Rauhal oli kenraaliharjotus. Hän kävi Onni tykön. Onni o punatäplikäs kolli, joka assuu emäntäs, isäntäs ja kissakavereittes kans Mäntsäläs. Häne viralline nimes o Kissakallion Orlando.
Ko Rauha o enskertalaine ja treffie seuraukset o viäl pelkkie arvauste ja toivomuste varas, puhutaa täl kerttaa ny varovasti kenraaliharjotuksest. Ehkä Rauha ja Onni tiätää, oliko nämä oikeet häät, joist oikeesti tullee pentui. Myähemmi voidaa tän pan Onnistaki hiano kuva, sikko mahdollisesti ilmenee, et pentui olis tulos. Jossei ol, sit Rauhal o tiados uus reissu Mäntsälää. Siäl o semmone sauna, josa pidetää kissoje häitä.
Rauha ja Onni esiteltii toisilles ensimmäist kerttaa Myyrmäe kissanäyttelys viime lauvvantain. Sillo he oli vast salakihlois. Heti seuraavan päivän sunnuntain koton mää katteli et ei kai Rauhal ala kiima. Maanantain asia varmistu ja samatiä Rauha matkusti Mäntsälää Onni tyä. Paljo paremmi tämä kenraaliharjotus luanas ko Ruska kenraaliharjoitus aikoinas. Ensti alkuus Rauhaki oli rähissy, muttei tarvinnu pelläät et antas Onnil päi korvii, ja viihty Onni kans neljä päivää.
Seuraavan päivän tiistain mul oli mialuine kyläkutsu Naukulaa kattomaa Mammaa ja Sulloo. Mää oli kertonu jo Mammal tämä salaisuude, ja Mammaa oli taas ruvennu lauluttammaa. Hän laulo mul Saku Sammako sävelel:
Rauha neitonen kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Rauha neitonen kosiomatkallaan,
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Ny muaki rupes lauluttaa. Mut mää funteerasi, ettei Rauha kosiomatkallas laulellu, hän jännäs ja suhisi ja murisi. Ainaki alvus. Se laulamine oli Onni heinii. Sit mää keksei oma lauluni täst Naukula mamma ideast. Lauluu tuliki mont värssyy.
Rauha-neitonen kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Rauha-neitonen kosiomatkallaan
empi ja harkitsi rukkasia,
ahaa, ahaa, ahaa.
Onni-sulhanen Rauhan tavatessaan,
ahaa, ahaa.
Onni-sulhanen Rauhan tavatessaan
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Mikset kultasein lähtisi saunomaan,
ahaa, ahaa.
Mikset kultaisen lähtisi saunomaan,
Onni pyyteli Rauhaa suostumaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Sulle kukaan muu ei sopisikaan,
ahaa, ahaa.
Sulle kukaan muu ei sopisikaan,
sillä kultaa on Onnilla varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Rauha ei paljon piittaakaan,
ahaa, ahaa.
Rauha ei paljon piittaakaan,
jollei Onninen hiirtä jahtaakaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Onni se hiirtä noutamaan,
ahaa, ahaa.
Onni se hiirtä noutamaan
ja Rauhalleen kiiruusti tarjoilemaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Nyt Rauha-kissasta huomataan,
ahaa, ahaa.
Nyt Rauha-kissasta huomataan,
että nainen on nainen aina vaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Onni - kas kelpasikin!
Ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Onni - kas kelpasikin,
sillä Onni se lauleli kauneimmin,
ahaa, ahaa, ahaa.
Hiiru oli jekku Rauhan vaan,
ahaa, ahaa.
Hiiru oli jekku Rauhan vaan,
sillä Onnin hän kelpuutti onnessaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Rauha ja Onni ei huomaakaan,
ahaa, ahaa.
Rauha ja Onni ei huomaakaan,
että kultaa on Rauhalla varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
No, mua o tiistaist astikka kovi lauluttanu. Tänäpä Rauha tuatii kottii riijjuureissultas. Mää vähä jännäsi, millai Ruska vastaaottaa Rauha. Mut ei mittää. He tervehti toisiis nenuttelemal. Ruska haisteli tarkkaa kaikki Rauha kamppeet. Ei yhtää murinaa, ei yhtää suhinaa, vaik Rauha oli käyny viaraa kolli tykön ja tuli takasi kottii tuaksuines.
