sihe maahaa mut huamaa, et nauriit tarttis harventamist. Mää harvenna nauriit. Miäs kävi harventamas punajuuret ja porkkanat. Harmi vaa et joku elukka, ehkä kauris, o käyny syämäs kauniisti harvennetut punajuurenaatit. Papuköpit jää sin kasvimaal, mää tule tiä ylitte takasi pihhaa. (Kasvimaa o ohrapellos toisel pual tiät.)
Tunkiotakune raivaussahakäsittely ja haravoittemise jälkee... Tunkio
o tämä kasa täsä näi edes. 



















Kotskärryt seisoo keskel pihhaa. Mää repele paskaruahoi siält sun täält ja heitä ne kotskärryihi. Miäleni o hyvä ja oikee kirkastunu siit, et eiläehtoosti miäs raivas kaikist pahemma rikkaruahopöheikö keskelt pihhaa. Yhtäkkii alko kova pärinä kuulumaa pihast ja hän raivas nokkoset ja ohdakkeet ja koiraputket kummoo raivaussahal. Aika jyry peli rikkaruahoi kaatamissee. Osa kaadetuist paskaruahoist mää jo eiläehtoosti haravoitti ja kärräsi tunkiol. Mää aloti tänä kevvään taas uude tunkio. Ny mää jatkanki sitä haravoittemishommaa. Ei ol pakko eikä tartte tehd mittää, ko o loma. 

Sit mää kattele ja ihhaile kätteni jälkii, ja miähe käsie jälkii. Eilä täsä samas paikas kasos nii korkee rikkaruahopöheikkö, ei mää jo miälesäni luavuti. Ei täsä mikkää aut, en millää kerkee näit tänä suven raivaamaa, enne enneko ne siämentää jo raivatutki maat, varsinki ne viljelylaatikot, jokka miäs kevvääl teki mul. Mut sit raivaussaha puhu. 


















Mitäs mää sit tykkäisi tehd...? Mää menenki täst sisäl hiukka juamaa ja kattomaa kissoi.

Mut pihhaa onki tullu pihakissa Musta Miina. Mää seurustele häne kansas ja haje hänel äkkii ruakaa sisält. 

Sit vast mene sisäl ja viivy siäl aikani seurustelemas sisäkissai kans. 



Jaha, ruppeisinko ny kitkemää sitä kukkasänkee? Ei ol mikkää pakko eikä tartte tehd mittää. Mää nauti lomast. No, mää kiärränki ensti kattomas millai mu taimeni jaksaa. 

Monivuatiset idänunikot - ihan komia näkösii taimii. 

Isonolaana - näkkyy piänii knuppei jo. En muist koskaa edes nähneeni tämmest kasvii. Kummalline nimi. 

Kesäpäivähatut. Jaa. Sinisalviat. No jaa. Ei kauhee isoi. 

Isonolaanat, sinisalviat ja päivänhatut o yksvuatisii. 

Sit nautiskelemaa kukkamaa laitost.


Kello o jo kolme ehtopäiväl ja mu piti tul tähä kitkemää jo aamusti. Ei haittaa. Mul o montaa muutaki hommaa keske. Ko ei ol pakko... Nämä mu pihahommani o vähä niinko tajunnavirtaa... 




















Tämä tapahtu ja kuvat o otettu joskus viime viikol. Hyvvää pyhäpäiväehtoot kaikil!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Pennut peuhaa

Kissapennut kassoo ja kehittyy ihan silmis. He ossaa paljo kissamaisii juttui. He ossaa kuapii hiakkaa mut en ol nähny hee tekevä asioitas sihe hiakkaa (puupellettihiakkaa). He ossaa peittää ruakaaki (!) mut en ol nähny he syävä mittää muut ko emolämmint maitoo. Ko mää viä pentui varte kermafiilii, joho o sevotettu yks kanamunakeltuvaine, Ruska hyäkkää syämää, mut pennut ei ymmär et sitä kuulus syär. Kissavauvvoil tarkotettuje muroje käy samallai. Ruska syä ja sit imettää pentui. Ilmeisesti häl tullee hyvi maitoo.


Täsä kuvas pennut tutustuu ruakalautasee. Tassut o astuttu kermafiilii ja fiilisil tassuil tepasteltu laatteel. Tämä o jo melkei viiko vanha kuva. 




































