perjantai 30. maaliskuuta 2012

Täti


Mee Ruskast o maaliskuu aikan tullu kahde kissapoikuee täti. Ensti o Lumihelme kissalaa Maskuu syntyny 12.3. Sisul ja Venlal kolme pentuu. Niit voi kattoo täält. Sisu (Pinkkitassun Benjamin) o Ruska punatabby velipoika. Venla o musta ja punase kirjava kilpikonna ja pennut yksfärisii: musta, mustasavu ja sinisavu, kaikki kollipoikii.

Tämä Lumihelme kissala nettisivut o siittäki hauskaset, etä siäl o ploki, josa puhutaa Pori murret.

Tämä viiko keskiviikkon, toispäivän 28.3., Ruska pikkusisko Bea (Pinkkitassun Beatrix) o pyäräyttäny viis poikast. Niit kissavauvvoi voi käyd kattomas tääl. Pentuje isä o Joonatan (Recknagel Luuciusmalfoi).

Hassuu, et kummatki poikueet sattuu olemaa oma kissalas kolmanneet pennut eli c-pennut. Ruska o täti kahdeksal kissapoikasel, jokka saa kaikki C:l alkava etunime. Siin onki opettelemist ja muistamist tätil - tai olis ainaki minul, jos mää olsi yhtäkkii tullu kahdeksa lapse tätiks. Lumihelme pennut o jo nimettykki. Ne o Lumihelmen Cantabile, Crescendo ja Cappriccio.  Pinkkitassu pennuil varmaa parhaillas keksitää nimiä mut ei ol viäl julkastu. Mää veikkaa et yhde nimeks ainaki tullee Cher.  

Ruskaa nämä iloset perheuuttiset ei näyt kauheesti tehnee vaikutust. Samallai hän leikkii hiirileikkejäs ko ennenki.


Huameaamusti me lähdetää yli viikoks maal. Mää toivota kaikil oikee hyvvää palmusunnuntaiviikovaihdet ja pääsiäist. Ehkä mää siält maaltaki kerkee jotaki terveisii viäl laittamaa täsä pääsiäise aikaa.

* * * * *
Hiljattai ole saanu uude lukija. Tervetulloo, Leena Lumi.

Täl Leena Lumel (vai Lumil?) o kaunis ploki, josa kerrotaa kirjoist ja muistaki asioist. Mää johkaannu sin lukemaa kiinnostava kirja Puutarhamaailma 2012 esittellyy. Se esittely hurmas mu nii, et kyl tekis miäli pia men se kirja ostamaa ittelleni.  Ja kaike lisäks tämä Leena Lumi ossaa Luvia murret. 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Puutarhaunelmat kukostaa

Mu puutarhaunelmani o viäläki kovas kukostukses. Mää rakenna ehtoisi kukkasänkii sillai, et lajittele siämenpussei yhtee ja kuvittele, et mikkä kukat soppii minkäki kans yhtee.

Isonolaana
Siämeniiki ole pari pussillist kylväny lissää:
20.3. isonolaana Glockenwinde 'Blauer Vogel' eli 'sininen lintu'
22.3. tuoksuherne Royal Wedding

Molemmat o itänykki jo, mut en ol niit koulinu ruukkuisii. Täs kuvas o tua sinilintukukka. Ei se ol sen viralline nimi. Se o käännös tost saksalaisest Blauer Vogel -nimest.



Kylvämises mää meinaa pittää täsä pääsiäise aikaa taukoo. Meinataa men hiljase viiko ja pääsiäispyhhäi ajaks suvipaikkaa katsastammaa - kimpsuinemme kampsuinemme katteinemme planttuinemme. Niit kukkasteplanttui o nimittäi jo nii paljo, ette kehtaa pyytää kettää hoitamaa niit pualestani. Ja sit kekattii, millai ne saadaa pakattuu autoo. Jos ne ny viäl siittäki matkast selvii henkis. Sillai mää voi kumminki itte hoitaa niitte kastelu pääsiäisviikonki aja.

Täsä kuvas orvoki planttu alkaa olemaa jo ihan orvoki näkköine.




