maanantai 12. marraskuuta 2012

Aamukampa ja hiirijahti

Hommakampa

Mul alkaa tyäpäivät ol vähis. Laski just er varsinaisii tyäpäivii o ennää parikymment tai sitä luakkaa. Voiko ol tottakaa. Tyäpäivii siirtää ettiippäi se, et viiko pääst mää ole menos 9-10 päivä matkal Israelii ja Jordaniaa.

Kuva o otettu Koskelt pari viikkoo takasi. Sillo oli satanu ensilumi. 















Ei tunnu oikee luannikkaalt ruvet pitämää aamukampaa. Täytys pittää hommakampaa. No, huameaamusti pitäs iso piikki kampast tippumaa, jos mää saa yhde homma lähetettyy ettiippäi kirjapainoo. Täl hetkel ei ol edes haikee olo, päivasto alustavasti huajentunu.

Varsinaine eläke alkaa vast 1.4.2013 mut lomat alkaa jo joulu aikaa.

Hiirijahti, osa II

Viime viikovaihde oltii taas Koskel ja Ruska hiirijahti sai toise näytökse. Ensimmäine näytös oli pari viikkoo takasi. Heti ko perjantaiehtoosti päästii peril ni Ruskal alko kiiru. Täyty oikee juaksujalkaa ravat huaneest toisee ja nurkast toisee. Arvattii, et Ruska vainuu tai haistaa tai kuulee hiirii.

Lauvvantain meit oli kolme ihmist todistamas et Ruska nappas hiire tuva nurkast. Hiiri vinkasi ja Ruska kanto sitä suusas ja päästi irti, taas juaksi peräs ja jahtas, taas otti hampaisiis ja päästi irti. Pani tassu hiire hännä pääl ja katteli, ko hiiri yritti karkuu. Me kolme kehuttii kauheesti: "Hyvä, Ruska, hyvä!" Mee viaraski kannusti Ruskaa ja todisti meil, et tämä irti päästämine ja hiire kiusaamine kuuluu asiaa, sillai kissat tekkee. (Jos joku ihmine kiusais toisii niinko kissa kiusaa saalistas, ni sitä ihmist varmasti pidettäs ihan luannehäiriöisen...)

Mut sit käviki nolosti. Ko Ruska taas päästi hiirulaise ja jaakas sitä, ni hiiri luikahti kööki kaapi sokkelii. Ei auttanu.

Me lähdettii ulos eikä oltu näkemäs, kullai hiirijahti jatku.

Myähemmi ko tultii sisäl syämää, Ruska makas käpälät oikosenas kööki yläkaapie pääl katorajas. Köökis o puuhella ja lämmi ilma nousee sin katorajjaa. Yläkaapie pääline o Ruska pölyne uunipanko. Nii korkeel ettei sin uletu edes pyhkimää pölyi. Siäl o vissii mukava paistatel. Me arvuuteltii, et oliko Ruska saanu hiire vai eiko ollu.

Äänet meni tasa 1 ja 1. Miäs äänesti sen pualest, et kyl hiiri oli päässy lopullisesti karkuu eikä Ruska sitä ollu saanu. Mää äänesti sen pualest, et Ruska oli pyydystäny hiire ja syäny se. Hiire raatoo ei missää näkyny.

Mu perusteluni oli se, et Ruska oli raukee ja tytyväine. Ihan sen näkköine et oli hiiripaisti mahas ja tyä tullu tehtyy. Ruska itte ei lainka kommentoinu. Arvuutteluks jäi. Ääni äänt vastaa.

21 kommenttia:

  1. Jaa-a. Kyllä kissa aina saaliin napattua ja syötyä on varsin tyytyväinen. Helposti menee meilläkin pojat sohvalle pitkäkseen sulattelemaan. Hienoa, että Ruska on siellä välillä pitämässä jöötä, ettei pääse hiiret tanssimaan pöydillä!
    On varmaan todella outoa, kun työpäiviä on vähemmän jäljellä kuin joulukalenterissa luukkuja!
    Dansku on niin söpöliini tuossa, taitaa olla sellainen sopeutuva ja rauhallisesti asioihin suhtautuva, helppo kissa, niin kuin meillä tuo Musti esimerkiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, osuit varmaa naulankantaa siin, et Dansku o helppo ja sopeutuva kissa, tosi söpöliini. Kyl hänes silti vauhtiiki varmasti riittää, niinko kaikis kissapojis.
      En ollu ajatellukkaa tätä yhtäläisyyt: aamukampa ja adventtikalenteri!
      Se o hassuu et tääl koton kaupunkis Ruska heittelee ja jahtaa leikkihiirii, ihan niinko ei olis oikeit nähnykkää. Leikkihiiret karkaa Ruskalt pakastime al ja yleensä siäl o ainaki muutama hiiri.

      Poista
  2. Ruska viihtyy varmasti hyvin maalla kun voi harrastaa hiiriaktiviteeteja. Ylen uutissivulla sanotaan, että Etelä-Suomessa on poikkeuksellisen paljon hiiriä. Edellisen kerran hiiriä oli näin paljon vuonna 2001. Kyllä kissa on kätevä olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, mää kuuli sitä sammaa, ja sitä puhuttii Koskellaki, et ny o epätavalline hiirisyksy. Ruska viihtyy maal ja kaupunkis, mut ei yht hyvi matkal maal tai kaupunkii. Kaupunkis Ruska jahtaa leikkihiirii, maal oikeit hiirii.

