JOULUKALENTERI 17/2011
Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää!
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa –
siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!
Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois.
(Sanat Immi Hellén)
Tämäki vanhanaikane joululaulu kuuluu minu suasikkeihini, siit hualimati ettei mee koton mu lapsuudesani pruukattu käyd joulukirkos. Meilläki olis ollu ainaki Yyterist pitkä matka joulukirkkoo eikä ollu hevoskyytii eikä muutakaa kyytii tarjol. Myähemmi ko asuttii Vähälraumal oli kirkko aika liki kyl. Tämä laulu taitaa ol eksoottine nykylapsil, paljo ihan nykymailmal outoi käsitteit, niinko karhutalja, ruuna, aisakello, virsta. Ja seki et kello viidelt aamusti lähdettäs kirkkoo. Ei silti, emmääkää ol koskaa karhutalja al ollu, en ol kuulustellu aisakello helkkymist, virsta o outo, ja ruunastaki tartti kattoo sanakirjast, mimmone hevone se o. Eli yht eksoottine tämä laulu minul o ollu.
Kuvas o kokoelma sinisävysii kirkkomaisemakorttei. Tämätapasis korteis o yleensä kuvattu kaunis lumine maisema, piäni maalaiskirkko ja ehkä ihmisii tiäl menos kirkkoo päi. Yhdes kuva korteist o kyl poikkeuksellisesti kaupunkikirkko eli Helsinki tuamiokirkko. Näis korteis ussei toivotettaa Rauhallista Joulua tai Rauhaisaa Joulua tai Joulurauhaa ja näit lähetettää enämpi vanhoil ihmisil. Lapsperheet saa varmaa parhaast pääst tonttu-, enkeli-, lintu-, pupu- joulukuusi- ja muit korttei, jois toivotettaa Iloista Joulua tai Hauskaa Joulua. Kyl silti monet lapsetki varmaa nauttii just rauhallisest joulust ja siit et saa ol vaa koton rauhas ja lukkee tai leikkii ulkon ilma kouluumenemise muret. Mää luule, et monil o jääny lapsuudest miälee muistoi siit, kui joulun sai lahjaks kirjoi ja niit sai lukkee kaikes rauhas nii myähää yähöö ko tykkäs eikä tarttenu men nukkumaa.
Esko ja mää pruukataa men jouluauttoehtoosti Auroora kappeli joulukirkkoo tääl Espoos. Sin me taidetaa tänäki joulun men. Sen jälkee vast syädää jouluateria. Ja avataa pakettei, lujetaa kirjoi, kattellaa televisioo, kuulustellaa joululaului. Ja viätetää rauhallist jouluu. Mennää aikasi nukkumaa. Täsä iäs ei välttämäti ennää nauti siit ettei tarttis men nukkumaa.
Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää!
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa –
siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!
Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois.
(Sanat Immi Hellén)
Tämäki vanhanaikane joululaulu kuuluu minu suasikkeihini, siit hualimati ettei mee koton mu lapsuudesani pruukattu käyd joulukirkos. Meilläki olis ollu ainaki Yyterist pitkä matka joulukirkkoo eikä ollu hevoskyytii eikä muutakaa kyytii tarjol. Myähemmi ko asuttii Vähälraumal oli kirkko aika liki kyl. Tämä laulu taitaa ol eksoottine nykylapsil, paljo ihan nykymailmal outoi käsitteit, niinko karhutalja, ruuna, aisakello, virsta. Ja seki et kello viidelt aamusti lähdettäs kirkkoo. Ei silti, emmääkää ol koskaa karhutalja al ollu, en ol kuulustellu aisakello helkkymist, virsta o outo, ja ruunastaki tartti kattoo sanakirjast, mimmone hevone se o. Eli yht eksoottine tämä laulu minul o ollu.
Kuvas o kokoelma sinisävysii kirkkomaisemakorttei. Tämätapasis korteis o yleensä kuvattu kaunis lumine maisema, piäni maalaiskirkko ja ehkä ihmisii tiäl menos kirkkoo päi. Yhdes kuva korteist o kyl poikkeuksellisesti kaupunkikirkko eli Helsinki tuamiokirkko. Näis korteis ussei toivotettaa Rauhallista Joulua tai Rauhaisaa Joulua tai Joulurauhaa ja näit lähetettää enämpi vanhoil ihmisil. Lapsperheet saa varmaa parhaast pääst tonttu-, enkeli-, lintu-, pupu- joulukuusi- ja muit korttei, jois toivotettaa Iloista Joulua tai Hauskaa Joulua. Kyl silti monet lapsetki varmaa nauttii just rauhallisest joulust ja siit et saa ol vaa koton rauhas ja lukkee tai leikkii ulkon ilma kouluumenemise muret. Mää luule, et monil o jääny lapsuudest miälee muistoi siit, kui joulun sai lahjaks kirjoi ja niit sai lukkee kaikes rauhas nii myähää yähöö ko tykkäs eikä tarttenu men nukkumaa.
Esko ja mää pruukataa men jouluauttoehtoosti Auroora kappeli joulukirkkoo tääl Espoos. Sin me taidetaa tänäki joulun men. Sen jälkee vast syädää jouluateria. Ja avataa pakettei, lujetaa kirjoi, kattellaa televisioo, kuulustellaa joululaului. Ja viätetää rauhallist jouluu. Mennää aikasi nukkumaa. Täsä iäs ei välttämäti ennää nauti siit ettei tarttis men nukkumaa.
Juteltiin joskus meidän perheen kesken tästä leikistä ja siitä, että sitä olimme kaikki minä ja lapset mukaan lukien leikkineet seurakunnan päiväkerhossa ja joku koulussakin. Kaikilla oli sama muisto: harmitti, ettei päässyt koskaan miksikään muuksi kuin metsän puuksi! Ilmeisesti emme ole kummassakaan sukupolvessa olleet mitään karismaattisia näyttämähahmoja.
VastaaPoista