torstai 30. joulukuuta 2010

Pori vanhat kauppapuarit


Nuikkise kankaskauppa o siirtyny Antikadul eri paikkaa ko enne. Oikee kauniis
vanhas puutalos Nuikkine nyte onki. 























Poris joulu ja uudevuade välipäivin ollesani kävi läpitte oikee kamera kans monnii vanhoi porilaisii kauppapuarei, jokka o viäl pitäny pintas ja pysyny porilaisin yrityksin. Kysyi oikee luvanki et saanko ottaa kuvvii. Monet vanhat kaupat o kyl Porist hävinnykki tai sulautunu johonki isompaa kauppaketjuu. Niinko ny esimerkiks Kehitykse kirjakaupast o tullu Info ja Länsikumist tuli Etola ja se siirty valla toisee paikkaanki. Apteekeist mää ole tippunu kärryilt ko nyte huamasi ettei se tori varres oleva olekkaa Toriapteeki ko Keskusapteeki. Ja sitä enttist Toriapteekii ei taid ol enää olemaskaa, sitä joka enne oli  tori toisel syrjäl. Poris o taitanu ol ainaki Tori-, Puisto-, Kirkko- ja Asema-apteeki ain semmukkaa, mikä o sijainti ollu. 

Oli mukava kiärtää Pori kauppoi. Vaik Pori o paljo piänempi kaupunki ko Helsinki, kätevämpää siäl o tehd ostoksii, jos tiätää mitä tarttee. Kaikki kaupat o aika liki toisiis ja helppoi löytää.


Nuikkise kankaskaupas ostokset pannaa ruskeesee paperii eikä tavallisesti mihenkää
muavikassii. Toises yläkuvas o vanha paperiteline, jost otetaa ja revitää oikee levvyist
ruskeet paperii.  























Nuikkise kankaskauppa o melkei sada vuade vanha perheyritys. Katuosote o Antikatu 28.  Liikkee nettisivuil sanotaa, et hee valikoimas o 10 000 erilaist kankast. He myy vaate-, sisustus-, kartiini- ja mööpelikankait ja lisäks neulomistarvikkeit. Heil o semmone palveluki, niät neulovat ihmisil kartiineit ja muit tekstiiteit.


Nuikkise kankaspakkoi






















Seuraavaks mää meni sit Pori Villaa ja Peitteesee, joka o ihan liki Antikadu varrel, Antikatu 27. Siäl o vanhastas valmistettu peitot ja täkit porilaisii huusholleisii. Määki ole saanu ylioppilas- ja tuppaatuliaislahjaa kaks villafilttii, jokka o kotosi Villast ja Peitteest. Ja itte ole ostanu siält ohkase puuvillatäki suvipeitoks. Meil o kahde henkenki Villa ja Peittee iso täkki, joka hankittii täält Espoost Sello kauppakeskuksest, ko yks liike välitti niit. Mää suasi ain porilaist ain jos vaa voi.

Tämä porilaine Villa ja Peite o perustettu 1929, ikkää tullee silleki putiikil liki 80 vuat. Hee valikoimaas kuuluu peittoje lisäks sisustuskankaat, tyynyt, patjat ja neulomo, josa valmistettaa asiakkaitte toiveitte mukkaa päiväpeittoi ja verhoi ja muit sisustusjuttui.


Kuvas näkkyy Villa ja Peittee filttei ja täkkei. 






































Fiilistelymatka jatku mu sisareeni Auli kans seuraavaks Pori Nauhaa ja Nappii, jol mää ole antanu lempinime Nauha ja Knappi. Mää jo viime syksyn luuli et tämä liike oli lopettanu. Mut onneks minnuu valistettii et ei sunkaa se ol loppunu. Ennevanhaa mu kouluaikoinani tämä Nauha ja Knappi oli Airiokulma sisäpihal. Sit se o siirtyny pari kolmeki kerttaa ja nyte o Antikadul nummeros 18. Nykyisel omistajal liike o ollu vuadest 2000 astikka.

Nauha ja Knapi nimi jo sannoo mitä kannattaa men ostamaa ja kattelemmaa.





















Helsinki Stockmanniki kalpenee tämä Nauha ja Napi knappiseinä viäres.





















Nauhoi ja knappei färi ja sävy mukases järjästykses ja naiste kukka- ja harsokoristuksii.





















Ja lankoi ja knappei....






















Tääl Laviko lankapuaris o porilaiset käyny jo usiammas sukupolves.  







































Viimine näist tekstiili- ja käsityäaiheisist kauppapuareist täl kerttaa oli Lavikko, seki Antikadu varrel Teljätoril (Antikatu 16). Siält voi ostaa lankoi ja käsityätarpeit ja -välineit, niinko ny esimerkiks saksii, varttait, neuloi ja virkkuukoukkui. Tämä liike o kans melkei 60 vuade vanha perheyritys. Lankoi o heil aljettu myymää heti sotie jälkee, ko niit alko saamaa. Jo enne lankakauppaa samal perheel oli astiakauppa.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Välipäivävisiitil

Olli-kolli o 12 vuade ikkää mennes oppinu suhtaantummaa lunkisti koirii, niät hän
sallii tämä kymmekunna viiko ikkäise pikkuse mäyräkoirapennu ottaa torkut
viäresäs.
























Nyte välipäivin mää kävi sukuloimas Poris ja Merikarvial. Treffasi siäl sukulaisiini ja uusii ja vanhoi tuttui. Yks ihan uus tuttavuus oli piäni koirapentu, joka oli otettu mu sisareeni Anna perheesee Merikarvial. Tämä Elsa-nimine koiravauvva oli ollu vast pari viikkoo uudes kodosas ja hän oli nyte siin kymmene viiko ikkäine koira-alku. Voi-voi ko o hellyttävä ja sulone piäni vikkelä pötkylä. Hän o karkeekarvane mäyräkoira. Ennestäs perhees o jo kaks koiraa ja kaks kissaa. Ja kaikki nämät pikkune näytti ottava vallottava mutkattomasti. Ja perhee pojat ja hee kampraatis o valla myytyi täl uudel perheejäsenel. Ei Olli-kolli näyttäny milläälail pahaks uude koira tulloo ottava, niinko kuvist näkkyy.


perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluautton

JOULUKALENTERI 24/24


Tämä kuva o otettu 2006 Pohjois-
Karjalast Kitteelt. Seimi oli
Kuutostiält Kiitteel päi kääntyvä
tiä varres. 
Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa
seimi kätkyessään,
seimikätkyessään.

