Hyvvää isäpäivää!
Virtuaali Moleskine -ploki PirjoW:lt tuli mul tämmöne haaste: "Esittelisitkö aamukahvi-/teekuppejasi ja kertoisit kuppeihin liittyviä tarinoita viitenä päivänä? Kuppi per päivä."
Oikee sopiva haaste minul. Ny ko Rauhanki tilanne selkes ja täsä taas varroskellaa häne pentujas ihan rauhas, ni voi siirtyy vähä muihinki asioihi. Rauha o voinu hyvi, syä hyvi, leppäilee paljo, tykkää edelleenki käyd parvekkeel vilvottelemas ja kyttäämäs lintui.
Mut ny mää kirjota kaffekupeist.
Täst vanhast Karelia-kaffekupist mää joi tänä aamusti kaffeet.
Mää sai pual tusinaa kaffekuppii ja kannellise sokeriaski ja kermaneka syntymäpäivälahjaks kummeiltani enneko lähdi kottoo Helsinkii opiskelemaa, siis joskus hamas menneisyydesäni. Nämä oli mul ahkeras käytös opiskeluaikan.
Toi oikeastas mää en saanu näit, mää sai kummeiltani toiset kupit. Ne oli ostettu Porist Airiolt. He sano, et kupit saa vahettaa jos mää en tykkää niist. Ja mää en suaraa sanottun tykänny. Mul oli sillo erilaine maku. Sillo oli muatis klohmot ja paksut ja raskaa färiset kupit ja kipat. Nää Kaleriat oli ehkä sirommast pääst. Näihi karelioihi tykkäsi vahettaa saamani kupit, jokka mu miälestäni oli tätimäiset ja vanha-aikaset.
Tämmöset Heili-kupit mu kummitätini- ja setäni oli mul valikoinu. Näit oli sillo myytävän tämmösii kretliinikuvioisii ja lisäks vaaleepunakuvioisii.
No, opiskeluaja mää käyti miälelläni Karelia-sarjaa. Hankei sammaa sarjaa ruaka-lautaset, soppalautaset ja pullalautaset ja oli muitaki kippoi ja pilkkumeit muutamat. Eli koko astiasto.
Sit joskus 1980-luvu aikan mää aljoi kyllästymmää Karelioihi. En tarkasti muist, millo aljoi ostamaa Teema-sarjaa ja siirryi käyttämää mialuummi mukei ko kuppei. Nämä Kareliat siirty alakaapi peränurkkaa unhotuksii. Siäl ne oli ainaki viistoist vuat. 2000-luvul ole ottanu lautaset uudesti käyttöö. Mut kupit o viäläki alahyllyl käyttämättömin. Ny oti framil yhde tätä postaust varte.
Jos mää olisi sillo aikoinas pitäny ittelläni lahjaks saamani Heili-kupit, ne olis täl hetkel paljo enämpi mu makkuuni ko kareliat. Kuva mää ole ottanu netist ja rustaillu sitä ommaa käyttööni. Mialuummi siis joisi aamukaffeetani noist siroist kukkasellisist heileist.
Toinenki kiva haaste o ollu miäles, Murusii-ploki Päivilt. Mut siit sit myähemmi.
Virtuaali Moleskine -ploki PirjoW:lt tuli mul tämmöne haaste: "Esittelisitkö aamukahvi-/teekuppejasi ja kertoisit kuppeihin liittyviä tarinoita viitenä päivänä? Kuppi per päivä."
Oikee sopiva haaste minul. Ny ko Rauhanki tilanne selkes ja täsä taas varroskellaa häne pentujas ihan rauhas, ni voi siirtyy vähä muihinki asioihi. Rauha o voinu hyvi, syä hyvi, leppäilee paljo, tykkää edelleenki käyd parvekkeel vilvottelemas ja kyttäämäs lintui.
Mut ny mää kirjota kaffekupeist.
