torstai 20. syyskuuta 2012

Rikkaruahoje raivaamist




















Suurin menestyksemme Koske maalaistalo pihahoidos ei ol ollu kukat eikä vihannekset. Mää ole miälestäni menestyny aika hyvi rikkaruahoje raivaamises. Ja miähel o siihe kas oma ossuutes. Mää oikee ihmettele, et rikkaruahoje nitistämisest o tullu nii tyytyväinen olo. Yläpual oleva kuva o otettu naveto kivijallaa viärest paikast, josa viime suven 2010 kasos miähekorkune nokkos- ja vuaheputkipöheikkö.

Aikani mää katteli nokkosii ja vuaheputkii, jokka oli ain silmis ko ovest astu ulloos. Mut sit rupesi taistelemmaa ja raivaamaa rikkaruahoi. Ensti kitki ne nii hyvi ko pystyi ja sit kahtee kerttaa käänsi maa. Maa, joka paljastu isoje rikkakasvie alt, oli ihan paljas ja musta. Siin kohdas o ohkane kova savimaa.

Se oli erinomast, et maast rupes ihan ittelläs nuasemaa piänt ruahoo. Ei mittää jualavehnää ko pehmeet nurmee. Kai ne siämeneet siäl mullas oli ollu korjus, varronnu vaa et sais valloo.



















Tänä suven nurmi o paikka paiko oikee tuuheet. Miäs o koko suve ajanu piha ruaholeikkuril eikä nokkosil, vuaheputkil tai pujoil ol ollu nousemist maast. Ei, ko uus nurmi ja apila senko levvii pihas.  





















Naveto toisel sivul oli kans korkeet jualavehnää, valvattii, ohdaket, nokkost ja voikukkaa. Oikee rehevän pöheikkön. Viime kevvääl mul selvis, tai mu kälyni, miähe sisko, joka oli käymäs, näytti mul, et täl pual navettoo o paksu kompostimaa. Sihe o ajettu suuret määrät karjalantaa, joka o palanu ja kompostoitunu. Ei ihme et ne paskaruahot oli nii rehevii. Maa o nii köykäst kompostimultaa, ettei tartte ko nostaa maast riakkahuahoi ni juurinas nousee. Heti kevvääl mää oti tinkikseni raivat tämä puale naveto sivustaa. Mut homma o ollu aika hidast.

Nyte vast hiljakkoi sai loppuu saakka maa kuarituks rikkaruahoist. Osa maat ole kääntäny jo pariki kerttaa ja käsi perraannu maast rikkaruahoje juurii. Kaikist pahempi o jualavehnä, jota Koskel sanotaa vikruutiks (tullee ruattist, vitrot). Mää luji jostai puutarhalehdest et jualavehnä biomassast 90 % o maan al näkymättömis. Mut tämmesest kelväst kompostimullast o helppo reppii jualavehnänki valkosii juurii ko kääntää maa ja hiuka siilaa sitä. Ja sitä mukkaa ko nousee uus korsi maast, mää käännä se kohda ja taas siilaa kaikki jualavehnät pois.

Pääasjas tämä alue pihhaa oli koko suve mustal mullal, sitä mukkaa ko mää perkasi ja maa paljastu. Yhdes kohtaa mul o ollu viljelylaatikois kesäkurpitsaa, salateit ja yrttei. Toisee kohtaa mää kylvi salkoruusuu, jokka o kasonnu kaksmetrisiks. Ja mää perusti väliaikase taimitarha, joho ole istuttanu taimii, joil en ol viäl löytäny pysyvää paikkaa.


















Taimitarhas kassoo rehevästi idänunikkoi, joit mää kylvi siämeneest viime kevättalvel ja esikasvati. Näist pitäs tulemaa valkosii ja vaalee lohepunasii. Kaikki idänunikot ei mahtunu sin mihe oli ne suunnitellu ja sentähde pani ylimääräset tähä raivattuu maahaa vartoomaa parempaa paikkaa.



















Vaik vanha maalaistalo piha kuuluuki ol hiukka villi, silti mää nauti kattel pihhaa ny ko ruahoo o leikattu. Kukkamaat ja pensaatki o ihan erimoisii, ko ympäril o matalaa ruahoo.



















