maanantai 29. kesäkuuta 2015

Viimiset tulppaanit

Syksyl 2013 mää tilasi Villist niityst (joka o lopettanu nettikauppas) narsissi- ja tulppaanisipuleit. Siäl oli myynnis yksittäi tilattavvii historiallissii ja luannotiäteellissii tulppaaneit, jokka oli tavallist tyyriimpi, niät määki tilasi vaa kaks tai kolme sipulii yht lajjii. Yks lajike oli Rembrandt-tulppaani 'Insulinde'.

Viime kevvään 2014 kaks 'Insulindee' kukosti kauniisti. Mut yhten kauniin aamun toine oli syäty. Näytti silt, et sipuliki oli vedetty maast ja syäty. Voi harmi. Mul ei ol kauriit tehny paljonkaa tuhojas. Silloko meil yhten vuaten oli kasvimaa pellol, kauriit kävi nyppimäs ja syämäs punajuurenaatit. Yks ainoo tulppaani tähe mennes o syäty, ja just tämä harvinaine.

Tämä kulunu kevät oli mahtavaa tukppaaniaikaa, ko oli tavallist viileempää. Tulppaanit kesti viikkoi kauniin. Ainokaine Insulinde kukosti viimiste joukos. Takan näkkyy samafäriset Ronaldot ja näitte välis Hawera-narsissei. Insulinde viäres parikymmene senti pääs kassoo yks yksinäine tulppaanilehti (ei näy kuvas). Siit vois päätel, ettei peura sittenkä pistelly ihan koko sipulii, et jotaki jäi maahaa.

Toine harvinaine tulppaani, jonka istuti sammaa aikaa, oli keltane 'The Lizard', josa o hiukka punasii raitoi. Se kukosti sammaa aikaa ko kaveris Insulinde. Näitäki mul o vaa kaks, ja ne o säästyny peuroje ja myyrie hampaist.

Ny tulppaanie kukinta o ohitte. Mää ole alkanu haaveilemmaa jo ens kevvääst ja suunnittelemaa, mitä uusii vois viäl istuttaa. 

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hauskat kissajuhlat ja joulu ja juhannus

Toisen juhannuspäivän pioni Claire de Lune avas kukkas. Meil oli juhlat. Mistäs pioni se tiäsiki? Varotukse sana: täst tullee jättiläispostaus.

Fiirattii Ruska ensimmäiste pentuje eli Ree-pentuje kolmivuatispäivää. Ruska synnytti 10.6.2012 Pinkkitassu kissala neljännet eli D-pennut, ja niit aljettii porilaisittai sanomaa Ree-pennuiksi. Ja lisäks viäl juhlittii sitä, et Ruska Ree- ja Ee-pentujes ansiost pääsi vuade parhaaks siitosnaaraaks Eurooppalaiskissarenkaas (SER-FER) ja kolmannee kategoria parhaaks siitosnaaraaks Suame Rotukissayhdistykses eli Surokis ja Kissaliitos. Ser-Feri ja Kissaliito palkinto o jo saatu ja Suroki palkinto otetaa vastaa kissanäyttelys heinäkuu lopus Hämeelinnas.

Viarain toisen juhannuspäivän oli Pinkkitassu kissala ja Ruska Pupu-emo edustajat Mikko, Patrik ja Riku, Ruska Mikki-isä edustaja Monika, kahde Ree-pennu, Didi ja Minni, edustajat Eija, Heikki ja Ilkka, yhde Ree-pennu, Mesi, edustajat Tellis ja Pualu-täti, Mesi poja (Ruska lapselapse), Naukula Sulo, edustaja (ja samal Ruska toise lapselapse Namu) edustaja Merja ja Pinkkitassu Florence eli Lily ja tämä pentuje (I-pentuje) edustajat Johanna ja Sami. Lily o Ruska sisko lapselaps ja Ii-pennut sisko lapselapselapsii. Eli kissoje sukukokoustaki pidettii. Ni ja sit viäl erikoisviaraat Leena ja Heikki, jokka järjesti ohjelmaa, Leena anto hauska tehtävä kissoje nimist ja Heikki luki runo.