Jouluyö, juhlayö!
Paimenil yksin työ.
Enkel taivaasta ilmoitti heill':
Suuri koittanut riemu on teill'.
Kristus syntynyt on,
Kristus syntynyt on!

Jouluyö, juhlayö!
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
olkoon suosio suur,
olkoon suosio suur!

(Sanat Joseph Mohr, suom. G.O. Schönemann)

Lähikuva Kittee tiävarre seimest.


















Ny aukes viimine luukku. Tuli taas seimi. Seimiasetelmat ei ol mittää oikee suamalaist jouluperinnet. En tiä, kui tual Pohjos-Karjalas o ollu isoje teitte varsil jouluseimii, ainaki kaks muista nähneeni, toise Tohmajärvel ja tämä toise Kitteel.

Nyte jo usiampan vuaten Helsinkisäki o ollu näytteil jouluseimii. Tänä vuan niit o eri pualil keskustaa viistoist kaikekaikkias. Yks o Rantatiäasemal, neljä o kirkois ja loput liikkeitte näyteikkunois. Lisäks o viäl seiminäyttely Tuamiokirko kryptas. Mää oli eilä kattelemas muutamii niist seimist.

Ensimmäist seimee mää meni kattomaa tän Tuamiokirkkoo sisäl. Ulkoopäi
Tuamiokirkko näytti komialt ja huikaseva valkoselt aurinkoisen mut
viimasen pakkaspäivän. Kuvvii ottais sormet meinas jäätyy.




















Tuamiokirkos o tämmene italialaine seimi, ei voi sannoo asetelma,
se o maisema, paljo laajempi ko täst kuvast saa selvää. 



















Makuasjoist ei voi kiistel mut enämpi ko italialaine seimi mu
makkuuni o tämä puuseimikynttelikkö. Se seisoo yhde ravintola
ikkunas. Se o saksalaine, mahtasko ol peräsi kuuluisast
Ertzgebirgest Itä-Saksa alueelt, misä on tämmene puukäsityätaito
säilyny näihii päivii astikka. Seimikynttelikö tarkempaa
valmistuspaikkaa ei kerrot. Seime takan o peili ja se näkkyy kahten.    






















Lyijylasiseimi o kultasepäliikkee
näyteikkunas. Sen valmistajat o
suamalaisii.


















Ni et tervetulloo vaa vaik välipäivin kattelemmaa näit ja kolmeetoist muutaki Helsinki seimee! Ja paasteerailemmaa Helsinki lumisil kaduil ja ihmettelemää sitä, et tämä mee pääkaupunki o koko Suame lumisin paikka.



torstai 23. joulukuuta 2010

Joulupuu on rakennettu

JOULUKALENTERI 23/24


Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.

Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululhajamme.

(Sanat G.O. Schöneman)



















Laulu Joulupuu on rakennettu o minul kaikist tutumpii ja rakkaampii joululaului. Sentähde, et mää ole itteki sitä lapsen nii paljo laulanu. Se o tarpeeks helppo minul, ni et määki ossaa sitä laulaa. Varsinki nuarempan oli kovi arka laulamaa, ko mul oli käsitys, etten ossaa.

Tuttuu lauluu soppii tutut namut: Fazeri parhait o ollu ain. Mää luji just, et niit o aljettu myymää 1935. Karkkivalikoimaa o vaa ain välil muuteltu. Ny mää osti yhde pussillise ja siäl oli tuttui karamellei: Kiss-Kiss, Tosca, Rex, Appelsiini (Orange), Lakta ja Jääkarhu (Islanti). Geisha ja Regina ja jokune muuki puuttu ja Suami-karkki oli tullu lajitelmaa uuten. En ainakaa muist ennestäs mittää Suami-karkkei Fazeri Parhais ollee. Karkkie koko oli piänentyny ja imeskelypinta joissaki muuttunu. On se kumma, et nämä Fazeri Parhaat o melkei selkäytimes ja niihii liittyy isoi tunteit, ainaki minul. Varmaa sama toisillaki, ko netist löysi keskustelui siit mikä karkki näist Parhaist o parempi ko muut. Siäl kaivattii Krappuuki ja Pähkinää, joit ei ennää ol siin lajitelmas. Nämä Fazeri karkit o varmaa mummuje ja faarie karkkei, ko niit o ollut jo hee lapsuudesas.




















Äitini kansakouluaikane piirustus 1930-luvult: "Laatikko". Laatiko syrjäs lukkee Marmelad. Olisko tämä marmelaadilaatiko nimes piäni painovirhe ni et pitäs lukkee Fazer? Vai mahtaako Zazer ol taitelija vapaut taik miälikuvitust?

Mu lapsuudesani joulupuuhuu pantavii namui oli semmoset hapsupäiset kuusekarkit. Ne hapsut oli silkkipaperii, keskel oli kirkkaa färine tinapaperikääre ja siin tinapaperi pääl kiiltokuva.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Juhla armas lapsien

JOULUKALENTERI 22/24


Koska meillä on joulu,
juhla armas lapsien,
eikä rasita koulu,
syyt on olla iloinen!

Tämä yksvärssyne ilone jouluviisu (jonka sanottajast ei ol tiatoo) muistuttaa laste koulu loppumisest ja joululoma alkamisest.

Mul ei ol paljonkaa kokemust äitie joulustressist ko ei ol ommii lapsii. Me viätetää vähä niinko kissapäivii, miäs, mää ja kissa, ko ei tartte laittaa jouluu lapsil eikä kennellekkää muullekaa ko ittellemme vaa. Eikä meil ol suurii vaatimuksii.

Silti joululoma alkamine minulleki o ihanaa. O tullu viimine aika nauttii joulu valmistelemisest.

Vaik tehdä pari pellillist piparkakkoi ja haistel ja maistel niit.




















No ni, ei kai tua kissakaa malttanu ol pistämäst nokkaas piparkakkoihi.