Jos joka paikas o ylivalta isoil rikkaruahoil, ei kukkasänketkää näyt yhtää miltää. Silmä kaipaa rehevä vastapainoks avaraa ja ilmavaa.




















Me ollaa ny kahten suven oltu tääl miähe kototalos niinko kesämökkiläisin. Suurin ilo o mul ollu se, et rikkaruahoist ollaa saatu yliote. Mut tyät se vaatii. Toistaseks mää tykkää kitkemisest ja raivaamisest. Kai senki tähde, et se tyä palkittee tekijäs nii hyvi. Jos sitä ny tyäks voi sannoo.

Koko tämä viiko mää ole ollu yksinäni koton Espoos. Miäs ja kissa o ollu Koskel. Ruskal o siäl ollu mukavempaa, ko hän o saanu päiväsaikaanki seurustel ihmiste kans. Koton hän olis joutunu olemaa päivät pitkät yksinäs ko mää ole tyäs ja miäs Koskel. Koskel lämmitettää puil ja Ruska nautii kauheesti siit pesälämpimäst. Pentujas Ruska ei vaikuttas kaipaava, ihan tyytyväisen hän o huilaillu ja vetäny henkee. 

15 kommenttia:

  1. Olen ihan samaa mieltä rehevyyden ja avaruuden tasapainosta. Hienoa työtä olette tehneet! Itsekin vanhan, rehevästi nokkosia sun muuta kasvavan pihapiirin omistajana tiedän, mikä määrä kaivuuta ja nyhtämistä tuossa on. Teillä on todella suuri ja upea piha, mutta sitä ei voi jättää pariksi viikoksi oman onnensa nojaan - tai ei se kaikki nyt siinä ajassa takaisin kasva, mutta kummasti jo rehottaa.
    Mutta sitten kun ruoho on leikattu ja jotkut paikat siistitty, silmä lepää ja samalla myös mieli.
    Ruskan huililoma Koskella hellan lämmössä kuulostaa ihanalta, sitä hän varmasti arvostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska o nauttinu viiko hella lämmöst ja huilaamisest ja yät nukkunu isäntäs jalvois. Parin päivän oli kyl jännittävvää ko talo eteläsivustal vahetettii lahonneitte hirsie tilal uudet eli talo kenkitettii. Pirtti rysky nii et Ruska oli menny sänky al piiloo.
      Kyl se kukkapenkkie kitkemine o aika loputont hommaa, varsinki ko tääl o niit monta kukkamaat ja kaikki isoi. Tuntuu ettei mittää muut kerkeis tekemäänkää. Ny ko ollaa käyty viikoloppuin, ilmatkaa ei ain passaa suunnitelmii. Ei viittis men satteesee kykkimää ja kitkemää.

      Poista
  2. Samanlaista mielihyvää olen tuntenut rikkaruohosodassa. Kasvimaani on perustettu nokkos-juolavehnä-vuohenputki-peltoon. Maa on hyvää peltomaata, siksi rikkaruohotkin olivat hyvinvoivia. Mutta kun parina vuonna kitkee ne tehokkaasti niin kyllä niistä pääsee eroon. Olen nyt laajentanut kasvimaata peittämällä rikkaruohoaluetta keväällä mustalla muovilla yhdeksi kasvukaudeksi. Seuraavana keväänä muovin alla on vain muheva, helposti käännettävä multa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvvää maat täälläki o ja rikkaruahot rehevii, maa o käyn onkimatoi, mist päi vaa kääntää tai kaivaa. Tua musta muavi konsti olis kyl vaivattomampi ko käsi kitkemine, jota tarttee tehd ainaki kahten vuaten. Lisäks mää luule et raivatussaki maas o varastoitun aikamoine siämenpankki.

      Poista
  3. Yhdyn tuohon tunteeseen kun saa rikkaruohot kuriin ja näkyviin muutakin kuin nokkosta ja juolavehnää. Aikamoista ikuisuustaistelua se on mutta haasteellista. tunnen melkein pirullista mielihyvää vetäessäni pitkäjuurisen juolavehnän maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammaa pirullist tai oikeestas murhahimost miälihyvvää mää tunne ko vedä pitkäjuurisii jualavehnii tai nokkosii maast.