"Ai, mä en arvannu et tääl kotonaki o kissanäyttely",
huamauttaa Ruska kissaisännäl.
Kuva: Merja Lainio.
Itte Ree-pennuist ei ollu täl kerttaa kukkaa läsnä. Onneks Merja oli muistanu heitäki ja hee edustajas sai mukkaas lahja viätäväks päiväsankareil. Mut läsnä oli hee emos Ruska ja siskopuales Rauha, jokka koko juhla aja hiukka piileskeli ja tuijotteli kaht koiraviarast, Pualu-tättii ja Riku-settää. Nämä tunnetaa paremmi Naukulas, ko Pualu o erikoisesti Sulo ikioma täti.

"Mä oon Ee-pentu, mut mäkin sain lahjan. Mä tykkään tästä tosi paljon. Kiitos!"
Kuva: Merja Lainio.


















Rauhal o ihmettelemist koiraviarais. Kuva: Merja Lainio. 






















Meil oli hauskaa juhlaa ja touhuu, syätii ja pääl juatii pihal kaffeet. Koirat pääsi ulos mee ihmiste mukan, mut Ruska ja Rauha jäi sisäl.

Pualukka-koira ulkon. Kuva: Merja Lainio. 










Riku-koira. Pentun Ruska o peuhannu Riku kans Pinkkitassu kissalas. Kuva: Merja Lainio. 

























Rauha seuras pirti klasist, mitä ulkon tapahtu. Rauha viäres näkkyy osa Ruska Kissaliitolt
saamaa mahtavaa pokaalii. Kuva: Merja Lainio. 

Kuva: Merja Lainio. 






Miäs järjesti eksoottise rakovalkee. Yritettii paistaa makkaraa vaik paistamine siin ei ollu kovi helppoo. Mut perniöläine makkara oli silti hyvvää. Ja rakovalkee oli hiano.

"Loppuks se kissanäyttely jo?" kysy Ruska Merjalt, joka kävi sisäl ja otti Ruskast kuva. 























Lopuks käytii viäl kaikki yhdes kattomas Koske kuuluisuuksii, kattohaikaroit.

Kuva: Merja Lainio.
Ensti katteltii emohaikara päälakkee, joka näky pesäst. Sit haikara nousi seisomaa ja viäl oikee juhlallisesti levitti siipeski. Täsä haikara nousee just framil. Varmaa toivottammaa haikaraonnee Pinkkitassu kissalaa.

Sit hyvästeltii: hei hei viaraat! Oli mukava juhannusohjelma! Kiitos ko kävitte! Viaraat lähti ajelemmaa omil teilles kuka Helsinkii, kuka Vantaal, kuka minneki.

Yks kovi merkilline juttu näis juhlis oli, mikä ei kuulu juhannuksee. Meil kävi nimittäi yks kuakkaviaraski joka yleensä käy ihmiste tykön vaa joulun. Sillo tätä viarast o harttaasi varrottu ja toivotettu tervetulleeks. Ny ei ollu lainka edes osattu käskee käymää, mut käyny oli. Sem mää huamasi selvästi vast ko viaraat oli lähteny kottiis. Viaraitte aikan mää oli hee kansas enkä keskittyny kauheesti muihi asioihi.

Oi että mitä lahjoi. Meinasi tul ihan noloks. Kissat sai herkkui ja ruakii ja lelui ja huiskui, hiano pehmose pesä ja punotu niinikori.

"Ruska sai tän pehmopesän mut mä koklaan ja esittelen tätä. Mä otan täs torkut." 


"Ai sainks mä tänkin? Ihan omaks?" 
"Tää on NIIN mun." 





























































Meil isäntäväjelleki oli yht ja toist, lautasliinoi, pöytäliina, seinäl pantava hevoskello, kaffepaketeit, laatikolline pusui, muit naposteltavii herkkui.

Ruska ja Rauha viimesimmät prenikat ja Ruska kunniakirjat pantii suvilystipaikaka seinäl. Kunniakirjoje alapual o heppakello, joka näyttää meil ny lepposaa aikaa.

Pusuja, joitte takan Ruska tepastelevat käpälät. Ruska tahto kans tul kuvvaa.

Ja sit viäl herkkukori! Hyvänen aika! Mist tämä juhannuspukki tiäsiki, et mää ole vuaskaudet haaveillu herkkukorist. Et joskus saisi semmose tai antasi semmose jollekki, vaik siskolleni tai ystävälleni.