Sinisalvianki plantut näyttää oikee hyvävoipasilt.



Kesäleimut o itäny hyvi.

















Samallai kesäpäivähatut.

Ahkeraliisa, koristetupakka ja lehtoakileija o itäny huanosti - tai sit hittaasti.




















Mää ole levitelly taimistoni tyäpaikkani käytävil ja joihinki muihinki huaneisii (luva kans, niinko ole aikasemmi kertonu). Ny ko me meinataa nää taimet rahdat runsaaks viikoks maal, en tiä matkaako niil tul joku kulttuurisokki, ko ne yhtäkkii joutuu kaupunki-ilmastost maaseutuilmastoo ja taas takasi. Valastusolotki o siäl erilaiset.


Ruska o selvinny hyvi kauluripäivistäs. Maanantain miäs sano, et Ruska oli koko päivä häne havaintos mukkaa maannu kööki pöydäl häne sanomalehtes pääl. Ehtoosti Ruska haisiki ihan paino-musteelt. Tiistain Ruska oli siirtyny televisioo kattelemmaa.

Kyl meil ny mahtaa ol valistunu kissa!








Tänäpä keskiviikkon mää vapauti häne kauluristas, ko häne kraapalees oli nii hyvi parantunu. Täytyy hiukka tarkkail, saako karvatoin kohta käpäläs ol rauhas vai ruppeeks hän sitä taas nualemaa. No, ei pitäs kyl, ko ei siin ol ennää mittää ruppeekaa.

Sikko sin maal päästää, siäl o kissal nii jännät paikat ja nii paljo katteltavvaa ja kuulusteltavaa, et tuski hän paljoo kerkee karvattommii paikkojas nualemaa. 

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Ruska sai tunnustukse - ja kauluri

















Tunnustuksii o ollu liikkeel. Ny me saati Ruska kans yhteine tunnustus Myrskylt, Kissanpäiviä sijaiskodissa -plokist. Kiitos kaunis! 

Tämä tunnustus ei pitäny sisälläs mittää kysymyksii eikä tehtävää. 

Me ollaa Ruska kans nii tohkeisamme, et me kerrotaa kaulurist. Ko kävi nimittäin vähä köpelösti ja Ruska sai eläinlääkärilt kauluri päähääs. Ei, ei, Ruskaa ei ol leikattu, eikä mittää muutakaa kauheet ol tapahtunu. Onneks. 

Jo viikko takasi mää huamasi Ruskal karvattoma paika oikee käpälä sisäsivul, liki kainaloo. Mukko ei kissa antanu mu kunnol kattoo sin, luikerteli vaa pois otteest. Siäl näky karvatoin alue ja tuntu jottai tahmeet (ilmeisesti visvaa). Sit pari päivä pääst mää sai kattottuu sin kunnol eikä kissa ennää vastustellu. Näytti silt, niinko siäl olis ollu joku rakko, hiärtymä tai palovamma, joka olis puhjennu ja kissa olis nuallu sitä ja sen ympärystääki nii kiivaasti, et olis karvat lähteny ihovaurio ympärilt. Ja keskel oli iso rupi. Välil se rupi oli ihan siisti ja kuiva, välil taas se oli punane ja ärtynee näkköine. Ilmeisesti ain sen mukkaa oliko sitä just nualtu vai oliko se jätetty rauhaa. 

Mul o ihan täydelline arvotus, mist semmone vamma Ruskal o päässy tulemaa. Ainoo teoria jonka mää ole keksimäl keksiny o, et olisko hän voinu saad se paffisest leikkimökistäs. Hänel o semmone tapa, et hän viä mökkiis hiire ja sit hän pyydystää sitä möki ulkopualt piänist ikkunalävist, soilottaa niät toine etutassu o kainaloo myäre siin läves. Olisko se paffisyrjä sevvert terävää ja olisko Ruska pyydystäny hiirii nii ahkerasti, et o päässy tulemaa etukäpälää liki kainaloo joku nirhale tai peräti rakotapane. Muut selliityst mää en kyl keksi, vaik tääki o ihan pelkkä arvaus. Ko ei ol mittää vahinkoo tai onnettomuut huamattu. 




