Tänä joulun mää ole taas ihastunu kauniisii lahjapaperehi, pakettikortteihi, kiiltokuvvii ja nauhoihi. Täsä o muutamii papereit.





































Mää en pid pahan sitä et annetaa lahjoi ja saadaa ja kääritää niit tämmesii lahjapapereisii. Ko pelkät paperit ja paketitki o nii kauniit, melkei lahjai verosii. Minust lahjoje antamine ja saamine o mukavaa. Mut ei kaikki tykkää ostaa lahjoi eikä ehkä saadakkaa niit.

Mukavaa jouluajas o seki et voidaa käskee muutamii ystävii kyllää, ja men itteki ehkä kyläilemmää.

Minul o yleensä ollu välipäivät lommaa mut tänä talven se ei oikee onnistu ko yks homma o viäl pahasti keske. On silti muutama päivä lommaa ni saa vähä puhaltaa.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Varpuse jouluaamu

JOULUKALENTERI 21/24


Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt on kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

(Sanat Z. Topelius, suom. K.A. Hougberg)

Kuvitus meni aika vaikeeks. Täyty ottaa lavastettu kuva.
Kuvas oleva lintu ei ol edes varpune. Vaik kukka ei olekkaa
jäätyny talvipakkases, on se kumminki niinko enkeleitte maast. 





















Ny tuli luukust pari värssyy viisust Varpunen jouluaamuna. Kerrotaa et Sakari Topelius o kirjottanu tämä runo  omast pikku pojastas, Rafael-nimisest, joka vuade ikkäisen kuali isäs syllyy. Topeliukse perheest kuali kaks muutaki last piänin. Hän kirjotti runo 1859. Hän näkkee piäne kuallee poikas varpusen talvipakkases. Poika oli saanu nimes enkeli Rafaeli mukkaa. Tälläi täst runost kertoo Markus Similä kirjas Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät. K. A. Hougberg o suamentanu runo 1874 ja Otto Kotilainen säveltäny 1900-luvu alvus. Runo oli ollu olemas jo liki pual vuasisattaa enne enneko se sai meil tutu sävelee.

Topeliukse tuatannost kaikist tunnetumpii ja rakkaampii runoi onki muutamat joululaulut: En etsi valtaa loistoa, Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu.

Jostaki syyst mää en muist tätä lauluu lapsuudestani. Eiko sitä ol sillo laulettu, vai onko se ollu vaa nii surulline, ettei sil ol ollu kiinnekohta minu lapsemiäleeni? Joka tapaukses ole huamannu tämä laulu ja alkanu kuulustelemaa se sanoi vast viime vuasin.

Vaikeet oli kuvittaa tätä aihet, kunnen ol nähny nyte talvel varpusii ainakaa kuvaottamisettäisyydelt, ei ol lintulautaa jost vois ottaa kuvia. Mää katteli ensti kuvitust joulukorteistaki. Lintuaihe onki aika tavalline korteis, mut varpune aika harvinaine. Punatulkkui o enämpi joulukorteis ko muit lintui, varmaa punase vatta-aluse tähde. Tiaiset o kans aika tavallisii. Näitte lisäks huamasi pääskysii, närhii ja tilhii ja jonku vareksenki. Ja ihan yks tai kaks varpuskorttii mää löysi. Mut en sit laittanu tähä niit korttei nähtäväks, laiti vaa tua lavastetu kuva.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Yks joululaulu uupuu

JOULUKALENTERI 20/24




















Tänäpä aukes semmone luuku, jost tuli puuttuva joululaulu. Ei semmost joululauluu ol. Joululauluis mainitaa josjonkullaisii asjoit helikelloist avaruuksii astikka ja montaa muut siin välis. Mut ainaki yks asja puuttuu: kukat. On ne aika tärkeit joulujuhlas. Enkä mää muist yhtää joululauluu, misä puhuttas kukist. No, Sylvia joululaulu o minu miäleeni tuanu kukkaselline tunnelma, mut ei siin oikee muut mainit ko kuuset ja sypressit. Mut lapsen mää taisi luul, et se sylvia oli joku hiano kukkane, ehkä vähä niinko syklaami.

Olisko se joulune miälikuva lumest, talvest ja pohjosest luannost nii tehokkaasti peittäny kukat laaksosessa, et kukat o jääny joululauluistaki valla unhotuksii vaik muuto kukat joulupyhin onki tärkeit? Kukil muistetaa sukulaisii, ystävii, naapureit, tyäkavereit, opettajjii. Niit annetaa ja niit saadaa. Kukat tua juhla kottii. Mitä olis joulu ilma hyasinttii tai joulutulppaanii piironkipääl? Vai enko mää ny vaa saa päähääni sitä joululauluu, mis ne kaikki kukat mainitaa?

Minu lempijoulukukkiini o piäni ruukkutulppaani ja hyasintti. Mää tykkää kaikefärisist hyasinteist, yhtlai vaaleepunasist, valkosist ko sinisistäki. Minu isäni lempikukkane taisi ol punane tulpaani. "Tulpaani" hän sano eikä mikkää tulppaani. En tiä oliko se tulpaani pori murret vai vaa häne ommaa puhetyyliis. "Kynttylöistäki" hän puhu ja häne muistoos määki ole ny täsä plokis kirjottanu kynttylöist.

Joskus 1950-luvul oli semmosii tosihianoi joulukukkakorei, mis oli punane tulpaani ja kialo. Ja taitaa semmosii joulukialoi viäläki ol, mut ne o harvinaisii eikä niit saa mistää isoist tusinakukkakaupoist.

Joulutähdet ei ol yht paljo mu miäleeni, varmaa sentähde, et niit ei ollu viäl mu lapsuudesani ainakaa 1950-luvul. Ne oli myähempii tulokkait.

Sit o viäl paljo muitaki joulukukkasii nykypäivän: amaryllis, jouluruusu, jonka määki ole kerra hankkinu ittelleni huanol menestyksel, atsalea, punane tulilatva ja muitaki punakukkasellisii kasvei. Aika tavalliseks joulun o tullu valkone orkidea.

Tämä kukkaspaljous jouluaikan o osa mee korkeet elintassoo. Joskus mennein vuaskymmenin joulukuusi taisi ol ainoo joulukukka. Ja sitäki tärkeempi. Vaik ei sitäkää ain joka huushollis ollu.

