perjantai 30. elokuuta 2013

Naukulan Mamma kyläs

Tämä viiko maanantain meil oli ilo saad viaraaksemme Mamma Naukula. Kissapennut tuli just kolme viiko vanhoiks. Mää oli kekannu, et Mamma o hyvä ottamaa kuvia ja pyytäny et jos hän vois tul kattomaa Ruska toisiiki pentui ja ottamaa näist kuvia. Hän oli kattomas ensimmäisiiki pentui, ja sillo hän oli ottanu kamera föllii ja sillonki hän oli ottanu kuvvii. Ny mää oikee pyysi ottamaa kamera. Täst oli sovittu jo kauvvat ajat takasi, enne enneko näist toisist pennuist oli viäl mittää varmaa tiatookaa. Oli oikee mukavaa ko hän kaike lisäks tuli oikee miälelläs. Ja mul jäi muistoks paljo sulosii kuvia kissaperheest. Jos ottaa vaa itte kuvia samoist kohteist, niist tuppaa tulemaa ain vähä samallaisii.


 Täsä pentuje ylpee ja hualehtiva emo Ruska (Pinkkitassun Bette).


Kuvas näkkyy hianosti kui pehmone turkki näi piänil pennuil o. Täsä kolme tyttöö immee. Vasemmalt Edina, Ellen ja Estelle.












Sinipoika tullee omal paikalles mut kömpiiki emmoo pitki ja osittai siskoje ylitte. Sinipoika o ny kans saanu arvokkaa nime: Edward. Mul ei ol viäl selvinny mahtasinko sannoo hänt Edwardiks, Eetuks, Eetvartiks vai Ediks.


 Täsä kaikki omal paikallas imemäs. Nisätappelui ei ennää kovi paljo ol.






Piäni Edward nauttimas maitoo. Kattokaas kynsii!



 Elleni naamakuva (mää rajasi palloks).


Ellen ja Estelle. Just sinä päivän ko Mamma oli meil, pennut lähti liikkeel matalast pesästäs. Täsä ollaa pentuhuanees matto pääl.








Pikkune Estelle, joka o pennuist suurin. Oli syntyisäs ja on viäl nytenki.






































Edward o sulone nallukka.



Edina o söpö sinisilmä. Mää ole Photoshopil pyhkiny Edina nenu, ko siaraimis oli jottai mustaa töhnää. Cremel ja punasel pennul tullee helposti siaraimii ja silmäi sisäkulmii likkaa. Sem mää opei jo viime suve pennuist, Didist ja Danskust. Vaaleepunases nenus ja vaalees pennus lika näkkyy helposti, vaik mää yht mittaa yritä muistaa, et putsaisi pumpuliklapul. Ja putsaanki.


Sit tullee taas väsy. Täsä Estelle sinisilmät alkaa jo näyttää hiukka väsyneilt.








 Elleni silmät meinaa men kiini.


Ellen sammahtaa.


Täsä kuvas Edina o kömpiny Elleni pääl nukkumaa. 


Täsä taas Edward o simahtanu liki emmoos laatteel. 


Niinko sit Edinaki. 

Täsä kuvas kaikki neljä pulluvattaa nukkuu pesälaatikos. 

Pennu elämä o syämist ja nukkumist. Mitä vanhemmaks he tullee, sitä enämpi elämäs o painimist, hyppimist, leikkimist ja kaikemmoist mailmavallotust. 

Ko ollaa otettu hyvät torkut, sit o oikee aika taas kiskotel ja venutel ittes herreil, niinko täsä Edward.

Tähä astikka kaikki kuvat o Mamma N. ottanu. 

Kiitos, Mamma! Ko mää sai luva käyttää näit, ni mää tykkää näyttää näit muittenki iloks. Ilma Mamma luppaa näit ei muut saa kopsat. 

Myähemmi täl viikol tultii Koskel, ja kissat muutti tääl asumaa vanhaa pärekoppaa. Ruska hyväksy se heti eikä ruvennu kuskaamaa pentui minnekkää mual. Reunai ylitte kurkitaa mut viäl ei ol omi voimi kukkaa uskaltanu tul pesäst laatteel. 