Mää sai pual tusinaa kaffekuppii ja kannellise sokeriaski ja kermaneka syntymäpäivälahjaks kummeiltani enneko lähdi kottoo Helsinkii opiskelemaa, siis joskus hamas menneisyydesäni. Nämä oli mul ahkeras käytös opiskeluaikan.
Toi oikeastas mää en saanu näit, mää sai kummeiltani toiset kupit. Ne oli ostettu Porist Airiolt. He sano, et kupit saa vahettaa jos mää en tykkää niist. Ja mää en suaraa sanottun tykänny. Mul oli sillo erilaine maku. Sillo oli muatis klohmot ja paksut ja raskaa färiset kupit ja kipat. Nää Kaleriat oli ehkä sirommast pääst. Näihi karelioihi tykkäsi vahettaa saamani kupit, jokka mu miälestäni oli tätimäiset ja vanha-aikaset.
No, opiskeluaja mää käyti miälelläni Karelia-sarjaa. Hankei sammaa sarjaa ruaka-lautaset, soppalautaset ja pullalautaset ja oli muitaki kippoi ja pilkkumeit muutamat. Eli koko astiasto.
Sit joskus 1980-luvu aikan mää aljoi kyllästymmää Karelioihi. En tarkasti muist, millo aljoi ostamaa Teema-sarjaa ja siirryi käyttämää mialuummi mukei ko kuppei. Nämä Kareliat siirty alakaapi peränurkkaa unhotuksii. Siäl ne oli ainaki viistoist vuat. 2000-luvul ole ottanu lautaset uudesti käyttöö. Mut kupit o viäläki alahyllyl käyttämättömin. Ny oti framil yhde tätä postaust varte.
Jos mää olisi sillo aikoinas pitäny ittelläni lahjaks saamani Heili-kupit, ne olis täl hetkel paljo enämpi mu makkuuni ko kareliat. Kuva mää ole ottanu netist ja rustaillu sitä ommaa käyttööni. Mialuummi siis joisi aamukaffeetani noist siroist kukkasellisist heileist.
Toinenki kiva haaste o ollu miäles, Murusii-ploki Päivilt. Mut siit sit myähemmi.
Kiva haaste ja kivoja mutta tosi erilaisia nuo molemmat kupit.
VastaaPoistaErilaiset kupit, toine oli 1960-luvu loppupuale nuarte makkuu, toine tätie makkuu.
PoistaHienoja kuppeja molemmat :)
VastaaPoistaTäytyski vissii ottaa nua Karelia-kupitki käyttöö ainaki kokkeeks, jospas niihi taas tottuis.
PoistaVoi apuva, toi haaste jos tulis meille niin pulassa oltas :).
VastaaPoistaVaan kylläpä oli hieno liike se varjostinliike tuolla alempana, kun teki sullen todella todella hienon varjostimen!! Ja söde kissakuva :)))
Kahden Naisen Loukussa-
Vähä vaikee kuvitel, mikä se pula olis... Onks teil kuppei liikaa vai liika vähä?
PoistaJuu, varjostinliike oli hiano. En usko et varjostime tekijä edes kunno hintaa tai tuntipalkkaa tianas, vaik hinta sinänsä oli kallis. On tost ollu hommaa, ei ihan äkkii tommone synny käsityän. Käsityäst ei koskaa saa sitä hintaa, mikä kuulus.
No liian vähän. Ja nekin korvattomia. Pitäisi uusia hommata ennenkuin ehtyvät vallan kokonaan.
PoistaIhanat kupit. Itselleni tulee paljon muistoja utosta Karelia kupista.
VastaaPoistaKuten Helena tuossa edella sanoikin. Tämän haasteen pulmana voi olla kuppien paljous. Mitkä niistä esittelisi. Näin kävi minulle :)
No mullaki o kuppei ihan liikaa. Tuli jo miälee pitäskö tämä tehd vaik kaks kertaa. Heh. 5/5 + 5/5. Taitaa men tylsäks, täytyy valkat.
Poista