Viime vuasin minul tärkeeks joulukukas o tullu punane neilikka. Neilikka o siittäki mukava, et se kestää vaasis kauniin kauvva, kauvvemma ko hyasintti tai tulppaani ruukus.

Venuksekenkä eli neidonkenkä. 

















Tänä joulun mää sai yhdelt ystävältäni joulukuka, joka ei ol ihan tavalline: neidonkenkä. Se o ykskukkane orkidea. Se oli minul mialuine joulukukka senkitähde, et se muistuttaa minnuu mee äitist ja häne ja minu yhteisist ulkomaamatkoist. Viimise yhteise matka me tehtii Madeiral marras-joulukuu vaihtees 2003. Siäl sanottii sillo, et neidonkenkä o madeiralaiste tavalline joulukukka, semmone kiikutettaa joka joulu joka kottii. Mitä olis joulu ilma neidonkenkää? he varmaa ajattellee.

En ol missää mual nähny nii hianoi jouluvaloi
ko Madeiral. Niit madeiralaisii jouluvaloi oli
täsä joulukalenteris jo eilis- ja toispäivän. 






























Madeira-matka jälkee äiti sano et häne passis mennee umpee eikä hän ennää hanki uut. Häne matkas o ny matkustettu. "Älä ny!" mää esteli hänt, "kai sää ny passis voit uusii!" Mut hän piti pääs, eikä uusinu. Se oli outoo, ko hän oli ain tykänny matkustaa. Jo pikkuflikkan hän oli haaveillu, et pääsis matkustammaa viaraisii maihii ja kaupunkeihii. Vaikkei hän edes tiätäny sillo ko yhde ainoo ihmise, joka oli käyny Ruattis. Ei sillo paljoo matkusteltu ko hän oli laps. Minul hän oli välil katkera siit, ko mää teeti kallii köökiremonti ja hassasi rahani siihee, niät ei mul riittäny rahat matkustel hänen kansas nii paljo ko hän oli tykänny. Sit hän kyl matkusti yksinki. Ja yhtäkkii hän sannoo, et se o loppu ny.

Tämä jälkee äiti eli ennää runsaat neljä vuat. Tämä eksoottine joulukukka, neidonkenkä, muistuttaa minnuu äitist ja häne kaukokaipuustas. Sen lisäks et se ny muistuttaa minnuu siit ystäväst, joka sen mul anto.

Kuka keksis joululaulu kukist?!  Jonku pitäs se runoil ja jonku säveltää! Vai onko kukat nii herkkii ja elävii et ne menis piloil jos niist aljettas laulaa lollattammaa? Ei kai. On joulukuusiki kestäny laulamise eikä ol siit mittää myrkytyst saanu.
  

Täsä o kukkakoju kaduvarrel Madeira pääkaupunkis Funchalis joulukuu alvus 2003.



















* * *
Täytyy ny jälkikättee viäl lisät tähä loppuu kukkasist jokka jouluviisuist puuttuu. Yks mu ystäväni selliitti se asja mul. Sillai se varmaa onki. Usseimmil joulukukkasil o nii oudot ja epäsuamalaiset nimet, et niit olis vaikee laulaa ja ne näyttäis hassuilt joululauluis: amaryllis, atsalea, hyasintti, orkidea, tulppaani, tasetti  kaikki ulkomaalaisii lainasanoi. Jouluruusu olis kyl kaunis, mut jouluruusust o monil ollu karvait kokemuksii ko ei ol saanu sitä menestymmää. Annasilmäki kelpais lauluu mut moni ihmine ei ajattel et se edes olis mikkää joulukukka. 

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Enkeli taivaan

JOULUKALENTERI 19/24

Kuva o Madeira pääkaupunki Funchali jouluvaloist 2003.
















Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.

Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

(Sanat Martti Luther, suom. Julius Krohn)

Tämä Martti Lutheri jouluvirsi, jonka kymmenest säkeistöst täs oli muutama, kuulu mu kouluaikanani joka kuusi- ja joulujuhlaa. Se veisataa joulupäivä aamukirkos niinko Hoosiannaa taas veisataa ensimmäisen adventtisunnuntain.

Ny joulual käydää taas keskustelluu Helsinki Sanomis siit, et saadaanko kouluis ja päiväkodeis ja muis julkisis paikois pittää kristillissii joulujuhlii ja veisat virsii ja lukkee raamatukohtii. Kuluneel viikol kaks ateisteiks ilmottautunut otti jyrkästi kantaa kristillise joulu pualest.

Toine heist ihmetteli, et uskonnottomie ja eriuskontoiste miälerauha näyttää oleva pyhempi ko joulurauha. "Herttinen sentään, kun jollekulle voi tulla hyvästä sanomasta paha mieli!" Häne miälestäs ei nyky-yhteiskunnas tartte suvaitsevaisuut perustel ko se o muutonki ihan selvää. Ei kouluje ja päiväkotie tarttis todistel näitte arvoje tosissas ottamist sil, et luapuu omist tärkeist perinteistäs. "Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, koska olen ateisti. Uskonnottomien tosikkous on kuitenkin niin vastenmielistä, että harkitsen protestiksi liittymistä takaisin kirkon jäseneksi."

Toine ateisti kirjotti Helsinki Sanomis et häne miälestäs o outoo logiikkaa ja tyrmistyttävä ajattelutapa, et demokraattises oikeusvaltios enemmistö täytyy luapuu perinteistäs vähemmistöje tähde. Ei vähemmistöil ol mikkää pakko niihi perinteisii kumminkaa osallistuu. "Seuraavaksi varmaan kielletään leijonatunnus, siniristilippu ja Maamme-laulu", tämä kirjottaja arvailee.

Kolmas otti asjaa kantaa laste pualest, et lapsi o oikeus joulujuhlie rikkaasee perinteesee, jouluseimii, enkelikirkkoihi ja Enkeli taivaan -virtee. Nämä antaa lapsil hyvvää miält ja turvallisuut, jota nykymailmas ei ol liikaa.