Täs o havaintoehsimerkki Ruska pyydystysleikist. Usseemmi kyl lelu o mökis ja Ruska möki ulkopual. Mut tassu soilottaa ikkunalävest joka tapaukses. 

En ol enne tullu ajatelleeks, et mahtaako kissat ja koiratki ol oikee- tai vasenkäpäläisii, niinko ihmiseti. Tos yläpualises kuvas Ruska sattuu soilottammaa möki ikkunast oikeel tassul. Oikees tassu tämä vammaki sattuu olemaa.

Eläinlääkäri otti kyl jottai näytteitäki mut arveli sammaa ko mää, ettei siin Ruska nahkas ol mittää muut ko rupi ja karvaa nualtu sen ympärilt poijjes. Ei näyttäs oleva mittää loisii eikä kraftaa eikä allergialtakkaa näyt. Lääkäri sano, et vaik tää näyttäs oleva aika piäni juttu, olis parempi käyttää kaulurii, et se rupi pääsis kunnol paranemmaa ja rauhottummaa eikä kissa pääsis nualemaa sitä. Ko kissa kiäli o terävä ja karhee. Muuto Ruska nualee sitä ruppee ja se vaa ärtyy ja laajenee ja siit voi tul viäläki isompi ja ikävämpi juttu. Ni et viiko päivät tarttis kaulurii pittää. Jottai salvaaki hän anto lääkkeeks mukkaa. 

Mää ajatteli, et onneks Ruska ei ol kippee. Ko ain enne ko mu kissoillani o jouduttu pitämää kaulurii, ne o ollu leikattui ja kippeit. Ja onneks tämä kauluriki oli parempi, läpinäkyvämpi ko ne aikasemmat joit mu kissoillani o ollu. 



















Viime yä oli aika rasittava. Mää nukui huanosti ja heräsi yhtmittaa. Ja ain ko heräsi, Ruska kökötti jossai piironkikulmal ja näytti ihmettelevä kauheesti, kui tämä häne mailmas nyt tämmeseks kummalliseks o muuttunu. On kai se kummallist ko kaulauri kans kissa koko aja törmäilee paikkoihii ja juuttuu kiinni ja näkö- ja kuulokenttäki o erilaiset ko normaalisti. Kai se o hämmentävvää ja ihan invalidisoivaa kissal. 

Sit mää oti kissa sänkyy, tuuppasi häne kummoo ja sanoi et ny nukut. Mut heti hän änkes ittes yllöös ja jatko ihmettelemistäs. Yä meni huanosti mult mut viäl huanommi ilmeisesti Ruskalt. 




















Aamusti jo näytti paremmalt. Mää listasi, et ny Ruska o syäny ja juanu, käyny pissal ja kakkal, kiärtäny miälipaikoisas, tullu syllyy ja kehränny kauheesti, kattellu parvekkeelt pihal - niinko kuvist näkkyy. 

Leikkiny Ruska ei ollu, eikä oikee nukkunukkaa. 

Mut joskus pualepäivä aikaa huamasi ko Ruska oli kumminki tällänny ittes nukkuma-asentoo lempipaikalles keinustoolii. Munki surkuni vähä keveni. 



















Sit tämä tunnustus piti jakkaa ettiippäi plokeil, jois o vähempi ko 200 lukijaa. Sitä edellist tunnustust mää jo jaoi nii ronskisti, ni et taida jättää tämä tän vaa framil, et kaikkie kauniitte plokie pitäjät saatte sen ottaa! 


tiistai 20. maaliskuuta 2012

Tunnustus Daisylt


Mää sai tunnustukse Daisylt.

Tunnustuksee kuuluu seuraavat asiat:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

Daisy Silmukoiden ketju -plokist lahjotti tämä awardi.

Random faktat:

1. Tänäpä o mu isäni kualinpäivä. Tarkemmi se oli 20.3.1992. Hän oli syntyny 14.12.1925.

2. Äitini oli 15 vuat lesken isä jälkee. Hän kuali 5.4.2007. Hän oli syntyny 20.11.1927.