Piäni videopätkä (mu ottamani) tält aamult. (Videol o jottai kummallissii sivuäänii.) 

video


*****
Tervetulloo lukijaks, Kissa Kermakupilla!

perjantai 23. elokuuta 2013

Pesä

Me matkustettii hiukaks aikaa mailt kaupunkii ja kottii. Mää ain jännitä näit ajomatkoi, en sunkaa omast enkä miähe pualest mut piänte kissapentuje ja Ruska-emo pualest. Hyvi matka näytti kumminki menevä.

Edellisel kerral ko tultii kottii, Ruskal alko seuraavan yäseen synnytys. Ny kottii tulo jälkee Ruska piilotti pentus. Olisko matkustamine edesauttanu synnytykse alkamist? Oliskos tämä jälkimmäine matka vaikuttanu sen, et Ruska tartti piilottaa pentus, et häl oli hiukka epävarma olo, ko matkustettaa sin ja tän ja häne tarttee ol piänte pentujes kans millo misäki.

Mää kävi joskus aamuyäl vessas ja samal kurkkasi pentuhuaneesee. Ruska makas tapas mukkaa pentukopa viäres. Mut ei pentui missää. Mää oli jo valmiiks ajatellu, et jos mää olsi kissa ni tiätäsi mihe pentuni piilottasi: mee issoo vaatekonttuurii, joka on nii täyn tavaraa ettei ihmine mahdu sisäl, jossei ensi nostel muutamii tavaroit pois. Se o oikeastas piäni vaatehuane mut siäl o muutaki tavaraa, matkalaukuist alkai.

Arvaus oli ihan oikei. Siäl ne neljä kissapoikast makas vaatehuanee peräl talvikenkäi ja vanha pölyimuri välis. Mitäs sit muut ko äkkii siirtämää pennut hee pesälooraas. Jäti Ruska tiätysti sammaa kamarii ja pani ove peräsäni kii, ettei Ruska niit toist kerttaa veis nii hankalaa piiloo. Ja mikä järki siin sit oli, et Ruska vartioitti pentulooraa mut pennut oli valla toises pääs mee asuntoo?

Seuraava kerra ko aamusti meni pentukamarii, pennut oli taas haihtunu pesästäs niinko tuhka tuulee. Mää kattoi sänky al ja siäl ne oli. Ja palauti pennut samatiä pessääs ja kloosusi Ruskaa et mitä sää ny meinaat. Ei mittää. Ruska siirsi pennut taas takasi sänky al ja mää takasi pessää. Ko oltii yhtees neljä kertaa niit siirrelty ensti sin ja sit takasi tän, mää tuli toisii ajatuksii. Rupesi rakentaa varapessää sänky al. Irroti kissa kantokopa yläosa alaosast ja pettasi pentui ja Ruskaa varte peti kopa alaossaa. Lykkäsi se sänky al seinä viäree sihe kohtaa, mihe Ruska pentus oli pannu. Ja toivoi, et Ruska seuraaval kerral kuskais ne pennut edes sihe koppaa eikä paljaal laatteel. Seuraavaks Ruska oliki kuljettanu kolme pentuus koppaa ja yhde kopa viäree sin sänky al. Mää siirsi se viimisenki muitte viäree koppaa.


Siit astikka eli toispäiväst asti Ruska ja neljä pentuu onki asunu pentuhuanee sänky al kantokopa alaosas. Siin o matalat laidat eikä yhdel sivul mittää laitaa, niät pennut pääsis hyvi siält poiski. No, viäl tähe astikka he o pysyny turvallises kopas, he o nii piänii. Aika ahtaalt tämä pesä vaikuttaa.

Jos mää mene seurustelemaa pentuje kans, mää vedä koko pesä sänky alt.

Oikeastas kävi hyvi, et Ruska itte just nyte hylkäs pesäs, ko me oltas siit joka tapaukses jouduttu koht luapumaa. Mää oli kirjottanu sähköpostei kissaisännä kans, ekko ens viikol o toise emo laskettu aika, koppa tarvittas täl Cheril synnytyksee ja pentuje alkuhoitoo varte. Mää en miälestäni ollu täst äänees puhunu yhtää mittää. Tuli semmonenki miälee, et mahtaaks Ruska lukkee mu sähköpostejani. Vai mist hän tiäsi koppas hyljät just kreivi aikaa?