Enkeli taivaan -virsi kertoo siit, et enkeli tuli ilmottammaa ilosanomaas semmosil ihmisil joil ei ollu mittää jouluperinnet eikä kristillist kulttuurii. Paimenet oli raskaas yävoorosas tyämaallas, ko enkeli tuli keskekaike heit häirittemmää. "Miks hämmästyitte säikähtäin?" enkeli virres sannoo paimenil. Siit päätelle joulusanoma vissii kuulus niilleki uskonnottomil ja eriuskontoisil maahaamuuttajil ja muil ihmisil kukka ei tiä sitä varrot eikä valmistel. Jokuset heist ossais ehkä hämmästyy ja säikähtää ja ilosesti yllättyy ilosanomast. Me jokka ollaa kuulusteltu jouluevankeliumii joka joulu koko ikämme ei ehkä osat, me ollaa turtuneit.

Muuto ei kaikki maahaamuuttajat sunkaa ol eriuskontoisii. Kyl hee joukosas on paljo kristityitäki. Piänempi osa varmaanki o luterilaisii mut muihii kristillissii kirkkokuntii ja yhteisöihii monet heist o kasvanu. Mu tyäpaikasani Raamattuopistos o kaks vuat ollu maahaamuuttajalinja, joka o tarkotettu just kristityil. Jo kahten lukuvuaten meil o opiskellu ilone joukko ihmisii eri maist ja maaosist. Nykki opiskelijoit o kymmenest eri maast pääosas Aasiast ja Afrikast. He o opiskelemas suame kiält ja tutustumas suamalaisee yhteiskuntaa, elämätappaa, historiaa, perinteisii, luterilaisuutee ja suame kirkkoonki vaikkei olis sen jäsenii eikä meinais liittyykää.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Taivahalla syttyi juuri


JOULUKALENTERI 18/24




















Taivahalla syttyi juuri tähti kirkas, tähti suuri,
josta viisaat itämaan riemastuivat aikoinaan.

Kaikkialla kellot pauhaa toivotellen joulurauhaa.
Hangen alle maat ja veet juhlayöks on nukkuneet.

Kuusi seisoo permannolla, kaikkien on hauska olla.
Joululaulut kirkkaat soi, lasten piiri karkeloi.

Seimen lasta muistakaamme, koska taasen laulaa saamme.
Joulu, joulu tullut on lasten juhla verraton.

(Sanat Yrjö Jylhä)

En ol ikän enne pannu merkil et tämä joululaulu sanat o kirjottanu Yrjö Jylhä. Nykko sen huamasi, mää oli yllättyny. En tiä Yrjö Jylhäst kovinkaa paljo. Mut sen tiä et hän o kirjottanu sota-aiheise runokirja Kiirastuli. Mää ole sitä kirjaa lukenu joskus nuaren opiskelijan sentähde et mää tei siit jonku proseminaariesitelmä. Oli vaikee nyte ajatel, et sotakirjottaja olis kirjottanu joskus elämäsäs tämmese ilose lapsemiälise joululaulu. Oliko joululaulu kirjotettu enne vai jälkee soda, sitä mää en tiä. Arvaisi kumminki et jälkee.

Täyty oikee kaivaa framil se Kiirastuli. Kirja kertoo talvisodast. Yrjö Jylhä (19031956) oli siäl ankaris taisteluis komppaniapäällikkön. Kiirastuli o ilmestyny 1941.

Yks runo o nimeltäs Kohtaus metsässä:

Kiväärinpiippu  ja silmää kaksi
sua väijyvät rävähtämättä,
sinä surmanliekin laukaisijaksi
kohotat kättä.

Vain silmänräpäys, hyytävä hetki
ja pitkä kuin iankaikkisuus:
joko päättyy sult' elon partioretki,
joko metsään maatuvat luus?

On hällä oikeus tappaa, ja sulla 
mut mistä saitte sen oikeuden?
Ei hän voi vieraaksi majaas tulla:
hän on vihollinen.

Et tiedä, ken on hän, mistä,
et tiedä hänestä muuta,
kuin että käy joku ihmisistä
päin pistoolinsuuta.

Näin kohtaavat toisensa länsi ja itä,
niin kohtaavat ihmiset toisiaan.
Vain toinen muistelemaan jäi sitä,
ja toista jossakin kaivataan.

Löytyy siit Kiirastuli-kirjast jouluaiheinenki runo Pyhä yö:

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies,
oli siellä missä me muutkin;
jäi hältä vaimo ja kotilies,
jo vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:

On poika syntynyt Joosepille,
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille. 

Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksemme luimme.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta 
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen Korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Juhani ja Liisi kirkkomatka

JOULUKALENTERI 17/2011




















Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää!

Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.

Vasta ruunan reessä silmät aukeaa 
siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!

Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.

Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois.

(Sanat Immi Hellén)

Tämäki vanhanaikane joululaulu kuuluu minu suasikkeihini, siit hualimati ettei mee koton mu lapsuudesani pruukattu käyd joulukirkos. Meilläki olis ollu ainaki Yyterist pitkä matka joulukirkkoo eikä ollu hevoskyytii eikä muutakaa kyytii tarjol. Myähemmi ko asuttii Vähälraumal oli kirkko aika liki kyl. Tämä laulu taitaa ol eksoottine nykylapsil, paljo ihan nykymailmal outoi käsitteit, niinko karhutalja, ruuna, aisakello, virsta. Ja seki et kello viidelt aamusti lähdettäs kirkkoo. Ei silti, emmääkää ol koskaa karhutalja al ollu, en ol kuulustellu aisakello helkkymist, virsta o outo, ja ruunastaki tartti kattoo sanakirjast, mimmone hevone se o. Eli yht eksoottine tämä laulu minul o ollu.

Kuvas o kokoelma sinisävysii kirkkomaisemakorttei. Tämätapasis korteis o yleensä kuvattu kaunis lumine maisema, piäni maalaiskirkko ja ehkä ihmisii tiäl menos kirkkoo päi. Yhdes kuva korteist o kyl poikkeuksellisesti kaupunkikirkko eli Helsinki tuamiokirkko. Näis korteis ussei toivotettaa Rauhallista Joulua tai Rauhaisaa Joulua tai Joulurauhaa ja näit lähetettää enämpi vanhoil ihmisil. Lapsperheet saa varmaa parhaast pääst tonttu-, enkeli-, lintu-, pupu- joulukuusi- ja muit korttei, jois toivotettaa Iloista Joulua tai Hauskaa Joulua. Kyl silti monet lapsetki varmaa nauttii just rauhallisest joulust ja siit et saa ol vaa koton rauhas ja lukkee tai leikkii ulkon ilma kouluumenemise muret. Mää luule, et monil o jääny lapsuudest miälee muistoi siit, kui joulun sai lahjaks kirjoi ja niit sai lukkee kaikes rauhas nii myähää yähöö ko tykkäs eikä tarttenu men nukkumaa.