Herkkukori kans kävi sillai, et mää oti se pikasesti vastaa ja ojensi se ettiippäi miähel. Miäs luuli et herkut oli tarkotettu meil ja kori annetaa takasi. Hän otti herkut korist ja pani jääkaapii ja ruakakaapii ja oli palauttamas korrii. Mut ei, kyl koriki kuulu sihe lahjaa.

Ko viaraat oli lähteny, mu tartti viäl oikee pan ne herkut takasi korrii ja ottaa valokuva. Enkä edes tiätäny mitä siäl oli ollu ko miäs kerkes tyhjentämmää kori. Ei miäskää ihan vuarevarmaks muistanu mut melko varmasti sano muistavas. En saanu ennää edes kaikkii herkkui mahtumaa sihe korrii. Koris oli muum muas kokonaine ananas, kaht lai herkkumelonii ja myskikurpitsa. Ja vaik mit muut herkkuu.

Kiitos kaikil viaraillemme! Oli ikimuistone toine juhannuspäivä.

* * *
Osa kuvist o ottanu Merja Lainio ja ne jois ei ol mainintaa mää itte.

* * *
Anteeks painovirhepaholaiset. Oli pitkä postaus ja kirjotusvirheit tullee ain. 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Sysikurjemiakka

Viime kerral mää kerroi sysikurjemiakaplantuist, jokka sai ilmatteeks Viherpeukuilt ko tilasi siält taimii.

Mää kyseli, mikkä kasvit sopis sysikurjemiaka kaveriks.

Vastauksii tuli heti muutama.

Katja: jotain valkoista tai rubiininpunaista kasvia, tai molempia...

Pepsin ja Maxin emäntä: jotain violettia...

Saila: Ehdottaisin valkoista tai limenvihreää (poimulehti tms.). Tummanpunainen voisi toimia, tai sininen. (Riippuu myös siitä, minkä sävyinen sysikurjenmiekan kukka luonnossa on.)

Piri: jotakin kevyttä illakon tai malvan tapaista vaaleanpunaista... Saniaiskasvustokin voisi käydä.

Leenajapojat: jotakin hyvin tummaa ja limenvihreää...

Ystäväni Mikkelist lähetti ihana kuva.

Keltasii siperiaunikoit korostammaa sysikurjemiaka tummuut ja lempeit vaaleesinisii keltasilmälemmikeit veistoksellise kurjemiaka viäree. Takan siintää viäl keske-eräne, vaalee idea. Ihana ehdotus!

Tämä maalattu ehdotus kyl hakkas muut, ko tämä oli näi havainnolline. Ei kukkaa muu keksiny ehdottaa tai kuvitel lämpimäkeltast eikä vaaleesinist.

Mää itte lähdi liikkeel vastafärist. Mikäs vastafäri tähe kurjemiakkaa sopis? Sopisko vaalee hailakakeltane, semmone ko esimerkiks syyskaunosilmä vaalee lajike Coreopsis verticillata 'Moonbeam'. Tätä lajiket myy Suames ainaki Taimimoisio Poris. Täsä o vaa yks tärkee mutta. Vaik nämä kukat sopiski yhtee, ne kukkii eri aikaa, kurjemiakka heinäkuus ja syyshohdekukka vast myähemmi elo-syyskuus.

Yhdest toisest kukkamaast nousi yllättäi ihan uus kasvi. Mää en ollu sitä istuttanu enkä ol semmost siin paikas enne nähny. Minul outo, mut netist selvis aika helposti, mikä kasvi tämä o: kultatyräkki. Kukkii tälläi näi alkusuvel. Mut se o koko kasvi vähä kulla- tai kellavihriäine, koristeelline kukostukse jälkeenki.

Kultatyräkist o hyvä kuva Tertu perennoje sivuil tääl.

Mää ajatteli et siirrä se kultatyräki sysikurjemiaka viäree ja tillaa niit lissää. Tilasinki.

No, loppuje lopuks mu suunnitelmani muuttu monnee kertaa. Mää istutinki tillaamani kolme kultatyräkkii aikasemmi maast ilmestynnee tyräki viäree ja niitte kans kultajänönputke taime, ko se näytti kuvas samafäriselt.