      Poista
  3. Hyvä Ruska!
    Ihanalta kuulostaa vähenevät työpäiväsi. Ja tuo matkasuunnitelma, olin pari vuotta sitten Jordaniassa ja se oli vaikuttava reissu, hienoja kohteita!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, hianoo pääst taas matkal. Jordanias pitäs ol käynti Petras, joka o yks mailma suurist ihmeist. Varmaa olet käynykki Petras, jos olet ollu Jordanias.

      Poista
  4. Blogissani tunnustus jonka haluan sinulle ojentaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsikka! Mää ota vastaa käsi ojos.

      Poista
  5. Googlasin jotakin – en enää edes muista mitä – ja hakutuloksissa oli myös Arkiporinaa. Kerta kaikkiaan juutuin tänne! Luin kaikki postaukset kronologisesti ja jännitin Ruskan pentujen saamista! Olen 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa kansa- ja keskikouluikäisenä asunut Porissa, mutta minulla ei ole mitään muita siteitä kaupunkiin, tulimme vain isäni työn vuoksi Poriin ja samasta syystä lähdimme myöhemmin pois. Vain satunnaisesti olen vieraillut Porissa myöhemmin. Ai miten ihania nostalgisia ajatuksia mieleeni nousikaan, näen silmissäni Napin ja nauhan Airionkulman sisäpihalla, muistan niin Vuorelaisen, Kytöhongan kuin Kehityksenkin kirjakaupat (Sampotalossa oli myös jokin kirjakauppa), Nuikkisen kangaskaupan ja tietysti Sarpin. Taulu-postausta lukiessani tiesin heti, että taiteilija oli O. Virta, muistan seisseeni Antinkadun ja Itäpuiston risteyksessä katsomassa, kun hän maalasi taulua, johon tuli Rumpali-patsas. Erityistä nostalgiaherkkua on Porin murre, niin vanttuut ja tillukkaat, poraaminen, karaaminen ja kylään käskeminen kuin hyppynarun viipottaminenkin – ja kaikkein hykerryttävin eli käsityön riistäminen, tumpelo kun olen, sitä totisesti tein niin oppilaita tursunneen Synkän ala-aulan verhojen taakse kyhätyssä kuin Tipulan ylimmän kerroksenkin käsityöluokassa. Ja ree! Naapurillamme oli Rorke-merkkinen auto. Eikös Porissa käytetä myös änk-äännettä? Aurinkonpaisteessa mennään kaupunkille ostamaan kenkät. Kirjurinluotoa isäni nimitti Kriivariksi, varmaan työkavereiltaan kuullut, mutta muistelisin meidän 1970-luvun alun nuorten puhuneen Kirvatsista – vai tekeekö muistini tässä kohtaa tepposet? Ihana blogi, ihana kissa, ihania astioita ym. ym. ym., ja Santorinille on ihan pakko joskus matkustaa. Täällä tulen käymään usein! p.s. Kopioin kylkipadan ohjeen, vaikutti mahtavalta ruoalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ihanast kommentist! Totta, et mennää kaupunkil ja käydää kankaskaupas. Ja sannoil voi iskee vaik aurinkopistos, jossei ol varovaine. Voi ol Kirvatsi, hiukka kuulostaa tutult, mut mää en tätä Kirvatsii itte varsinaisesti tunne. Kriivari ja Skriivari o tutumpii.
      Mukavaa et viihdyit. Minul ittelleniki tämä murreporina o muisteluu ja tunnelmointii.
      Lämpimästi tervetulloo viäl uudemmanki kerra!

      Poista
  6. Ruskalla on ollut ihan loistava jahtiviikonloppu:) Minä veikkaan että Ruska sai hiiren kiinni ja söi sen, jos se tuolla tavoin käyttäytyi. Piste sille.
    Ja sinulla työpäivät senkun vähenevät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ny Ruska sai jo toise ääne, hmm. Piste.
      Ja mun tyäpäivät senko vähenee. Sit alkaa toisellaiset tyäpäivät. Emmää ainaka täl hetkel suunnittel ruppeevani valla laakereillani olemaa. Mää saa sit harraskaa täystoimisesti. Mitä ny päiväunia kyl meinaa ottaa.

      Poista
  7. Hyvä Ruska, kun antaa hiirille kyytiä.
    Aprillipäiväsi tulee olemaan ikimuistoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai ni, Daisy, sillo o aprillipäivä, en huamannukkaa. Mää ole menny aprillipäivän naimisiinki.

      Poista
  8. Onnittelut Ruskalle! Varmasti se hiiripaisti pikkumasuun päätyi.

    Sinulle myös onnittelut työurastasi!

    Ja hyvää matkaa jos en myöhemmin pääse sitä toivottelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N., me kiitetää Ruska kans onnitteluist! Ja matkatoivotuksest.

      Poista
  9. Hyvää matkaa ja mukavia tulevia eläkeaikoja! :)

    Varmasti Ruska oli syönyt hiiren. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits, saa nähdä toteutuuko matka, kun siellä päin jo maasotaa valmistellaan...

      Poista
  10. hei Paula,minä kun saan hiiren napattua,syön sen het,eikä viidestoista päivä,hehee.Sitten onkin nokosten vuoro,kun on massu täynnä,joskus lähen uudelleen jahtaamaan,kun ensin oon syöny,nams hiiriä.Hyvää matkaa sinulle ja nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Junnu, sä ootkin vähä kokeneempi näis hiirihommis. Enmmäkään sitä karkuu olis päästänyt, mut ku siin oli ne kolme ihmistä höösäämässä ja kehumassa, ni kai mun tartti vähän näyttää... ja leikkii sillä hiirellä.
      Kiitos matkatoivotuksesta!

      Poista
  11. Blogissani on sinulle jotakin pientä :)

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!