Esko ja mää pruukataa men jouluauttoehtoosti Auroora kappeli joulukirkkoo tääl Espoos. Sin me taidetaa tänäki joulun men. Sen jälkee vast syädää jouluateria. Ja avataa pakettei, lujetaa kirjoi, kattellaa televisioo, kuulustellaa joululaului. Ja viätetää rauhallist jouluu. Mennää aikasi nukkumaa. Täsä iäs ei välttämäti ennää nauti siit ettei tarttis men nukkumaa.

torstai 16. joulukuuta 2010

... vaan joulu, joulu on meillä


JOULUKALENTERI 16/24

Tyämatka alkaa aamuhämys.



















On hanget korkeat nietokset,                    Oi käykää, ystävät, laulamaan,
vaan joulu, joulu on meillä!                        kun joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset                 Se tuttu, ystävä vanhastaan,
ja tuimat Pohjolan tuuloset,                       on tänne poikennut matkoillaan
vaan joulu, joulu on meillä!                        ja viipyy hetkisen meillä.

Me taasen laulamme riemuiten,               Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!                          kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen                     Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
ja surun särkevi entisen,                            jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
mi kasvoi elämän tiellä.                              kun joulu, joulu on meillä!

                              Oi anna Jumala armoas,
                              kun joulu, joulu on meillä!
                              Ja kansaa suojaa sun voimallas,
                              meit' auta näkemään taivaitas,
                              kun joulu, joulu on meillä!

(Sanat Vilkku Joukahainen)

Lumine kävelytiä Viherlaakso mettä läpitte.



















Hanket korkeat niatokset...


















Täsä aurinko o saanu silmäs auki. Lumikuurane puu o kaunis ko
talvimorsein. 

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Tiarnapojat

JOULUKALENTERI 15/24


Synti suuri surkia kun särki taivahan,
niin täytyi alas astua jo Herran Jumalan.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Tiarnapoikaesitykset joulual o minust kommeit ja hianoi esityksii, ko pojat oikee raikuvasti ja reippaasti laulaa, tai miksei vaik raavaat miähet. Tänäki joulun ole nähny jo yhdet tiarnapojat. Ussei joulualusaikan mää ota framil Mauri Kunnakse lastekirja Koiramäen Martta ja Tiernapojat. Siin kerrotaa Koiramäje tiarnapojist, ja siin kirjas o niitte kaikkie tiarnapoikalauluje sanatki.

















Ruskaki tuli esittelemää Mauri Kunnakse tiarnapoikakirjaa ja kattomaa hiires kans et mitä tääl ny taas kuvataa.



















Sit piäni huilaustauko...

tiistai 14. joulukuuta 2010

Hupsistupsis ja pimpelipompeli

JOULUKALENTERI 14/24

Hupsis tupsis, Nisset ja Nassut, nyt polkassa nousevat käpälät ja tassut.
Musti ja Mirri ja Pupu sekä Nalle, pienet o vaarassa jäädä alle.
Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.
Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on!

(Sanat Henning Köje, suom. Saukki)

Tänäpä  kalenterist tuli tämä pimpelipompelijoululaulu ja kukas muu ko Ruska!





















Ruska oli hiukka pihal tutustumas lummee ja talvee. Ei hän näyttäny lunta yhtää kauhistuva vaik onki sisäkissa ja vaik oliki sil hetkel melkei 15 astet pakkast. Tassui rupes kyl vähä jalkoi nosteluttamaa.





















Täs Ruska o tullu sisäl ja tarkkailee ko mää heiluttele hänel häne lempilelluus, kepi pääs olevaa höyhentupsuu.





















Täsä häntä viuhtoo jo tavallise taajaa ja ilme o keskittyny. Koht Ruska hyppää korkeel.


















Enstiks mää luuli, et Ruska syä näit punasii joulukaktukse kukkasii, ko hän oli jatkuvasti niitte kimpus. Mut ko kattoi tarkemmi ni huamasi, et ei hän niit syä eikä pureskel. Hän vaa nätisti imeskellee ja nassuttaa kukkaste pitkii hetteit ja emmii. Varmaa hän imeskellee siitepöllyy ja mettä. Ei olekkaa ihan tavalline joulualusherkku täl kissal: joulukaktuksekuka siitepöllyy ja mettä. Hän o mee mesikissa. 

maanantai 13. joulukuuta 2010

Lucia-päivä

JOULUKALENTERI 13/24



Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää, juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme, Pyhä Lucia,

Luciapäivä muistamine ei meil suamalaisil ol kovinkaa tuttuu. Ei minul ol lapsuude eikä nuaruude ajalt oikee mittää selvii muistoi täst päiväst. No, uuttisis kyl ain kerrotaa, kuka o minäki vuan valittu Helsinkis Lucia-neidoks. Ensimmäitteeks mää tutustui Luciaa oikee omakohtasesti tyäpaikallani Raamattuopistos Kauniaisis. Meil tuli opettajaks yks suameruattalaine. Joka joulukuu kolmastoistas päivä hän järjästi opiskelijoist juhlallise Lucia-kulkuee, minkä etunenäs kulki Lucia-neito palavat kynttylät pääs. Kulkue kävi ain koko talo ja kaikki kerrokset läpitte ja laulo joka tyähuanee ovel ja tarjoili laulus päätteeks piparkakkoi. Sitä kulkuet oli juhlallist kattel ja kuulustel. Sikko tämä opettaja lähti mualpäi töihii, tämä perinne meilläki loppu sihe.

Tämä Lucia-kulkue onki enämpi suameruattalaine ja ruattalaine tapa.