3. Mun lapsuudesani äitii sanottii perhee keskuudes äitiks ja issää isäks. Isäki joskus puhutteli äitii äitiks tai sit Hilkaks. Äiti taas puhutteli issää enimmäkseks Leoks. Äitiäitii sanottii mammaks ja isäissää pappaks. Ko vanhemmilleni tuli lapselapsii, äiti muuttu mammaks ja isä pappaks. Ja mamma muuttu vanhaksmammaks. Äitil oli yks hoitolaps, joka puhutteli hänt äititätiks.

4. Äitini kirjotti porilaisee Uutee Aikaa 1980-luvult kualemaas astikka murrepakinoit. Niis hän oli antanu isä nimeks Otto. Ja mun nimekseni Kaisu. Varsinkaa nuaren mää en yhtää tykänny siit, mää oli oikee katkera siit et äiti teki must Kaisu. Nuaremmat sisareeni oli häne pakinoisas Priitta, Tiina ja Inkeri.

5. Mun kissallani Kesäheinäl oli sattumalt sama syntymäpäivä ko isälläni, 14.12.

6. Miäheni puhhuu Koske murret, ainaki osittai. Muutamii koskelaisuuksii häne puhheesas o esimerkiks nämä:
"Älä ny siit murhetu."
"Ulkon sattaa kauhiastas."
"Menet tommottoo vaa hiljaa."
"Neet sano et se hukkus toho jokkee."
"Noot naapurit muutti pois vuas aikaa."
"Se puhu semmottoo porilaisestas."
"Lompakko löytys."
"Tänäpän Iltalehdes luki et presidentti kävi Salos."

7. Mää tunne itteni porilaiseks mut ole jo yli pualet elämästäni asunu Espoo Viherlaaksos. Emmää silti Porrii yhtää haikail muuttaa.

Sit pitäs antaa tää 15 plokil ettiippäi. Mää anna seuraavil kissa-aiheisil, tai jois kissa ainaki mainitaa:

Autuas olo
Juttuja
Kissanpäiviä sijaiskodissa
Kollo kertoilee kuulumisiaan
Kotikissat
Memento mori
Naukulan perhe
Pesän reunalla
Pionihulluutta ja puutarhaunelmia
Puikko ja koukku
Päivänpesän elämää
Pömpsälä
Saaripalsta
Seijastiinan mietteitä
Silmukat solmussa
virveriikka

Huh! HUH-HUH. Meinas meinaa tul ihan hiki. Ja pääsi tulemaa 16 vaik 15 oli määrä. Ei kyl mikkää ihme et näi suures määräs sekkoo laskuisas.

* * * *
Päivän murrepohdinta: inessiivin pääte

Inessiivi Poris o normaalisti pelkkä -s. Niinko et talos ja kyläs ja kaupunkis. Siin ei ol mittää ihmeteltävää eikä kysyttävvää. Mut entäs sit vaik seuraavat:
- lapsuudesani/lapsuudessani tai lapsuuresani/lapsuuressani
- pakinoisas/pakinoissas
- puhheesas/puhheessas
- Espoosaki/Espoossaki
- laskuisas/laskuissas

Voi ol et tää kuulostaa aika jonnijoutavalt asialt. Mut mää funteeraa tätä yhtmittaa. Ko mää nimittäi aanaile ja ole aika varmaki, et oikee vanhaa Pori murteesee o kuulunu tua lyhkäsempi muato lapsuudesani, pakinoisas, puhheesas, Espoosaki. Mut harva elos oleva porilaine ennää sannoo sillai nii ko vanhastas "kuulus". Mun ikäpolveni kiälee kuuluu tua pitempi muato Espoossaki, lapsuudessani. Se kuulu jo mun äitininki kiälee. Sen tähde mää usseimmite käytä tätä geminaatta-ässällist inessiivii. Mut täsä jutus käyti tahallas yksinäis-ässällissii muatoi. Silti joissai lyhkäsis ilmaisuis tämä vanhempi yksinäis-ässälline inessiivimuato o säilyny. Mun ikäpolveni ihmiset voi ihan hyvi sannoo et tosaki ja täsäki tai jopa tosa ja täsä. Normaalisti kyl tos ja täs

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Pyykkipussi

Ny o ollu taas leppoisa arkeine viikovaihde ko o oltu vaa koton. Miäs o käyny lenkil ja mää kävi suihkuttamas kukkasteplanttujani. Eilä oli hiukka pikkusiivoust ja ruuvvaalaittoo ja ehtoosti sauna. Ruska o tarkkaillu ja ollu mukan ja hääränny omiaski.