Sysikurjemiaka kans sammaa penkkii tuli muit kasvei, joit mää muutonki oli jo tilannu. Mul o semmone järjestys et ensti mää valkkaa kasvei sil perusteel, mikkä must näyttää kauniilt ja ihanilt, ja vast se jälkee ala funteeraamaa, et mihe mää ne istuttasi.

Kukkapenkki josa sysikurjemiakat asustaa, o osittai aurinkoine ja osittai varjone. Se o yhde omppupuu al. Loppusuvest näkkee, kui mahdoton mahtaa perennapenkki ol omenapuu al.

Sysikurjemiakka kukkii heinäkuus.

Penkkii tuli aikasi kevvääl kukkiva valkone jouluruusu, jonka sai viime joulun ystävält.

Myähemmi kevvääl ja alkusuvel kukkivii (kattokaa linkeist, minkä näkösii kukkii):
Kolme tummakurjepolvee 'Samobor', joil o kauniit kirjavat lehdet ja kukat tumma purppurapunaset
Kolme matalaa valkokukkast kevätpikkusydänt, 'Albaa'
Kaks vaalee kellavihreet (kuvast päätelle) amerikakulleroo
Kolme matalaa punaliilaa esikkoo
Kaks matalaa purppuraesikkoo

Keskisuvel kukkivii:
Itte sysikurjemiakat (kolme kappalet)
Kaks lehtoakileijaa 'Winky Double Red-White' (nämä saattaa kukostaa jo enne kurjemiakkaa)

Loppusuvel kukkivii:
Kolme syysvuakkoo 'Königin Charlotte'
Yks vaaleepunane aitoukohattu 'Rubellum'

Nämä vaaleepunaset syysvuakot ja ukohattu kukkii ilmeisesti sama-aikasesti mut myähämmi ko sysikurjemiakka. Kuvie mukkaa o aika sama färisii keskenäs. Färis pualest sarjaa sopis niittysalvia 'Rose Rhapsody', jonka taimii ole kasvattanu siämenist. Mut niittysalvia ehkä kaipais täyt aurinkopaistet ja kuivempaa kasvupaikkaa.

Sen pituinen se. 

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ihanat tulppaanit ja färihaaste

Tulppaanit o kukostanu ja mää ole kattellu ja nauttinu - ja arvostellukki. Olenko istuttanu oikei, valinnu oikeet färit ja lajit toistes viäree. Tämä pitkäpenki pääs oleva ryhmä o hivelly mu färisilmääni, vaikkei se olekkaa just semmone ko ole suunnitellu.

Keltaset mää ole ostanu keltasin mut kolme muut lajiket oranssein pakkaukse kyljes oleva kuva perusteel.

No, tämä yks o kyl oranssi, mut mitä kauvvemma se o kukostanu, sitä enämpi siihe o tullu vaaleepunast sävvyy.

Tämä kaunii papukaijatulppaani nimi o 'Apricot Parrot'. Aprikoosifärine se oliki auvvetessas.

Mut o muuttunu tämäki enämpi vaaleepunaseks.


Silti sulone kokonaisuus mu miälestäni. Viimitteeks kukkas avas takan oikeel olevat matalat vihreeraitaset tulppaanit. Niittenki piti pakkaukse päälikuva mukkaa ol oranssei mut ne o kyl vaaleepunasii jo heti auvvetessassas.

Tämä o toine yhdistelmä, joho mää ole tyytyväine. Edes olevat kelta-punaset o nimeltäs 'Gavota'. Takan olevie tummapunaste lajike o 'Ronaldo'.

Tummavihriäiset kuuset soppii hyvi näitte taustaks, ja kummatki tulppaanilajit sointuu keskenäs.

Täsä 'Gavotat'.

Ja täsä nämä toiset korkeevartiset ja isokukkaset kaunottaret, 'Ronaldot'. Vai voiks näit ny sannoo kaunottariks ko nimi o miähine...

Kuvat o talo länsipääty takkaa mettäpuutarhast, jota tiälpäi reunustaa tiäviarupenkki. Siin kassoovat kirkkaammapunaset siintää takan.

Nämä tiäviarupenki vaaleemma ja kirkkaamma punaset tulppaanit o pitkä aja ilostuttanu meit ja ohikulkijoit.