      Poista
  4. Ruohon leikkaaminen antaa pihalle siistin ja huolitellun ilmeen. Sitä voi hetken aikaa olla tyytyväinen. Samankaltaisia tuntemuksia minullakin on kuin mummelilla tuossa ylempänä. Mikä mielihyvä valtaakaan mielen kun vuohenputken saa keväällä nyhdettyä maasta... Ja jos kitkeminen ei auta, täytyy käydä maajussilta hakemassa torjunta-ainetta. Maanviljelijöiltä palaa melkoiset summat rahaa rikkakasvien torjuntaan, joten nämä juolavehnät ja muut rikkakasvit eivät ole ainoastaan kotipuutarhojen ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Roundup o meilleki tuttu. Sitä o tääl navetos isot kanisterit. Huvikseni mää sano sitä runtropiks, ko kuulemma yks täkäläine Terttu oli puhunu, et hän hävittää rikkaruahot runtropil ja runtroppii plantataa kastelukannullissee vettä yks jukurttipurkilline. Mää ole käyttäny kastelukannullissee 1/2 desilitraa runtroppii. Mut ei sekkää troppi vuaheputkii tappanu piänelt alueelt joho mää sitä kevvääl kokkeili. Ensti näytti tappava mut sit nousi uus, rehvä kasvusto.

      Poista
  5. Rikkaruohojen nitistämien on minunkin mielipuuhaani. Täällä kaupungissa saan mielin määrin puuhata taloyhtiömme pihalla eikä meidän yhtiön pihalla pensaat hautaudu nokkosiin yms rikkakasveihin. Aikanani vuokramökilläni raivasin pihapiiristä ylivallan saaneet vesaikot ja leikkasin ruohon säännöllisesti - tuloksena oli kaunis piha. Lukuisia tuttavienkin pihoja olen kitkenyt vuosien varrella.
    Rapsutuksia Ruskalle. t. Monika ja Mikki-isä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monika, sinu laises puutarhurit o aarteit kerrostaloyhtiöil. Onneks meilläki o vapaaehtosii puutarhureit, mut ei yht tarkkoi, ko meil näkkyy korkeit nokkosii pensais. Mee taloyhtiös o iso kasvusto jättipalsamii, joka tarttis hävittää, mut se levvii vaa joka vuasi. Mää ole ilmottanu asiast hualtoyhtiöö, mut ei sil tapahdu mittää. Täytys varmaa itte tarttuu toimee.

      Poista
  6. Totta, rikkaruohojen kitkeminen on palkitsevaa. Näkee kättensä jäljet heti. Pahimpia ovat karri ja ne muut joilla on maanalainen juuriverkosto, niitä ei saa kuin murkyttämällä pois.
    Terveisiä Ruskalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä sana karri, en tiätäs mitä se tarkottaa, jollet olis toukokuus vastannu puutarhakysymyksii et su miälestäs pahin rikkaruaho o karri, se viheliäine ohdake. Niit "ihanuuksii" meilläki kassoo ja kitketää.

      Poista
  7. Hienolta näyttää. Mutta työtäkin olette tehneet kovasti.
    Varmasti mieli on ollut hyvä monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää vartoo sitä aikaa, ko o mahdollisuus ol maal enämpi eikä vaa lomil ja viikovaihteis. Sillo eläkkeel o ehkä parempaa aikaa pittää piha kunnos suviaikaa.

      Poista
  8. Vuohenputki minusta niin kaunis, sekä lehdet että kukka. Mies rakastaa voikukkia. Olemmekohan vähän perverssejä. Ohdakkeesta ei pääse eroon. Siitä lienee tuhannen vuoden siemenpankki meidän puutarhassamme. Roundupia olen kokeillut kaksi kertaa = ensimmäisen ja viimeisen samalla kertaa. Tuntui, että sillä paikalla ei kasva enää mikään paitsi tietenkin ohdake ja nokkonen.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!