Hiljakkoi kävi pitkäst aikaa Viheri kirpputoril. Osu silmiini jonku tekemä käsityä, pyykkipussi. Vanhat käsityät liikuttaa minnuu ja tullee tunne, et täytyy äkkii "pelastaa" ne. Mut mihe tämmest vois käyttää, sitä en viäl ol keksiny. Pyykkipussiks sitä en malt käyttää. En ol ol kyl ikän enne pyykkipussii nähnykkää, en ainakaa muist.

 Valkosee pumpulityykii o kirjailtu hollantilaisaiheine kuva, josa flikka ja poika piiripiänipyärii. Puukenkist ja myssyist päätelle he olis kai hollantilaisii.

Joksiki koristeeks tämmest vois ehkä käyttää. Mut mihe?















Täst muistu miäleeni, et on mee huushollis toinenki pyykkiaiheine pussi: pyykkipoikapussi. Se o oikee ahkeras käytös ja ollu jo kauvvat ajat. Mää ole se joskus saanu lahjaks siskoltani Aulilt. Hän o painanu siihe pyykkipoja kuva ja kukkasii ja kantannu punasel nauhal. Meil o täl hetkel ussei semmone tyäjako, et mää lajittele pyyki ja täytä pesukonnee ja pane se pyärimää, Ruska valvoo konet ja erityisesti vedevaihtoi ja miäs tyhjentää konnee ja viä pyykit kuivumaa. Pyykkipoikapussi roikkuu häl sillo ain kaulas ko hän viä pyykkei kuivaushuaneesee.

Seuraavas viäl hiukka kuvia Ruskast.

Täs ensimmäises o tarkkailuu kööki kaapi päält. Ruska hyppää kaapipääl ja siält als köykäsesti ko höyhen, ei kuulu edes tömähdyst. Siält voi vahtii oma väje touhui ja yhtläi voi vaanii klasist näykyvii lintui ja oravii.





Täsä istuskellaa ja jutellaa, emäntä plärrää siämenkatalookii, isäntä kattelee televisioo. Ja Ruska nukkuu samas huanees ja samas seurapiiris. Yleensä jos jompikumpi lähtee täst liikkeel ja mennee vaik köökii, ni Ruska valpastuu ja lähtee peräs kattomaa, et mihe se ny meni ja mitä se tekee.


Täs lähikuva torkkuva kissa naamast.
















Viimises kuvas pyshäaamusti seurataa televisiost kirkommenoi. Kissa loikoilee sama huanee klasipenkil.


















Ruska viäres o pelakuuna, jonka koti mää oti viimesuvisest ihana syväpunasest pelakuunast. Se ostettii alkusuvel Plantagenist. Mää en ol ollu ain tyytyväine Plantagenist ostettuihi kasveihi, mut tämä pekakuuna oli oikee kovi kaunis. Mää istuti viis kottii ja kolme niist o säilyny henkis talve ylitte.

Hyvvää sunnuntaipäiväehtoot kaikil, jokka poikkeette!

