tag:blogger.com,1999:blog-6620338362988164792.post1799575044060520375..comments2024-01-27T20:13:46.107+02:00Comments on Arkiporinaa: Mirrin kolttu se kirjava on...Paulahttp://www.blogger.com/profile/08820453096084686579noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-6620338362988164792.post-72703227466805356682013-05-23T17:56:40.813+03:002013-05-23T17:56:40.813+03:00Kiitos kommentista! Minäkin olen miettinyt, miksi ...Kiitos kommentista! Minäkin olen miettinyt, miksi tämä laulu oli niin vetoava. Ehkä laulun surumielisyys vetoaa samalla kuin tuttu, pehmeä ja suloinen kissa. Paulahttps://www.blogger.com/profile/08820453096084686579noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6620338362988164792.post-61757898673827160392013-05-23T13:39:36.701+03:002013-05-23T13:39:36.701+03:00Puuttui yksi säkeistö tuosta mirrin koltusta:
Syöj...Puuttui yksi säkeistö tuosta mirrin koltusta:<br />Syöjät karkoita aitastamme<br />ja herjaa häijyä haukkaa<br />vaan älä metsän lintuja syö<br />älä peljätä peippo raukkaa<br /><br />Isäni lauloi tätä muinoin meille lapsille. Nyt lapsenlapseni pitävät tästä laulusta myös. Sitä pitää itse laulaa, ei sitä koskaan kuule muuten missään, ei radiossa eikä muuallakaan.<br /><br />Olen miettinyt, että mikähän taika tuossa laulussa piilee, kun se jäi lähtemättömästi omaan lapsen mieleeni.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6620338362988164792.post-7996076127901931142010-08-25T10:00:32.082+03:002010-08-25T10:00:32.082+03:00Olipas osuva runo! Jos näin vähän maallisemmin ana...Olipas osuva runo! Jos näin vähän maallisemmin analysoisin vielä kissaa niin ajattelen näin, että ihminen on laumaeläin samoin kuin koira. Kissa ei ole laumaeläin. Siksi se ei ole riippuvainen kontaktista muihin vaan on tavallaan "itseriittoinen". Se ei myöskään ole kiinnostunut toisten mielipiteestä eikä hae vastauksia toisten katseesta vaan tietää vastaukset omassa mielessään. Siksi se on niin kiehtova ja jotenkin ylivertainen meihin laumasieluihin...<br /><br />Vaikka meidän Olli kyllä muistuttaa joissakin suhteessa koiraa. Kissat ovat yksilöitä ja myös niiden kokemukset ja historia vaikuttavat niiden käyttäytymiseen niinkuin kaikilla muillakin elävillä. Olli on yöt ulkona yksinäinen saalistaja. Päivät se lepäilee raukeana lemmikkinä ja kelpuuttaa mielellään lämpimän kyljen petikaverikseen.<br /><br />AnnaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6620338362988164792.post-2619116751302198162010-08-25T08:02:23.757+03:002010-08-25T08:02:23.757+03:00Löysin tälläisen runon ja minusta se on hieno vaik...Löysin tälläisen runon ja minusta se on hieno vaikka lopussa se kyllä menee vähän sfääreihin. Ajattelin sen lisätä tähän kissapostauksen loppuun kun tässä on kyllä paljon sellaista mikä on niin hyvin oivallettua kissasta!<br /><br />Oodi kissalle<br />”Eläimistä tuli susia,<br />millä liikaa häntää,<br />millä iso murheellinen pää.<br />Vähän vähältä ne alkoivat sopeutua,<br />kävivät maisemaan taloksi,<br />saivät täpliä, somistuivat,<br />joku lensi.<br /><br />Kissa, kissa yksin ilmaantui valmiina<br />ja ylpeänä: se oli heti syntyään täydellinen,<br />kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.<br />Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,<br />käärme saisi mielellään siivet,<br />koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,<br />insinööri soisi olevansa runoilija<br />kärpänen kokee lentävänsä<br />kuin pääskynen, runoilija<br />yrittää matkia kärpästä,<br />mutta kissa haluaa olla vain kissa<br />ja yhtä kissaa se on hännästä viiksiin,<br />harmaasta aavistuksesta elävään<br />hiireen, yön pimeydestä kultaisiin silmiin.<br /><br />Ei ole sen veroista ykseyttä, ei kuu eikä kukka<br />ole rakennettu niin hyvin:<br />se on niin yksi kappale<br />kuin aurinko tai topaasi<br />ja sen joustava ääriviiva<br />on siro ja luja kuin laivan keula.<br />Sen keltaisista silmistä<br />jää yksi ainut viiru johon lentävät yön kolikot.<br /><br />Oi pikkuinen keisari ilman keisarikuntaa,<br />isänmaaton valloittaja, salongin pieni tiikeri,<br />eroottisten taivaskattojen lemmensulttaani,<br />sinä komennat myrskyssä rakkauden tuulta<br />kun liikut ja painat maata vasten<br />neljä herkkää jalkaa, nuuhkit,<br />epäilet kaikkea mitä maa kantaa päällään,<br />sillä kaikki on saastaista<br />kissan tahrattomalle käpälälle.<br /><br />Oi huoneiston joutilas peto, yön röyhkeä käpälänjälki,<br />laiska, jäntevä ja etäinen,<br />syöverinsyvä kolli, asumusten salainen poliisi,<br />jonkin kadonneen sametin tunnusmerkki,<br />varmaankaan et ole lajina arvoitus,<br />kaiketi et ole mysteerio, kaikki sinut tuntevat; kuulut ihan tavallisimpaan talonväkeen,<br />kaiketi kaikki luulevat niin, kaikki luulevat olevansa<br />kissansa isäntiä, omistajia, kissan enoja,<br />kavereita, virkaveljiä, oppilaita tai ystäviä.<br /><br />Minä en. Minä luulen toisin. Minä en tunne kissaa.<br />Minulle on tuttua monenmoinen,<br />elämä ja sen arkipelaagi,<br />meri ja kaupungin laskemattomuus,<br />kasvitiede, naiset ja niiden kummat salat,<br />matematiikan kertotaulut ja miinukset,<br />maan vulkaaniset suppilot,<br />palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,<br />pappien sinertävä atavismi,<br />mutta kissasta minä en saa selvää.<br />Minun järkeni liukastuu sen<br />välinpitämättömyyteen,<br />sen silmissä on kultaiset numerot.”<br /><br />Pablo NerudaAulinoreply@blogger.com