Tuntuu mukavalt semmone opetus, et kuulemma kissapennuil olis erityise tärkeet saad mahdollisimma paljo erilaisii vaikutteit ja kokemuksii 2-7 viiko ikkäisen. No, ei tiätysti liikaa, joku järki täsä tarttee ol. Mut esimerkiks et pennut sais ol tekemisis monie erilaiste ihmiste kans. Ja niil tekis hyvvää oppii olemaa autos just siin ikävaihees. Sillo hee myähemminki elämäs o helpompi ol autokyytis. Eikä pentui varmaa haittaa, vaik emo muuttaa hee toisee paikkaa. Sillai vappaan ulkonakki elävät ja pualvillit kissat tekkee, et vahettaa pesäpaikkaa aika ajoi. Mut Ruska ei kyl siirrelly ensimmäisii pentujas vuasi takasi, ja sillonki reissattii kaupunkist mail ja takasi.


Mul o suunnitelma uudest pesäst, jota mää tarjoo Ruskal ja häne jälkikasvulles. Mut siit sit toisel kerttaa.

Loppuu viäl kolme videopätkää.

video

Täsä ruakaillaa E-pentuee "virallises" imemisjärjästykses. Creme Edina ja sinikilppari Estelle näyttää täs imevä alanisiä. Jos videot o liika pitkii ettekä jaks kattoo loppuu asti, jättäkää keske. 


video

video

Pennut o näis videois iältäs kahde viiko ja kolme päivä ikkäisii. Kyl meinaa kehittyy pikavauhtii. 

* * * * *
Mitä mu silmäni näkeväkkää. Tosa lukijalooras o täl hetkel just tasa 100 nättii naamaa!

Tervetulloo sadas, Yykooän!

maanantai 19. elokuuta 2013

Kaksviikkospäivä

Ruska pennut tullee tänäpä kahde viiko vanhoiks. Kyl o aika menny äkkii. Kuvas Ruska onnellisen piahtaroittee pentukopas. 

Ko meil oli Ruskal edelliset pennut suvel 2012, mää ussei ajatteli, et mikä oli ihanin vaihe pentuje kasvamises kohti luavutusikkää. Ko mää asiaa funteerasi, mää huamasi et minust ne oli kaikkei ihanemmillas ain just sillo ko mää tuli hee ihanuuttas kysyneeks. 

Jos kaikki mennee hyvi ja luanikkaasti, sillo pennut o ain vaa yht ihanuut. Tiätysti voi ol murhettaki, jo synnytyksest alkai. Jokku pennuist voi syntyy vialloisin, niät täytyy lopettaa. Jokku voi sairastuu ja kual heti piänin. Emäl voi tul nisätulehdus, joka kylläki o aika helposti hoidettavis. Jokka o paljo kissapentui teettäny, tiätää, mikä kaikkee murheellistaki voi sattuu. 

Ny minust just tuntuu, et tämä ensimmäine kaksviikkone o ollu kaikkei sulosempaa aikaa näitte pentuje kans. Ko ne o ensti ollu sokkeit ja kuuroi ja sit silmät pikkuhiljaa auvvennu. Korvakki näil o ilmeisesti auvvennu. Ko mää kolistele hee koppas viäres, mää huamaa, et pentuje pikku korvalehdet ruppee tärisemmää. Hajuaisti pennuil o varmasti heti syntymähetkel vahva. 

Koht syntymäs jälkee pennut ei ossaa oikee mittää muut ko mönkii, immee ja nukkuu, ja vinkuu, jos he joutuu erroo emostas - ja tapel toine toises kans nisist. Aika paljo seki vastasyntyneilt. Kaksviikkosil o silmät ja ne ossaa kohdistaa katsettas. Ja ilmeisesti ne ossaa kuulustel, ainaki näyttäs silt. Vaappuvil ja huteril jalvoil jo seisotaa ja otetaa ensi askeleit ja sit kupsahdettaa kummoo. 

Kolmel naaraspennul o nyte annettu E-alkuset nimetki, ko he o Pinkkitassu kissala E-pentue. Ainoastas sinipoja nimi o viäl harkinnas. 

Pikku Ellen o näi sulone tyttöpentu. Kuvas ei nävy, mut hän o periny emoltas Ruskalt
"kaulaliina", jonka toine pää o ruskee ja toine punaoranssi. 

Väsy tullee Ellenil ja muil helposti. Sit nukutaa ja hetke pääst taas imetää.