* * * * *

Päivän murresanoja ja -muotoja
aamusti 'aamulla'
ehtoosti 'illalla'
eilä 'eilen'
flikka 'tyttö'
hiljakkoi 'hiljattain'
ikän 'ikinä'
klasi 'ikkuna, lasi' (klasipenkki 'ikkunalauta')
kotti 'pistokas'
kööki 'keittiö'
mihe 'mihin'
pelakuuna 'pelargonia'
planttu 'taimi'
pumpuli 'puuvilla'
ruuvvaalaitto 'ruoanlaitto'
steedata 'siivota', steedaus 'siivous'  (jutussa ei käytetty vaikka olisi voinut)
suvi 'kesä'
tuuki 'liina' (hantuuki 'pyyheliina')
tyyki 'kangas'
väje 'väen' (genetiivi)


* * * * *

Yks uus ihana naamaki o ilmestyny toho lukijalistaa, Sara. Mut on hän lukija jo ennenki ollu. Tervetulloo Saral ja kaikil muilleki, satunnaisesti poikkeilemmaa tai liittymää lukijaks! 

torstai 15. maaliskuuta 2012

Ihme multalooras



















Ny mu sinisalviani o niisanotusti koulittu ja istutettu piänii turveruukkuihi. Tai ei nämä ruukut kovi piänii ol. Viä aika paljo tillaaki. Neliskanttisii olis tiätysti mahtunu enämpi tämmesel alusel ainaki jos ne olis ollu piänempii. Mut mää hankei tämmesii pyäret ko ne näytti nii isoilt, ettei tarttis ainakaa näit taimii istuttaa ko yhde kerra yhtee ruukkuu ja sit seuraavaks maahaa. Nää pyäreet oli minust nätemmä näkösii ko ne neliskanttiset mut taitaa ol vähä heppone perustelu.

Yhdel kommenti lähettäjäl mää jo vastasinki, et siämente itämine o minul vähä niinko myrsky vesilasis, tai sovellettun siis ihme multalooras.

Aurinko ja valo ja elämä voima o ihmeellist seurat.

Täst plokist o tullu mul täl kerttaa vähä niinko puutarhamuistiinpanot. Ehkä vähä tylsää lukijoitte kannalt, jos joka kylvös tarttee esitel.

Mää kylvi 5.3., 10 päivää takasi, ahkeraliisoi ja vast tänäpä ne anto piänii elomerkkei. Mut nii piänii, et melkei suurennuslasil olis tarttenu kattoo. Paljai silmi erotti vaa piänii mullast erottuvvii aavistuksii. Ei niit vihriäisii aavistuksii saanu kuvvaa.

Ahkeraliisoje siämenet mää jäti mulla pääl peittämäti, ko pussi kyljes sanottii, ettei siämenii peitet ja et ne ittää valos.



















Tähä looraa o kylvetty toisee päähää valkost ja toisee päähää vaalee lohepunast idänunikkoo. Ne oli tullu yls mullast jo viiko alvus mut ny o selvästi kasonnu. Täs o taas se ihme multalooras. Ei nää viäl kuallukkaa vaik kasteli näit liikaa viime perjantain viikoloppuu varte.

Täl viikol ole kylväny hiukka uusii kukkii:

Harjaneilikka Coral 14.3.
Kesäleimu Twinkle Mix 14.3.
Kesäpäivänhattu Marmelade 14.3.

Kesäpäivänhattu o voimakkaa oranssifärine ja mää ole suunnitellu, et mää yhdistä niit ja sinisalvioit yhtee ja sammaa kukkamaahaa. Sillo ne toimii toine toistes vastafärein ja kukat soppii hyvi yhtee ko ne o ihan eri mallisii, oranssit pyäreit ja siniset pitkii kukkaröyhyi. Sinisalviois o paljo voimakkaa kirkkaasinisii pillikemäisii kukkasii varre pääs. Ja päivähatut taas o päiväkakkara mallisii. Ja pitäs ol samoihi aikoihi kukas.

* * *
Yks uus lukijaki o tullu. Tervetulloo, Etana!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Sinisalviat, orvokit ja idänunikot

Viime viikol mää jatkoi kylvöhommiini. Aikasemmi kylvämistäni sinisalviat o jo aika isoi. Ehkä koht tarttis koulii ne piänii ruukkuihi?



















Sama loora toisee päähää kylvämäni pikkuorvikot o kans alkanu itämää. Ne o paljo piänempii ja hennompii taimii.



