Dorothy eli Rodofiina eli Mesi, 4 viikkoo vanhan.



















Dionysos eli Ruffeli eli Didi, 4 viikkoo 1 päivä. 





















Daniel eli Rassuli, 4 viikkoo. Varsinaine piäni hurmuripoika tämäki, eiks vaa? 



















Diana eli Rillamaliina, 4 vk. Piäni tassu heilahtaa ja sit mennää.

Loppuu viäl pari videoo, otettu toispäivän.

video video


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Deet ja reet

video


Ruska pentue o Pinkkitassu D-pentue. Dee-pennut siis. Eli deet.

Poris o ollu vuaskymmenie aja vänkäyst siit, mikä o oikeet Pori murret ja sanotaanko Poris dee vai ree. Nykyää ko murrepiirteet o aika lai himmentyny, ree o varmaa vihroviime hyväksytty Pori murtee tunnusmerkiks, ko se ainaki erottaa Pori murtee yleiskiälest. Aikoinas pakinoitsija Porin Manta pakinoitti Satakunna Kansas "dee pääl". Sit tuli toisii pakinoitsijoit, jokka kirjotti tai kirjottaa "ree pääl". Reelline Pori murre aiheutti ensti paheksuntaa ja miälipahhaa deemurtee kannattajil. Olisko täsä ollu ripaus luakkataisteluuki?

Mun kototaustasani kyl ykselitteisesti puhuttii ree pääl. Isäni kuulusteli rarioo. Vanha vitsi o, ko hän kerra yritti kiäli keskel suut kirjottaa sannaa radio kirjakiälel, ni hän kirjotti dario. Häl meni ärrät ja reet sekasi. Täytyy viäl sanoo ettei ärrä ja ree ol samoi äänteit. Ärrä o särähtävämpi ja ree pehmeempi. Kyl porilaine ne erottaa. Ärrä sanas Pori o erilaine ko ree sanas sare. Sitä lyhkäst pehmeet reet o joskus sanottu ykstäryseks ärräks mukko sil ei ol ommaa kirjainmerkkii ni täytyy tyytyy ärrää eli reehe. Mää ole täsä plokis kumminki yleensä käyttäny deet helppoure tähre vaik ny vaihroinki täsä postaukses reehe.

Piti puhumani dee-pennuist. 

Näil dee-pennuil pitäs varmaanki ol rinnakkaiset ree-nimet porilaisittai. Ne olis syntymäkotohellittelynimiä.

Dodothy sanottas Pori murtees varmaa Rorothy (just niinko kirjotettaa) tai sit Roroti tai Rorofi  - millai kukaki vääntäs tua th-ääntee poriks. Tai jos yritettäs pinnistel ja kääntää Rorothy takasi kirjakiälel niinko mun isäni sano dario, ni nimest vois tul vahinkos Rodothy. Sen vois lyhentää Rodoks. Eiks oliski ihan hiano nimi, Rodo? Se sopis ruskeetäplikkää tyttöpennu ree-nimeks, mää ole funteerannu. Hänest tullee vaikutelma, et o kasvamas tomera ja lunki tyttö. Jos otetaa käyttöö viäl tua äffä antama lisämauste, siit sais hiano hellittelynime: Rodofiina.

Entäs sit punatäplikäs poika Dionysos? Rionyysos? Poris ussei hankalai diftongei vakaalie vällii pakkaa tulemaa ylimääräne j, niinko muuto piänte lastenki kiälee. Yks mun äitini porilaine hoitolaps sano aikoinas mu issääni Lejoks, ko häne nimes oli Leo. Sillo Dionysokse ree-nimi olis Rijonyysos ja lyhennettyn Rijo. Ei ol oikee käypäne nimi. Vai onko? Aikasemmi 1990-luvul mu Sohvi-kisallani oli kans punane pentu, jonka nimeks mää pani Onni. Uudes kodosas Onni sai nime Rufus (Onni Rufus). Puhuttelunimi oli Ruffe. Jospas Dionysokse ree-hellittelynimi tääl syntymäkodos oliski Ruffe muistoks vaik Ruffeli.

