tiistai 11. syyskuuta 2012

Rakas romu -haaste ja tunnustuksii

Mää sai kiva haastee Mamma N:lt Muistikirja-plokist. Siit o jo aikaaki, haaste tuli elokuu pual. Tarkotuksen o esitel rakas romu, miälelläs huanekalu.

Mää ole funteerannu tätä aikani ja ny välähti tämä rakas romu. Vanha lullu! 


















Täl lullul o mu äitini leikkiny 1930-luvul. 1950-luvul isäni o kunnostanu lullu minnuu varte ja maalannu se vihriäiseks. Lullu molempii päätyisii o liimattu kukkakuvia ja niitte pääl vedetty lakka. Kukkakuvat o äiti keksintöö. 



















Lullu o aika kolheentunu. Sil o leikkiny kaikki mu kolme nuarempaa siskooni, äitini monet päivähoitolapset, mahdollisesti muutamat mu siskojeni lapsistaki. Ko vanhempaini talo Porist tyhjennettii ja myytii 2007, tämä vanha lullu pääty mu huusholliini. Toistaseks. Toivottavasti joku sisarteni lapsist ottaa joskus korjuu tämä muistorikkaa lullu. 

Se o vanha romu mut silti rakas ja arvokas. Luulisi et museotavaraa. 

Didiki ilmesty lulluu tutkimaa. Mää olsi tykänny et Didi (Dionysos) ja Minni (Diana) olis molemmat tullu lulluu et mää olsi saanu heist kuva. Mut ei onnistunu, ei sit millää, ei millää ilveel. 

















Ettiippäi mää lähetä tämä Aulil virveriikka-plokkii ja Päivil sisäsiistii-plokkii

Ole saanu tunnustuksiiki. Tiina Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -plokist lähetti mul jo reilu viikko takasi tarraklapputunnustukse. Kiitos, Tiina! 

Mää tykkää tarraklapuist ja varsinki tämmesist sydänklapuist. 

Tunnustukse säännöt o nämä: 

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

Ole saanu tämä tunnustukse jo kahdelt muultaki plokilt Memento Mori Elinalt ja Junnun elämää maaseudulta -ploki Tanskult. Aikasemmi en ol viäl lähettäny tätä ettiippäi mut kolmas kertta toden sannoo. Tämä lähtee viidel riippumati siit, oletteko ja saanu ja kui mont kertaa: 

Ja eilä tuli mukava kukkakimpputunnustus Mummelilt. Kiitos!

Tämä tunnustus ei pyyd mittää, on vaa lämmin kiitos vastaaottajal. 

Kaikki ne jokka vaivautuu tääl mu plokisani käymää, o tsemppaavii plokiystävii. Teil kaikil tämä kuuluu! Kiitos! Ottakaa mukkaanne. 

16 kommenttia:

  1. Ihana kehto, ajanpatinaa.ei siis romu ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija. Mää ole päätyny siihe, etten tätä ruppee koskaa kunnostammaankaa. Täs näkkyy leikkimise jäljet ja patja ja tyynyki o 1950-luvult.

      Poista
  2. Ihana kehto ja kestänyt monet leikkijät, eipä nykypäivän lullut keastäisi samaa. Tuo "lullu" kuullosti korviini kovin hyvältä, kun tuli mieleen, että meilläkin puhuttiin lullusta.
    Hyvää elämänjatkoa sille, toivottavsti vielä löytää leikkijän. Se on niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sukupolvie aja kestäny. En arvaa kuka täl seuraavaks leikkii. Siin o kokoelma pehmolelui, ei tullu semmost kuvvaa otettuu.

      Poista
  3. Todella arvokas ja tunnerikas "romu." Ja nyt Ruskan lapsetkin pääsivät sillä "leikkimään."

    Kovasti onnea tunnustuksista, ja paljon kiitoksia muistamisesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kittämäst, Myrsky! Just tämmesen "romun" tämä minu miälestäni ainaki täl hetkel o arvokas. Jos sen kunnostas, sillo sen tarttis pääst lapshuushollii vastaaottamaa uudet kolhut ja kulumat ja patina.

      Poista
  4. Onnea tunnustuksista ja kiitos myös!
    Hieno vanha kehto, varmaan arvokas museoesinekin mutta arvokas myös siksi, että sillä ovat leikkineet niin monet teidän suvun lapset ja äitisi hoitolapsetkin. Se jotenkin yhdistää, ja sellaiset asiat ovat tärkeitä. Didi kruunaa sen! Ihana pilkkukylki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila. Täsä o historiaa. Mää tykkää muutonki mööpeleist, joil o historia. Ain taustaa ja tarinaa ei tiädäkkää. Mul o vanhoi mööpeleit, mun itteni hankkimii ja äitiltäni saamiiki pari, jokka hän o ostanu huutokaupast mul. Niitte historia ei ol tiados ja joskus mää funteeraa et kuka täsätki keinustoolis o aikoinas istunu ja kene se o ollu. Mää ole saanu se äitiltäni kunnostettun 50-vuatislahjaks ja ny se palvelee aika paljo Ruskaa ja palveli häne pentujaski.

      Poista
  5. Onnea tunnustusryöpystä, ansioista ovat tulleet. Ja kiitos tunnustuksesta, otan mielihyvin vastaan. Upea ja muistorikas lullu, sen ymmärtää Didikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, juu Didi ymmärtää. Sailal jo kerroi, et toine vanha mööpeli, keinustooli, palveli oikee hyvi Ruska pentui. Neki ymmärsi, et se o hiano. Ja se o Ruskanki lempilepopaikka.

      Poista
  6. Kiitos vaan haasteesta, otan mielelläni vastaan. Vaikea päättää minkä romun valitsen, täällähän niitä piisaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AUli, mää vartoo kiinnostunnee, minkä sää valkkaat.

      Poista
  7. Ihana tuo sun romusi!
    <3:llä kiitoksia tarralapusta, otan sen mieluusti vastaan :) Suonet kuitenkin anteeksi, etten sitä eteenpäin tuuppaa kun sen jo pariin kertaan tein;) Mutta ihanaa on aina, kun näin erityisesti muistetaan ja huomioidaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, emmääkää sitä klappuu pannu ettiippäi ennenko tuli kolmannee kerra. Must tuntu, et mää oli sillo valla plokipimennos, mut ny ole taas hiukka enämpi lujeskellu ja kattellu muittenki plokei.

      Poista
  8. Todella hieno! Ensin luulin sitä jopa isommaksi, mutta Didi antaa vähän käsitystä koosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, ei tullu miäleenkää, et Didi anto lullu mittasuhteet. Didi ehkä hoksas et häne täytyy näyttää lullu koko.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!