Täst o viäl aika pitkä matka siihe, et nää kukkaset o säilyny henkis kukkivaks astikka. Pussie pääl ne näyttää kukostavin näi kauniilt.
























Idänunikotki näkkyy lykkäävä pikkupikku sirkkalehtii, melkei viäl näkymättömii.



















Viime viiko loppupual mää kylvi viäl uusii siämenii, näit:

Lehtoakileija Bordeaux Barlow (monivuotinen) 9.3.
Kurjenkello (monivuotinen) 9.3.

Mut tämä aamusti looras joho perjantain niit kylvi multa näytti kummalliselt. Mul ei ollu ennää noit "kasvihuaneit" ni oli peittäny se loora vaa reikäsel muavil. Mukko oli epävarma, pärjääko nää kylvökset ny varmasti ylitte viikolopu, mää taisi spruutat niihii liika paljo vet. Toinenki laatikko oli samas kunnos. Siin pitäs kassoomaa ahkeraliisaa ja koristetupakkaa. Ne ei ol viäl itäny, ei ainaka mittää elomerkkii nävy.



















Mulla pinnal o kummallist harmaaruskeet töhnää. Olisko homet? Vai onko mullas vika? Mää ole käyttäny näihi kaktus- ja kylvömultaa. Ehkä liika märkyys o kassoottanu jonku homekasvusto mulla pintaa. Mut sitä en tiä onko se vaarallist siämenil ja estääko se itämise.

Miälelläni ottasi neuvvojaki vastaa viisaammilt ja kokeneemmilt. 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kevätkylvöt alko

Mää aljoi viime viikol kylvämää kukkaste siämenii. Mun piti enstiks alottaa se homma jo tammikuus, mut mu propagaattorini tuli vast viime viiko alvus, ni en voinu kylvää. En ol ikän kuullukkaa semmost sannaa ko propagaattori. Se o kai sama ko pianoiskasvihuane. No, mää kumminki oli tilannu kolme näit ja sit jäi vartoomaa. Ny mää ole kyl huamannu, et kyl näit ja monemoisii muit olis saanu K-raudastaki eikä olis tarvinnu varrot.

Näis propagaattoreis o läpinäkyvä kansi pääl ja säädettävät tuuletusaukot. Ei nää riit alkuu pitemmäl. Seuraavaks täytyy käyttää muavii laatikoitte pääl.






















Ensimmäisee looraa kylvi sinisalviaa ja monivuatisii orvokeit. Seuraavaa tuli valkost ahkeraliisaa ja koristetupakkii. Parvekkeel ulkon o kylvettyn kääpiöritarikannust ja maitohorsmaa. Ja viimitteeks idänunikkoje siämenii.

Eli:
- Sinisalvia Blue Angel 1.3.
- Viola Chicky Chicks 2.3. (monivuotinen)
- Kääpiöritarinkannus (monivuotinen) 4.3.
- Maitohorsma, valkoinen (monivuotinen) 4.3.
- Koristetupakka Avalon Bright Pink 5.3.
- Ahkeraliisa Accent White 5.3.
- Idänunikko Royal Wedding, valkoinen (monivuotinen) 6.3.
- Idänunikko, vaalean lohenpunainen (monivuotinen) 6.3.




















Ole vähä eppäilly näit mu kylvöksiini, et mitä tästäki touhust tullee. Ko ei ol pahemmi kokemust enkä ol kysyny neuvvookaa, lukenu vaa, mitä siämenpussis sanotaa. Antaas kattoo tulleeko taimii. Mää ole saanu mu tyäpaikkani kukkavastaavalt luva idättää näit tyäpaika isoil valosil ikkunapenkeil.

Mun viljelytarkotukseni ei ol kovinkaa hyätypainotteisii. Enämpi mää vissii ajattele tätä visuaalisen juttun, et saisi jottai nättii aikaa. Kuvittele miälesäni paratiisimaisii tuuheit kukkivii kasvei. Ja sit ehkä tulleeki jottai luirui honteloit kruipeloit. Ei sitä tiä enne enneko näkkee millai tää luanaa.

No, on mul hankittun kasvimaat varte porkkanoitte ja punajuurie ja muittenki hyätykasvei siämenii.

