keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kymmenen ilonaihetta puutarhasta

Huhtikuussa voivottelin sitä, että peurat olivat kynineet suurimman tulppaanipenkkimme. Siinä kasvaneet tulppaanit olivat miähen sisaren viimeisenä kesänään istuttamat. Tulppaanit ovat ihmeesti säilyneet ja lisääntyneet. Muutamia kertoja olen nostanut ne kesällä ylös maasta kuivumaan ja syksyllä istuttanut takaisin multaan. Ovat ilmeisesti tykänneet. Mutta menivät nämä tulppaanit parempiin suihin.

Masennukseni peurojen tihutöistä oli hiukan suhteeton, koska olemme säästyneet peurojen aiheuttamalta mielipahalta lähes kokonaan.

Myöhemmin kesällä tällainen söpöläinen ilmestyi kukkapenkkiin ihan talon lähelle. Katsoi minua silmät suurina ja paikoilleen jähmettyneenä. Kerkesin hakemaan sisältä kamerankin. Sitten astuin askelen liian lähelle ja peuralapsi säntäsi pakoon. En oikein osannut olla tälle pienelle bambille vihainen.


1. Puna-ailakki

Bambikuvan alaosaan on tallentunut yksi kevään ja kesän ilonaiheeni. Viime kesänä Saaripalstalta saamani puna-ailakki oli selvinnyt hyvin kukkapenkissä. Täällä Koskella on paljon kedonkukkia ja rehevää kasvillisuutta, mutta puna-ailakkia en ole täällä sattunut näkemään. Nyt yksi kasvaa kukkapenkissä.

Tässä puna-ailakin pulleita siemenkotia ja hiukan vielä kukkiakin.


2. Tulppaanit

Vaikka keväällä harmitti peurojen touhut tulppaanipenkissä, tulppaaneista oli silti paljon iloa. Talon seinustoilta ja varsinaisesta pihasta rakennusten läheltä tulppaanit oli jätetty rauhaan.

Tämä dramaattinen yhdistelmä, keltainen liljakukkainen 'West Point' ja yöntumma 'Queen of the Night', miellytti silmääni eniten. Taustalla on muovikasvihuone, ei ehkä paras mahdollinen tausta, mutta ainakaan kukat eivät huku taustaan. Kun oli kylmää, tulppaaneista sai nauttia poikkeuksellisen pitkään.

'Ballerina'-lajiketta olen ostanut useita kertoja, ja joka kerta kukat ovat hiukan erilaisia kuin edellisellä kerralla. Tämä on yksi lempitulppaanejani.


3. Ukonhatut

Samassa kuvassa tulppaanien taustalla näkyy kolmas ilonaiheeni: ukonhatut. Minulla on kaikkiaan neljä ukonhattua, joista osa kirjavia ja osa sinisiä. Istutin ne alunperin varmaankin liian aurinkoiseen paikkaan, koska joka kesä aurinko poltti kukat ruskeiksi kesken kukinnan.

Viime syksynä siirsin ukonhatut saman kukkamaan varjoisammalle puolelle. Jännäsin, ovatko ne selvinneet siirrosta. Ovat, kaikki.


4. Alppiruusut

En ole toistaiseksi ollut alppiruusujen ystävä. Tämä kesä ehkä muutti asenteeni, kun olen nähnyt niin kauniita alppiruusuja ja atsaleoja.

Miäs armoitettuna dyykkaajana laahasi tänne suvilystipaikan pihaan muutama vuosi sitten alppiruusun rontteja. Ne oli poistettu puutarhasta, jossa hän oli käynyt talkoissa. Katsoimme, mihin ne istutettaisiin, ja päätettiin istuttaa riviin rinteeseen tammen alle. Nyt näyttää, että paikkavalinta oli sopiva.

Alppiruusuja ei ole muuten erityisemmin hoidettu, kuin että juurilta on yritetty repiä isoja rikkaruohoja pois ja muutaman kerran kesässä niille on annettu rodolannoitetta. Tänä kesänä ne yllättivät.