Kremetäplikkää Danieli ääntämine porilaisittai riippus siit onko kysymykses enklanni Däniel vai ruatti Daniel tai Daaniel. Räniel tai Raniel tai Raaniel. Räni tai Raani tai Rani. Tai entäs Taneli? Ei Taneli käy, ei se ol ree-nimi! Eikä nämä ol passeleit mu makkuuni. Varsinki Räni o ihan liika rämisevä nimi fiinil kermafärisel poikapennul, jol o pyäreet isot siniset silmät. Jos luanteest voi tehr jottai päätelmii, tämä kreme tuntus rauhallisemmalt ko punane velipoika. Jostai syyst tämä pentu o päässy emos kainalopojaks. Häne imupaikkas o usseimmite ensimmäisen Ruska-emo kainalos. Hänel o hellyttävä hualestunu ilme piänes naamasas. Ehkä hän o prinssi ja häne piänii harteitas painaa jo vastuu prinsessast ja pualest valtakunnast. Tai ehkä hän o piäni jellona ja hän o hualestunu siit, koska se Daniel tullee leijonie lualaa. Hänt vois hellitel nimel Rassuli tai Ressuli.

Veljekset ko ilvekset, Ruffeli ja Rassuli. Nää o tämmesii mu ja pentuje välisii hellittely-nimiä. Ja siin samas ree-nimiä.

Ja sit sinitäplikäs sulone pikku Diana olis poriks Riana. Ei sekkää ol luannikas nimi. Ei kelpaa. Entäs Rina tai Rana? Mää taira tuunat tämä nime Rillaks, tai Rillamaliinaks. Lässytysnimi voi ol Lillamaliina. Se passaaki oikee hyvi, ko tämä Diana o pesuee Lillan. Kyl tämä Rillamaliiniki o oikee tomera tyttö ja o pitäny puales isompai joukos. Mahtasko hän ol tempperamenttisempi ko siskos Rodofiina. Hän o kaikest vaikeempi valokuvattava, ko ei pysy hetkeekää paikallas, varsinaine tärpästikkeli.

Eli Ruska pentuje ree-nimet o Rodofiina, Rillamaliina, Ruffeli ja Rassuli.

Nimie keksimine kissapennuil o hauskaa vaikkei heti keksiskää. Pentuje uudet omistajakki keksii viäl omat nimes pennuil. Semmoset, jokka maistuu oikee hyvält hee suusas. Niät hauskuus o ainaki kolminkertane. 

Kissal täytyy ol monta nimmee. T. S. Elliot runoili et häne miälestäs kolme nimmee kissal o välttämättömii. (Mut mää sano et voi niit ol enämpiki varmuure vuaks, vaik yhreksä, ko kerra kissal o yhreksä henkeeki.) Mää ole ennenki tätä T. S. Ellioti runnoo lainannu.

Kissan nimi

Mikä kissalle nimeksi? Siinäpä pulma!
Kun mietitte sitä, on mielenne pimeä
ja sanotte, että olen hullu ja julma
kun vaadin: KOLME. Kolme eri nimeä
pitää kissalla olla. Ensiksi nimi
kuten Mirri ja Murri ja Pekka ja Pelle
tai Eenokki, Emma, Pimpula ja Pimi.
Ne sopivat arkena jokaiselle.
Tai kenties teillä on herkempi kissi
tai makunne vaatii jotain hienompaa:
Siis Platon, Admetus, Elektra, Zeremissi,
kyllä niilläkin kissaa kutsua saa.
Mutta erityisnimi, jossa tuskin on järkeä,
mutta erityis-erikois-nimi kumminkin
pitää kissalla olla, sillä kissa on tärkeä
ja hännännosto käy hienommin
kun nimenä on jokin Bombaluriina
tai Munkustrappi tai Korrokopatti
ja viiksetkin sukii Fille Meliina
paljon kissamaisemmin kuin pelkkä Katti.
Mutta sitten on Nimi, jota kukaan ei arvaa
jota kissa ei paljasta milloinkaan.
Se ei liikuta edes viiksikarvaa
jos nimeä käytte utelemaan.
Vaan kun tapaatte kissanne aatoksissa,
niin syynä on tämä, se tietäkää:
Se miettii ja pohtii ja nauttii se kissa
omaa nimeänsä se nimeää,
sen pimeää nimeä
kimeänpimeää
sen Salaista Yksityisnimeä.

T.S. Eliot 1959
Suomentanut Kirsi Kunnas, julkaistu teoksessa Aarteiden kirja VII (toim. Kirsi Kunnas), WSOY




* * * * *


Tervetulloo joukkoo, Eija S. ja studiodabere! Welcome, studiodabere!