Estelle o tähe astikka ollu syntymäst alkai isoin pentu. Mut on hän nättiki, eiks vaa?
Estelle o kilpikonna, niinko Ellenki, tarkottaa, et hänel o siniharmaa joukos creme-färrii.
(Ellenil pualestas o ruskee joukos punaoranssii.)

Ko jallaat o viäl kovi huterat, ne helposti levvii tälläi näi.

Täsä Estelle näyttää, milla otetaa ensi askeleit.

Sinipoika o sulone. Hän ilmasee miälipittees pontevasti, jos mää ota hänt kätteeni:
hän tahtoo heti koht takasi emo tyä. Tytöt kestää jo minu seuraani hiukka paremmi. 

Hellyttävä? 

Sinipoja kävely-/ryämimisnäyte.

Eiks ol tämäki, piäni Edina, söötti. Alvus ei ollu ihan kirkos kuulutettuu, onko hän tyttö
vai poika. Ny näyttäs kohtalaise varmalt, et tyttöpentu hän o. 

Edina opettellee kävelemmää.

Edina taitaa ol yksfärine creme, jol o haamukuvioit. 

Uus lukijaki o ilmestyny. Lämpimästi tervetulloo ploki lukijaks, AnnaS!

tiistai 13. elokuuta 2013

Pentukuvie ottamise ihana vaikeus

Koko eilise päivä mää yriti ottaa kuvia kissapennuist, ko heil tuli yks viikko täytee. Kymmenie kuvie jälkee mää sai aikaseks yhde 1-viikkoiskuva joka pennust lähetettäväks Pinkkitassu  kissalaa. Ai ni, sinisest pojast oli peräti kaks kuvvaa. Kyl oli vaikeet.

Eilä oli aamupäiväl pilvist ja satteist. Klasie reeraamise tähde tääl maalaistalos o ulommat klasit otettu pois ja sisäikkunat o suajattu muaveil. Muavit pimentää huaneit, vaik ne onki läpinäkyvii. Mää yriti kyl valokuvat viäreises huanees, jonka klasei ei viäl ol irrotettu.

Ruskal oli kova hätä pennuistas. Mun oli pakko pan ove kii Ruska ja minu välis, et mää sai edes yritettyy kuvvaamist. Pentu isol pöydäl valosaa kohtaa ja kamera valmiiks. Mut Ruska jynttäs ove takan ja hyppäs päi ovekahvaa avatakses ove. Mää oti ain muutama kuva kerrallas ja palauti pennu Ruskal. Sit kattoi tiatokonneelt, mimmosii kuvat oli. Huanoi ja epätarkkoi.

Mää pyysi miähenki auttamaa. Ensti hän sai pest ja kuivat kätes ja sit pan desifiointiainet. Ko kädet oli puhdistusoperaatio jälkee kuivat, mää pani ain yhde pennu kerrallas häne kättees ja yriti ottaa kuvia. Ei sekkää oikee luannannu.

Ruska kiipes pitki miähe housupulttii pelastammaa pentuus. Ja ko mää irroti Ruska housupulteist, hän hyppäs pöydält miähe selkää!

"Mitä te teette mun pennuille!!!" - Ruskal o aika tuima ilme, miäst nauruttaa. 





















Ny seuraa kuvia, jokka kaikki o enämpi taik vähempi epäonnistunneit. Parhaat mää läheti Pinkkitassu kissalaa.




















Hauska keikahduskuva ruskeekilpparitytöst mut epätarkka.


















Täsä hiukka epätarkas kuvas ruskeekilpparitytöl o pikkuvanha nassu mu miälestäni. Hän o naamaltas iso kissa näkköine, melkei niinko vanhus.




















Näi piänet pennut ei hallitte viäl raajojas, vaik koht heist tullee varsinaisii trapetsitaiteilijoit. No, ehkä nämä o tuleva trapetsitaiteilija tai balettitanssija eli sinikilpparitytö ensi askelii ja pyärähdyksii. Pennut pyärii ja kääntää ja vääntää ittees niät o vaikee saad nättii kuvvaa josa he olis hyväs asennos.




















Höh, kui tääki näyttää nii hassult kuvalt sinikilppari tytöst. Hän o varsinaine söpöliini mut täsä hän o hassu ja silmätki kiaros. Kuvast näkkyy, et viiko vanhan sinikilpparil silmät oli jo melkei auki.




















Yhdes kommentis sinist poikaa nimitettii sinipojaks, ja täst tuli häne ensimmäine lempinimes. Pelkkä pää näkkyy miähe sormie ja käsie ravost.




