Kuva on otettu ilta-auringossa. Kuvasin näitä moneen otteeseen. Jotenkin en onnistunut tarkentamaan rodon kukkiin.


5. Ruusut

Iloinen yllätys on ollut, että kaikki ruusuni ovat säilyneet viime talvesta, jopa ruusu, jonka sain Monikalta, kun hän kävi hakemassa Rauhan pennun Pippin viime toukokuussa. Silloin oli äitienpäiväruusujen aika. Tämä Pippin ruusu kukoisti kukkapenkissä myöhäiseen syksyyn saakka.

Nyt jännitys tiivistyy, kun kaikkiaan kolme viime kesänä saatua tai hankittua ruusua on tulossa kukkaan ja minä olen lähdössä viikonlopuksi täältä pois, kun menen kissanäyttelyyn Hämeenlinnaan. Ehkä miäs saa todistaa fanfaarihetken.

Tässä lähikuva Pippin ruususta ja sen monista nupuista. Lähikuva paljastaa myös ikävän tosiasian, että seuraavaksi saan mennä poistamaan siitä kirvoja.

Viime suvena innostuin ostamaan kaksi englantilaista pensasruusua Saila Roution Saaripalsta-blogin innoittamana. Toinen oli tämä, 'Lichfield Angel'.

Ruusun joka oksankärjessä on rykelmä nuppuja. Yhden ison nuppurykelmän söi pullea vihreä toukka. Sen jälkeen olen käynyt ruusut tarkastamassa monta kertaa päivässä.

Toinen toinen englantilainen ruusu on 'The Pilgrim'. Olen sitä joka vuosi ihaillut Saaripalsta-blogissa.

Ehkä ensi viikolla sitten näen nämä kaikki kolme kukassa.


6. Alkukesän karkkikukkapenkki

Alkusuvella minua ilahdutti kukkapenkin nurkkaus, johon tahattomasti oli syntynyt todellinen karkkiväritys.

Talon kolme vanhaa perennaa ovat löytäneet toisensa, valmu, päivänlilja ja illakko. Illakko on itsekseen siirtynyt valmun ja päivänliljan seuraan. Sitä on talon pihassa kahta eri sävyä, aivan vaaleanliilaa ja hiukan tummempaa. Tuossa taustalla näkyvät molemmat sävyt. Valmu ja päivänlilja asustavat tässä kukkamaassa vakituisesti, tuo illakko vaeltelee siementaimina pitkin pihaa.

Olen nähnyt Särkän perennataimiston sivuilla hyvin samanlaisen näköistä idänunikkoa kuin tämä vanha valmu. Siellä sen lajikkeeksi on merkitty 'Olympia'.


7. Akileijat

Akileijat ovat ilahduttaneet taas. Niitä on paljon erilaisia.

Tässä yksi suloisimmista, matalakasvuinen valkoinen alppiakileija.


8. Pionit

Pioneista on helppo iloita. Tässä yksi varhain kukkineista, hybridipioni 'Athene', hankittu toissa kesänä Porista Taimimoision taimistolta.

Nyt pionipenkit alkavat olla jo aika ränsistyneitä. Valkoisista pioneista menin sekaisin ja olen arvuutellut, kuka kukin on. Tämä kuva on otettu tänään. Hyvin korkea, valkoisena kukkiva pioni. Olisiko kiinanpioni 'Mother's Choice'? Tämä on kotoisin Pionien kodista Taivassalosta, matkustanut sieltä linja-autokyydissä Kosken matkahuoltoon.


9. Perhoangervo

Muutama vuosi sitten sain perhoangervon lahjaksi ystäviltä. Joka vuosi se kasvaa korkeammaksi, vaikka on ruohovartinen perenna ja lakastuu tyystin syksyn ja talven aikana. Se kasvaa valkoisena pilvenä muiden kasvien keskellä.