Mettäpuutarhas kassoo muutamii narsissejaki, muummuas tämä pikkune 'Hawera'.

Piäni kaunis valkone ja keltakeskustaine o nimeltäs: Tulipa 'Duc van Tol White' v. 1805, vanha lajike siis.

Sattumalt mää ole istuttanu viäree Koske torilt ostamani kevätesiko, josa o täsmälles samat färit. Soppii hyvi yhtee. Ja mikä parast: kukkivat yhtaikaa.

Piha keskel olevast sini-valkosest "Suami-penkist" nousi muutamii punasiiki tulppaaneit. Ei tämä sinipunavalkonenkaa färiyhdistelmä minust pahalt näyt. Penkis kassoo runsaasti kialoi, jokka levvii koko aja.

Usseimmat narsissit o kukostanu enne tulppaaneit, mut tämä hempee vaaleepunase tulppaani ('Miss Elegance') kaverit o vast aukasemas kukkias ja tulppaani o kerriinny ensiks.

Kaivopenki yhde osa tulppaanilajitelma o aika sekava, enkä ol tähä tyytyväine. Täsä o valkost yksikertast, valkost kerrottuu, vihreepunaraitast, vaaleepunast ripsureunaa, vaaleepunast kerrottuu ja tummapunast papukaijaa.

Nämä täytyy kaivaa yls maast kukkie kuihtumise jälkee, antaa suve ylitte kuivuu ja istuttaa syksyl uudemma kerra. Ja enne istuttamist tehd parempi suunnitelma.

Mää ole muutenki parin suven josaki vaihees kukostukse jälkee kaivanu tulppaanit maast ja pannu suveks hämärää ja ilmavaa, viileesee paikkaa ja syksyl istuttanu uudemma kerra. Tulppaanit näyttäs täst tykkäävä ja jopa lissääntyvä, niät kevvääl saa kaivaa maast enämpi tulppaanisipuleit, mitä sin syksyl o istuttanu. Ny tulppaaneit alkaa ol nii paljo, ette ennää jaks näit kaikkii kaivaa yls enkä pittää lukkuu siit, et mikä mukula o mitäki lajiket. Mut tämä yhde penki tulppaanit istuta syksyl eri lail.

Vihreepunaraitaset vaaleet o omas paikasas kauniit mut niit ei olis sopinu sevottaa toiste lajikkeitte kans. Tullee liika sekavaa ja nämä hukkuu toiste joukkoo.



Kauniit tummii papukaijatulppaaneit ('Black Parrot') oli paljo ja olis pitäny istuttaa niit suurempii ryhmii eikä niitäkä sevottaa erilaiste muitte kans.

Vai olisko sopinu paremmi sillai, et olis istuttanu tummat taa ja vaaleet ettee?

Täsä tummie papukaijoje takan hiukka valkosii, sit vaaleepunasii ripsureunatulppaaneit ja vihree-punaraitasii. Ripsureunoje kukat o nii raskait, et varsi helpisti katkee kuka alapualt.

Nämä 'Angeliquet' o niinko pionei ja onneks vahvavartisiiki.

Angelique-tulppaani kukka likelt.

Muutonki eri färie ja kukostamisaikoje yhdistelemine olis tärkee taito, joka vaatii tiatoo ja silmää ja miälikuvitust.

Olis hianoo oppii kukkataiteilijaks.

Lopuks yks haaste ja kysymys.

Viherpeukalot lähetti mul tilaajalahjan kolme sysikurjemiaka (Iris chrysographes ´Black Form´) juurakkoo. Just näit mää olsi vissii toivonukki, jos oltas kysytty. Teki miäleni näit jo tilat mut maltoi miäleni - ja sai yllätyksekseni pääliskauppaa. 

Mul o ny funteeraamist, mitä näitte kans istuttasi sammaa penkkii. Mää tei ihan uude kukkapenki näit varte. Minkä färisii ja mallisii kukkii ja kasvei näitte kaveriks, minkä väriset ja malliset lehdet? Sanokaas te, mitä tee miälest. Jos teil o tai olis näit tummii kurjemiakkoi, mitä te laitatte tai laittasitte niitte rinnal sammaa kukkapenkkii? Mul ei ol pihas vesiaihet, joho ne hyvi sopis.