Sinipoja pää o heilahtanu just ko kuva o otettu.




















Creme tyttö.




















Cremelläki silmät rupes aukeemaa just viiko vanhan. Ei ne viäl yht auki ol ko sinikilpparitytöl.




















Täsä viiko vanhat pehmokaiset immee sulas sovus. Kilpparitytöt immee tavallisesti keskinisiä. Sinipoika tavallisesti takanissää. Creme tyttö immee emo kainalonissää, mut aika ussei takanissää, jos se o vappaa. Sinipoika ei ol luavuttanu takanissää cremel tytöl.

Ruska ensimmäises pentuees reilu vuasi takasi creme poika Daniel eli Danksu eli Sulo imi ihan piänest astikka kainalonissää. Mul o se käsitys, et tämä kainalonisä varsinki alvus, ko sitä ei ole viäl imetty, o kaikist piänempi nisä, mut jos sinnikkäästi immee, kyl siält maitoo tullee yht hyvi ko muistaki nisist. Kainalonissää imeväl o se etu, et saa kaikist enämpi emo nualui ja ehkä huamiooki.




















Viäl yks kuva söpöst ruskeekilpparitytöst nukkumas. Kuvas oikeel pual o imemäs sinipoika ja vasemmal sinikilpparityttö. 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Daaliat eli joriinit

Kevvääl mää sai miähe velivainaa leskelt eli kälyltäni jorini siämenii. Hän oli ottanu niit korjuu erifärisist jorineist syksyl ja merkannu, minkäfärisest jorinist mikkäki siämenet oli.

Kää kylvi siämenet ja kassooti iso määrä jorinitaimii. 



Ny osa o aika piänii ja reikäsii. En tiä tulleeko niist mittää ja kerkeeko tänä suven kukkimaa. Mut osa o alkanu just viime viikol kukostammaa ja voi oikee rehevästi. Talo eteläseinustal kuisti kulmaukses lämmint kivijalkaa vastaa jorinit viihtyy oikee hyvi. Ja muutamas muusaki paikas. 

Mut jorinit o yllättävä färisii. Taimet, joitte piti ol punasii, ko kerra siämenet oli otettu punasist jorineist, ei ollukkaa punasii. No, yks punanenki saatto ol joukos. Mut sit oli muunki färisii. Oli kerrottui ja yksikertasii. Keltaste planttuje joukos oli haaleekeltast ja kirkkaakeltast, valkost ja yks semmonenki, josa terälehdet o keskusta ympärilt vaaleekeltasii mut terälehtie ulkoreunat valkosii. Oranssei ja kretliineit o kans monesorttisii. 

Mää ole funteerannu, et varmaa hyänteiset o pölyttäny erifärisii jorineit ristiirastii niät kaikist o tullu omanlaisiis. Vähä niinko taideteoksii. Täsä esimerkkei erilaisist. 

Valkone.

Ain ko uus jorini aukee, mää mene kattomaa, et mikäs tämä sit o. Jos näist ottaa siämenii korjuu, tuski niist siämenist pystyy täsmälles samafärisii kassoottammaa.
Keltane, ulkoreunat valkoset.


Haaleekeltane.
 

Kirkkaakeltasii.


Pehmeekeltase ja vaalee- ja lohepunase yhdistelmä. Ko knuppi alkaa aukeemaa,
se ensti näyttää päälipualt pinkilt mut ko kukka o ihan auki se o sisäpualt keltane. 


Keltaoranssei jois punaoranssei "raitoi". 


Punane (tai punaoranssi) josa oranssikeltasii "raitoi".


 Kirkkaapunane.


Pehmeepunane kerrottu.


Syväpunane.

Kerrottu punane, hiukka liilahtava.


Punavioletti.


Liila, josta tummepii ja vaaleempii "raitoi" tai flaimui.


Tummempi liila, josa valkost.


Sinipunane, josa terälehdet o keskusta ympärilt tummat ja ulkoreunoiltas
vaaleemmat.
































































































































































































































































































































Nämä daaliat o vähä niinko kissapoikii: ain ko ensimäine knuppi aukee, saa jännät minkäfärisii kukkii täst kasvist tullee.

* * * * *
Lämipästi tervetulloo ploki lukijoks, Hannamari, Zelda ja Wanhan Wallankumous!