Mut tänäpä mää oli intoo piukas ko huamasi, et ensimmäiset kömpelöt sirkkalehdet kömpii mullast. Mikä menestys!!! Siämenpussi kyljes ilmotettaa, et sinisalvia ittää 7-14 voorokaudes. Ja mun sinisalviani ittää jo 6 voorokaudes.

Jos nämä ittää näi helposti, koht mää ole helisemäs näitte taimie kans. Onneks siämenpusseis ei ol kauhee paljoo rahhaa kii. Seuraavaks tarttee koulii nämä ja istuttaa ruukkuihi. Mul o hankittun ainaki viissattaa (!) turveruukkuu.



















Tänä aamusti ko mää lähdi kottoo, oli mukava hyvästely Ruska kans. Ruska istui ikkunalla kutoi pientä sukkaa - ihan selvästi. Ja mää heiluti.




maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ylläreit
























Yllätyksekseni mää oli huamaavinani viime perjantain mee kissal juaksum merkkei. Kysyi ehtoosti miäheltäkki, onko hän huamannu jottai erikoist. Ei ollu. Mut mää huamasi. Ko hänt silitteli, hän painautu ihan flattanaks maahaa, nosteli takakäpälii ja kurnutti hillitysti.

Ruska oli menos pyhän kissanäyttelyynki kasvattajas kans, ja mää soiti täl. Tämä tuli kattomaa Ruskaa meil kottii lauvvantain. Ruska käyttäyty aika hävyttömä epäkohteliaasti. Ko kasvattaja ääni kuulu, Ruska pysytteli piilos. Meni mokoma sänky alleki piiloo, mikä ei ol lainkaa tyypillist. Mää onkei Ruska piilostas ja toi näytil, mut Ruska ilme oli paljo puhuva:

"Mitä toi täällä tekee! Jotain se varmasti suunnittelee, sanokaa mun sanoneen, voi vitsi mä en kyllä ala! Tästä ei niinku hyvä seuraa! Meen piiloon!"

Puhumattakaa et Ruska olis juaksuoireitas esitelly.

Kiittämättömyys on mailman palkka. Nii paljo ko kasvattaja o nähny vaivaa Ruska hyväks, kuljettanu tätä näyttelyis millo missäki! No, just sen takia. Ilmeisesti Ruska pelkää näyttelyis, hän ei niit kauheesti värteeraa. Ruska sai kasvattajaltas oikee kukkasiiki, punasii tulppaaneit, mut ei hän ollu niitäkää kohmaavanas. Piiloo vaa oli kiiru.

Seuraavan aamun Ruska aavistukset muuttu todeks. Mää pakkasi häne koppaa, ja näyttelyy hän lähti kasvattaja kyytis. Kuulemma päivä mittaa hän oli ärhennelly, metelöiny ja ottanu hampaillas kii, ei ny ihan purru mut antanu vakava varotukse. Mut oli ollu nii ymmärtäväine ja mukava tanskalaistuamari, et oli saanu Ruska arvostelu ajaks rauhottummaa. Kovi oli kehunu Ruska turkkii nätiks - ja ymmärtäny, et kissa oli jännittyny. Ja oli antanu resepti, et Ruska koton pitäs pan kova meno pääl ja ihmisii tul ja men ja järjästää juhlii.

Ko Ruska pääsi näyttelyst kottii ni ensimmäitteeks hänel oli kova kiiru ruakakupil. Vaik oli häl evväät fölis näyttelyssäki. Seuraavaks Ruska partioitti ja kävi läpitte kaikki huaneet. Ja huamas heti, et meil oli ilmestyny kukkasii. Niitte katveesee hän meni hiukaks aikaa haaveilemmaa, tai mitä liä funteeraamaa. Pari tunni pääst hän tälläs ittes yäpuul.

Ja tänä aamusti Ruska taas tykkäs kökötel aamuaurinkos samoje tulppaanei al.



















"Tää on kiva kukkapuska. Mistäköhän nää kukat tuli? Mä tykkään mietiskellä tän puskan alla."