Ko Rauha o enskertalaine ja treffie seuraukset o viäl pelkkie arvauste ja toivomuste varas, puhutaa täl kerttaa ny varovasti kenraaliharjotuksest. Ehkä Rauha ja Onni tiätää, oliko nämä oikeet häät, joist oikeesti tullee pentui. Myähemmi voidaa tän pan Onnistaki hiano kuva, sikko mahdollisesti ilmenee, et pentui olis tulos. Jossei ol, sit Rauhal o tiados uus reissu Mäntsälää. Siäl o semmone sauna, josa pidetää kissoje häitä.
Rauha ja Onni esiteltii toisilles ensimmäist kerttaa Myyrmäe kissanäyttelys viime lauvvantain. Sillo he oli vast salakihlois. Heti seuraavan päivän sunnuntain koton mää katteli et ei kai Rauhal ala kiima. Maanantain asia varmistu ja samatiä Rauha matkusti Mäntsälää Onni tyä. Paljo paremmi tämä kenraaliharjotus luanas ko Ruska kenraaliharjoitus aikoinas. Ensti alkuus Rauhaki oli rähissy, muttei tarvinnu pelläät et antas Onnil päi korvii, ja viihty Onni kans neljä päivää.
Seuraavan päivän tiistain mul oli mialuine kyläkutsu Naukulaa kattomaa Mammaa ja Sulloo. Mää oli kertonu jo Mammal tämä salaisuude, ja Mammaa oli taas ruvennu lauluttammaa. Hän laulo mul Saku Sammako sävelel:
Rauha neitonen kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Rauha neitonen kosiomatkallaan,
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Ny muaki rupes lauluttaa. Mut mää funteerasi, ettei Rauha kosiomatkallas laulellu, hän jännäs ja suhisi ja murisi. Ainaki alvus. Se laulamine oli Onni heinii. Sit mää keksei oma lauluni täst Naukula mamma ideast. Lauluu tuliki mont värssyy.
Rauha-neitonen kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Rauha-neitonen kosiomatkallaan
empi ja harkitsi rukkasia,
ahaa, ahaa, ahaa.
Onni-sulhanen Rauhan tavatessaan,
ahaa, ahaa.
Onni-sulhanen Rauhan tavatessaan
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Mikset kultasein lähtisi saunomaan,
ahaa, ahaa.
Mikset kultaisen lähtisi saunomaan,
Onni pyyteli Rauhaa suostumaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Sulle kukaan muu ei sopisikaan,
ahaa, ahaa.
Sulle kukaan muu ei sopisikaan,
sillä kultaa on Onnilla varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Rauha ei paljon piittaakaan,
ahaa, ahaa.
Rauha ei paljon piittaakaan,
jollei Onninen hiirtä jahtaakaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Onni se hiirtä noutamaan,
ahaa, ahaa.
Onni se hiirtä noutamaan
ja Rauhalleen kiiruusti tarjoilemaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Nyt Rauha-kissasta huomataan,
ahaa, ahaa.
Nyt Rauha-kissasta huomataan,
että nainen on nainen aina vaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Onni - kas kelpasikin!
Ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Onni - kas kelpasikin,
sillä Onni se lauleli kauneimmin,
ahaa, ahaa, ahaa.
Hiiru oli jekku Rauhan vaan,
ahaa, ahaa.
Hiiru oli jekku Rauhan vaan,
sillä Onnin hän kelpuutti onnessaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Rauha ja Onni ei huomaakaan,
ahaa, ahaa.
Rauha ja Onni ei huomaakaan,
että kultaa on Rauhalla varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
No, mua o tiistaist astikka kovi lauluttanu. Tänäpä Rauha tuatii kottii riijjuureissultas. Mää vähä jännäsi, millai Ruska vastaaottaa Rauha. Mut ei mittää. He tervehti toisiis nenuttelemal. Ruska haisteli tarkkaa kaikki Rauha kamppeet. Ei yhtää murinaa, ei yhtää suhinaa, vaik Rauha oli käyny viaraa kolli tykön ja tuli takasi kottii tuaksuines.
- Mä ihmettelinki mihin sä oikein katosit. Ai tykkäsiks sä siitä Onnista? |
Meinaaks toi saada pentuja? Eihän se osaa niitä edes hoitaa. Sehän on itteki pentu. Jos mä hoidan? |
Ruokaa! Tuokaa ruokaa. Mun on nälkä. |
Jano mulla vasta onkin. Kauhee jano. Mä en tainnu muistaa juoda siellä Onnilassa. |
Ai ku mun on kova uni. Mä meen nukkuun tänne sängyn alle. |