Taustalla on kukassa violetinsininen jalopähkämö. Ympärillä on tulossa kukkaan eri korkuisia ritarinkannuksia. Etualalla kasvaa harmaanväristä nukkapähkämöä ja peurankelloa. Idänunikot ovat lakastuneet huonon näköisiksi ja päivänlilja lakannut kukkimasta. Tästä samasta kukkamaasta eri kuvakulmasta on kohdan 6 kuva eli alkukesän karkkikukkapenkki. Värit vain ovat vaihtuneet. Tällä kertaa on tahattomasti syntynyt sinivalkoinen Suomi 100 -teema.

10. Kesäesikko

Hiljattain tuli yllätys vastaan. Olen ainakin kolme kertaa yrittänyt kasvattaa siemenestä kesäesikkoa. Aina taimet ovat kuolleet jossain vaiheessa maahan istuttamisen jälkeen. Nyt löysin yhden kesäesikon omenapuun alta. Siinä on jo kukkavarsikin. Eli kaikki taimet eivät olleetkaan kuolleet, koska jossakin ainokainen kesäesikko on luurannut. Kuvaa kesäunikosta en ole vielä ottanut.

Ilonaiheita olisi tietysti enemmänkin, ja ne jatkuvat sekä puutarhassa että ympäristössä ja tienvieruilla. 

10 kommenttia:

  1. Ihana akileija! Ihana Pioni! Ihana.... Ja tuo bambi on niin söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota akileijaa pitää katsoa läheltä ja melkein suurennuslasilla. Se on kaunis. Moni asia on samanlainen. Ei huomaa, jos ei katso läheltä. No, pionit kyllä huomaa, sen verran kookkaita yleensä ovat. Bambiakaan en huomannut. Mies kutsui katsomaan, ennen kuin huomasin.

      Poista
  2. Ihana karkki-istutus ja kauniit pionit! Söpö bambi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Karkki-istutuksia voi tulla ihan itsestään. Kasvit yhdessä saattavat aiheuttaa ihania yllätyksiä. Joskus ei tulisi edes mieleen yhdistää tiettyjä kasveja ja värejä, mutta kun ne itsestään yhdistyvät, sitä parempi. Joskus käy tosin päinvastoinkin...

      Poista
  3. Suloinen pikku bambi, ei tuollaselle tosiaankaan voi olla ihaineb. Upeita ilonaiheita, alppiruusut ovat tänä vuonna panneet parastaan ja illakot riehaantuivat täällä ennennäkemättömään kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että muuallakin tämä on ollut poikkeuksellisen hyvä alppiruusuvuosi. Eli se oli sinunkin kokemuksesi. Muistan kyllä komean alppiruususi jo vuosien takaa ja myös sen tarinan, kuinka se ensin oli surkea kränä ja vähitellen sait sen kuntoon.

      Poista
  4. Ilonaiheita kymmenen ja kaikki muut mukavat sen päälle.
    Kauniisti puutarhasi on kukassa.
    Hämeenlinnan kissanäyttelyyn toivottelen kissoillesi menestystä ja ehkäpä nuo kauniit ruusut kukkivat juuri Ruskalle.
    Teidän rotuyhdistyksellä on lauantaina suuri juhlan päivä ja siitä onnittelut koko eurooppalaiskissakaartille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lauantaipäivä Hämeenlinnassa oli tosiaan suuri juhlapäivä ja lähes onnen huumaa, kun Ruska menestyi (BREED BIS -kastraattinaaras ja veteraani). Molemmat kissani myös käyttäytyivät tavallista paremmin.

      Poista
  5. Paljon ilonaiheita. Toivottavasti ehdit nähdä upeat ruususi kukassa. Minä saattaisin säikähtää jos pihassa tulis yhtäkkiä bambi vastaan, en tiedä kumpi juoksisi kovempaa, minä vei se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin vasta eilen paikalle ja menin heti katsomaan ruusuja. The Pilgrim oli avautunut, toinen ruusu ei. Yllätykseni oli suuri, kun totesin, ettei The Pilgrim olekaan sitä mitä piti olla. Sillä pitäisi olla keltainen kukka mutta onkin valkoinen ja erimallinenkin mitä pitäisi olla. Eli se on jokin muu ruusu, vai mistä lienee kysymys.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!