Ko mää miätei, minkä kuva mää tähä löydä, löysi äitini vanha kansakoulupiirustukse. Äitini o tehny kolmas- tai neljäsluakkalaisen 910 vuade vanhan, ehkä 1936 tai 1937, tämmese Lucia-aiheise joulukorti. Tämä kortti o lämpöne muisto kaukaa, mu äitiltäni, ja samal muistutus siit, et kyl tämä Lucia-perinne siäl Yyteri kyläkoulusaki jollakilai tunnettii. Ainaki tämä Lucia-neito oli äitini tiatoo tullu. Olisko hänel ollu mallin joku valmis joulukortti? Tai sit vaa muuto nähny Lucia-aiheisii joulukorttei.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Rauhaa päälle maan

JOULUKALENTERI 12/24


En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan!

Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa,
joss' sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulurauha suloisin!
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa!

(Sanat Z. Topelius)

Jos äänestettäis joululauluu, mää äänestäisi tätä En etsi, valtaa, loistoa.

Kuvas o syksyl Kreikast Santoriinilt ostamani ikoni, jonka nimi o Musta madonna (Black Madonna). Myyjä selliitti minul et alkuperäne Musta madonna o pualalaine ja pualalaiste suajeluspyhimys ja et haavat madonna kasvois o tullu, ko oma poika o lähteny sottaa tai haavottunu tai kaatunu. Netist mää katteli sivuja mikkä kerto Mustast madonnast ja siält löyty vaik mitä.

Pualalaist Mustaa madonnaa säilytettää Częstochowa-nimises kaupunkis Jasna Góran luastaris. Ikonii saapuu joka vuasi kattomaa melkei viis miljoonaa roomalaiskatolist pyhhiivaeltajjaa. Puala sisält ihmisii tullee jalkapatikas kulkuein satoje kilometrienki takkaa.

Tämä ikoni toivottaa sammaa ko lauluki: "Ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan."

lauantai 11. joulukuuta 2010

Astiat täytee puuroo!

JOULUKALENTERI 11/24



Joulu on taas, joulu on taas,
astiat täynnä puuroo.
Joulu on taas, joulu on taas,
astiat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo.










Nyte aukes jo yhdestoist kalenteriluuku. Siält tuli puurolaulu ja Esko syämäs puuroo suaraa kattilast Tohmajärve mökis joulun 2006.

Nyte ko mää ole oikee syventyny näitte jouluviisuje sanoihi, minul o alkanu jouluhuimaus  vaik o vast yhdestoist päivä. Joululauluje sfäärit alkaa kiärtämää pääs samal ko sanat ja sävelet soimaa. Tuntuu et tämä joulu o merkilline saareke, mihe o ripustettu vaik minkälaisii hahmoi ja otuksii ja ajatuksii ja tunteit ja mailmakatsomuksii.

Synti suuri surkia nyt särki taivahan, ja sydämeeni joulun teen. Me käymme joulun viattohon niin maisin miättehin, ja on armain ja kallein mul ain Suamenmaa. Kautta avaruuksien kaikuu laulu riamuinen, syttyi siunattu joulutähti, kilisee kilisee kulkunen helkkyen välkkyen, ja ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.

Seimen laps ja paimenet ja enkelit, tonttu-ukot, petteripunakuanot, joulupukki vanha ukki, mirrit ja murrit, nisset ja nasset ja pimpelipompelit, puput ja nallet ja hiirulaiset vilistää kaikki mu silmisäni yhteist piirileikkii.

Jouluu liittyy haikeus, kaipaus ja koti-ikävä, riamu ja ilo, kiiru ja lepo, herkuttelu ja mahtaava olo ja omastas antamine ja hyvä tahto kaikkii ihmisii kohtaa. Ja seki, et en etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mut kyl mää silti lahjoi miälelläni vastaaota. Jouluu varrotaa tulevaks, lapsoset vartoo joulupukkii ja lahjoi, ja samal muistellaa ihanii lapsuudenjoului.

Pääsky pitkän on matkan päässä, ylhäällä orressa vielä on vain se häkki mi sulkee mun sirkuttajain, vaiennut vaikerrus on vankilan, oi murheita muistaa ken vois laulajan, varpunen pianoinen syänyt on kesäeinehen, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. On hanket korkeat niatokset  ja onkos tullut kesä nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä nyt pikkulinnuille? 

Enkeli taivaan lausu, et Herramme Kristus teille nyt on tänään teille syntynyt. Tonttu-ukot hyppii ja julistaa riamun raikkahint aikaa:  "Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!" Sympaattine tonttu miättii haikeesti ainaista ongelmata, ommaa tonttuidentiteettiis ja sitä, mist ihmiset tullee ja mihe he mennee. Ja porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki.

Jouluevankeliumi julistaa ansaitsematoint armoo ja anteeksantamust ja ilosanomaa kaikil mailma kansoil, ja joulupukki kulkee porokyytisäs kyselemäs lapsilt onko he ollu kilttei, ni et ansaittis lahjoi. Ja uhkallaa lapsii jo suvel, et olkaas ny kiltisti taik tontut näkkee ja raportoi joulupukil ja jäätte ilma lahjoi.

On kaupallist jouluu, on harrast ja hurskast jouluu, on riamujouluu, on maalais- ja korpijouluu, on ähkyjouluu, on vaihtoehtost jouluu, on karkujouluu (toiset mennee jouluu karkuu ulkomail).

Ja kaikki tämä kuplii haikeesti tuaksuvaises ja harmoonises keitokses ja lämpimäs joulutunnelmas ja sitä yhteist joulupuuroo lusikoidaa piiripyärii sulas sovus. Jouluu liittyyki sopu ja rauha. Maas rauha ja ihmisil hyvä tahto. Sopu sallii. Sopu sijjaa antaa. Joululaulut soi. Joulurauha julistust Suame Turruust mää ainaki ain kuulustele, se o tärkee osa mu jouluuni.

Saa ny nähd pysynkö mää ennää pystösäkkää sihe astikka, ko kaikki joululuukut o avattu. Vai ruppeeko päät valla pahastinki viiraamaa. Joku jo sanoki mul et mul tullee varmaa böönaut enneko mää saa tämä kalenteri loppuu. 

perjantai 10. joulukuuta 2010

Uuttisenkeli

JOULUKALENTERI 10/24


Heinillä härkien kaukalon
nukkuu lapsi viaton.
Enkelparven tie
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.

Täst kymmenenneest kalenteriluukust tuli taas vanha joululaulu. Hassuu et mää rupesi näit joululaului joulukalenterist avvailemmaa, kunnem mää ol mikkää musiikki-ihmine lainka. Mut kyl mää joululauluist ole ain tykänny. Tämäki joululaulu – niinko monet muutki – o julkastu jo mun kansakoulu laulukirjasani, Olavi Ingmanni Laula sinäkin. Minul o kuudes painos vuadelt 1958.

Sitäki mää ole jo varronnu, et saisi joulukalenterist avat taas enkeli. Täst tuliki ny kaks. Aikasemmi o tullu pari joulukoriste-enkelii.

Enkelit tuli yleensä ilmottammaa jotaki tärkeet uuttist ihmisil. Se o varmaa yks tärkee enkeli tehtävä, toimii uuttisenkelin. Ensimmäitteeks he ain sano et älä pelkää tai älkää pelläätkö. Ilmeisesti ihmiset normaalisti pelläästy jos tuli enkeli vastaa. Kuka ny tahtos et enkeli tulis just mul sanomaa jottai? Yleensä ne asjat oli viäl jottai ihan mahdottommii uuttisii, mikkä pani koko elämä uutee uskoo.

Varmaa ne enkelit o ihan eri näkköisiiki ko nämä kauniit kiiltokuvaenkelit. Ei tämmeset suloset pitkähammeiset enkelit kovi pelläästyttävilt näyt. Jollei heihi sit liity jottai pelloottavvaa ilmapiirii, joka ei näy kuvast.

Olis kyl hauska, jos enkeli tulis vaik televisioo yllättäi johonki Ajankohtase kakkose keskusteluiltaa taik ykköse A-tookkii. Yhtäkkii tapahtus jottai, mitä kukkaa ei olis ennakolt suunnitellu, ei edes ohjaaja. Kaikilt menis vähä pasmat sekasi, kaikki säikähtäis. Sanosko enkeli siiin ohjelmaski ensimmäitteeks et älkää pelästykö? Sit vähitelle aljettas kyselemmää. Kyl toimittaja varmaa enkelinki pystys panemaa tenttii.

"Saako kyssyy, mikä tee nimi o? Oletteko enne käyny tääl maapääl? Vai saako sinutel? Mimmost o ol enkelin? Kui vanha sää olet? Kuka käski su tän tul? Eksää yhtää ajatellu et sää pelläästytät mee ja sevotat mee tärkeet keskustelut ko yhtäkkii tulet tän näi mee ohjelmaa? Olis ensti pitäny ilmottaa ohjaajal ja kyssyy, et soppiiko tämmene yllätys suaraa ohjelmaa! Mitä miält sää olet täst mee keskustelust? Ai et mittää? Kui ni? Mitä asjaa sul sit o? Eiks me ollakki oikees ja nua toiset o vääräs? Ai ettei ol? Ai et me kaikki ollaa vääräs eikä kukkaa olis oikees? Mitä sää ny oikee meinaat? Sitä paitti yli pualet meist ei edes usko mihinkää enkeleihii. Nostakaas kädet yllöös kaikki kukka ei usko! Ja sit ne ketä uskoo! Näjeks ny, kahdeksa ei usko, kolme ei ossaa sannoo ja vaa kaks uskoo. Mitä sää sihe sanot? San ny asjas. Mitä mahdotoint sää tulit täl kerttaa meil ilmottammaa?"

Mää kyl eppäile, ettei kukkaa näi lepposasti puhelis enkelil.

Jouluevankeliumis uuttisenkeli sannoo lammaspaimenil, jokka o pelo vallas,  et: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

torstai 9. joulukuuta 2010

Tonttumiätelmii

JOULUKALENTERI 9/24

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja leimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettii suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.

(Sanat Viktor Rydberg)
Ei ihan tonttumaisempi tonttu eikä onkelmaka ol vähäpätösemmäst pääst. Tonttu pohtii ja funteeraa hellämiälisesti aja kulumist ja elämä katoavaisuut ja kartano asukkaitte syntymää, elämää ja kualemaa. Hän vaa yksinäs ja harmaanas kattelee sivust tätä elämä kiartoo: 

Isän ja pojan on nähnyt hän 
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän 
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin 
nousi, vanheni, läks'  mihin niin? 
Ongelma, josta halaa selkoa, 
noin taas palaa.

Eikä tonttu tähä onkelmaas saa selkoo vaik kui yrittää funteerat ja vaik se ei näyt oleva häne oma onkelmas ko hän sivullisen seuraa kartano ihmiste ja elukkai elämää. Hän hoitaa virkaas kotitonttun ja kattoo pääl, et kaikki olis hyvi tääl aitois ja tallis ja navetos ja koirakopis ja sisäl pirtisäki. 

Vai onko se häne onkelmas se, ettei hän itte ol mukan täsä oikees elämäs ko kohtalon o vaa harmaantuvan tonttun tarkkail ja vahtii sivust elolliste elämää? Ja valvoo silloko toiset nukkuu?  

Tämä ruattalaise joululaulu o suamentanu Valter Juva ja kuvittanu suamalaisee kuvakirjaa aikoinas Martta Wendelin. Tämä vanha kuvakirja kuvatki löytyy netist täält.  Laulus o aika haikee sävy. Kuulija taik laulaja ei kuul tontu onkelmaa ratkaisuu, tonttu o joutunu paradoksi ettee.  

Viimitteeks o viäl tonttukynttyläjallaa kuva. Minu äitini koton oli vissii tämmene hauska kynttyläjalka, koska se oli sit myöhemmi meenki koton. Olisko tämä piirustus siit tai jostai samatapasest? Tämä koulupiirustus o tehty kansakoulus joskus 1930-luvu pualesvälis tai sej jälkee. Mee koton tätä samast tonttuu säilytettii joulukoristelaatikos. Ko kuusi koristeltii, samal tonttuki pantii seisomaa jonneki piironkipääl. Nyte tämä tonttu taitaa ol jollaki mu sisaristani, en muist kel.