perjantai 14. joulukuuta 2012

Petra - yks mailma ihmeist

ADVENTTIKALENTERI 14/24










































Nimi Petra o kreika kiälest peräsi ja tarkottaa kallioo. Petra o kallioo hakattu kaupunki. Varmaanki Jordania yks tärkeimpii nähtävyyksii. 

Kiahtovaks Petran tekkee se, et se oli ristiretkiajoist vuatee 1812 astikka koko muult mailmalt täysi unhotuksis ja kätkös. Ainoastas siäl asu joitai beduiinei jokka ei sallinu kenenkää tul Petraa. 700 vuade aja Petrast ei tiätäny kukkaa ulkopualiset. Henkes uhal yks sveitsiläine tutkimusmatkailija muhamettilaiseks pyhhiivaeltajaks naamioituneen meni tutkimaa paikkaa ja löysi tämä ihmeellise paika. Petrast o kirjotettu kirjoi ja julkastu tutkimuksii. Emmää ny meinaa mittää Petra historiaa ruvet täsä selliittämmää. Minul Petra oli lähinnä ihmeelline elämys. 

Ensimmäisel ja toisel vuasisadal Petra o kumminki ollu mailma suurimpii kauppakeskuksii ja siäl o asunu jopa 30 000 asukast. Petraa o hallinnu nabatealaiset. Asukkaat o ollu varakkait kauppiat. Sijainti o ollu hyvä suurte kauppareittie varrel ja Petra onki ollu mailma suurin karavaanikaupunki. 

Mee jordanialaine opas pelkisti, et muinaises Petras o ollu kolme keskeise tärkeet asiaa: kauppa, vesi ja jumalat. Petra o ollu hyvi uskonnollinen paikka. Mualt päi tulevat o saattanu kuljettaa omat jumalat mukanas ja neki o saanu sija Petras siks aikaa ko kauppamiäs o tehny kauppaa tai huilannu ja huilauttanu kameleitas, juattanu ja syättäny karavaanis matkakuntoo.  

Turisteil tarjotaa mahdollisuut ratsastaa Petraa hevosel. Ja on siäl kameleitaki, aasei ja varmaa muulejaki. Määki meni hevose selkää vaikken ol ikän enne ollu. No, miäs talutti hevost hiljaa ja mää istui sellääs. Ei se sen kummallisempaa ratsastamist ollu. 



















Tämä o mun hevoseni, ja sen nimi o Sacher. Valitettavasti ei ol kuvvaa ko mää "ratsasta".



































































Turistirekvisiittaa: sotilaat vartioimas Petraa.








































































































































































Kilometrie matka kuljetaa näit soukkii solia ja kanjoneit pitki vuarte välis. Hevosvaunuillaki pääsee. 


































Välil näkkyy suaraa kallioo hakattui hahmoi. 


... muinaisii palvontapaikkoi. 





















... tai möhkäleit. Tämä näyttää norsult. Toisest suunnast ihan isolt valaskalalt. 





















Kallios näkkyy trappujaki ja lualii, jokka o ollu asuntoi tai ehkä hautoi - tai temppeleit. 




















Kaikist ihmeellisin kaiverrus o tämä rakennus, joka o kokonas muatoiltu ja kaiverrettu tost vuareseinämäst. Tämä o Petra päänähtävyys ja tätä sanotaa Aarrekammioks. Sisält o löytyny hautoi mut ei aarteit. 





















Nabatealaiste jälkee tääl o asunu muitaki, mm. roomalaisii. He o jättäny jälkees teatteri raunio. Mee kävelyretkemme loppu tähä teatteri tyä. Jos oltas viäl jatkettu matkaa, oltas nähty bysanttilaisii kirkkoi. Mut niit mää en nähny. Jokuset vikkelämmät mee matkaporukast kerkes siälläki käymää. 





















Näis lualis o ilmeisesti ollu joskus roomalaisii asukkait. 






































Niinko kuvist näkkyy, kallioitte färit vaihtelee, suklaaruskeest vaaleepunasee. Täs kuvas suaraa kalliost kasvaa kapris. Aurinko vaikuttaa färeihi paljo. Varjos sama paikka näyttää erilaiselt ko aurinkopaistees. 





















Ja näi mää tääl muutamii kissojaki, niinko tämä kaunii punatäplikkää pentukissa, joka oli liikkeel emos kans. 





















Likempää toine kuva. 


Petra toise vuare laelt, päältpäi kattottun. Kukkaa ei vois kuvitel, et noitte myhkyrävuarte kätköis o joskus muinaisin aikoin ollu 30 000 asukkaa kauppakaupunki. 

18 kommenttia:

  1. Vaikuttava paikka, epäilemättä yksi maailman ihmeistä! Ja kuvaan ikuistit myös erittäin hyvinvoivan oloisen kissanpennun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kissat täytyy ain kuvat. Näist hyväkuntosist kissoist tullee oikee hyvä miäli. Paikka oli vaikuttava, ja jo etukättee mää sen näkemist vartosi.

      Poista
  2. Kyllä on upeaa ja varmasti vielä upeampaa olla paikan päällä. Valokuva kun tahtoo aina syödä jotain siitä mitä silmä näkee. On varmasti käymisen arvoinen paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On käymise arvone paikka. Sinäki päivän ko mää siäl oli, oli tulos kymmenii turistiryhmii mee jälkeemme. Usseimmat tuli risteilijöilt, jokka oli tullu Aqabaa Jordania pual tai Eilatii Israeli pual.

      Poista
  3. Tätä Petran retkeäsi jo oikein odotinkin,. Tyttäreni käivi siellä joitain vuosia sitten ja hänen kertomastaan osasin sitten odottaa käyntisi tunnelmia, hyvin samalaisia olivat teillä kummallakin. Ihmeelliset värit ja kisukin ihan väreihin sopiva. Kiitos kuvistasi sieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mummeli. Kuvia oli täl kerttaa paljo, ko kohde oli nii kuvaukselline ja erikoine. En tiä pääsenko sin ennää ikän elämäni aikan.

      Poista
  4. Petrassa käynti on yksi huikeimpia paikkoja, mitä olen nähnyt ja kokenut. Beduiinit muuten vieläkin asuvat tuolla koloissa, sanoi meidän opas, vaikka se ei sallittua olekaan. Hienot kuvat ja söpön kissankin taas bongasit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meil taas sanottii, et beduiinit o siirrety kyllää, joka sihe liki o rakennettu heit varte. En yhtää ihmettelis, vaik heit viäläki nois lualis asustais.

      Poista
  5. Minäkin oikein odotin Petraa, se on todella vaikuttava paikka. Olin siellä Jordanialaisten ystävien kanssa ja saimme hevoset omaan käyttöömme ilman taluttajia. Innostuimme paluumatkalla ratsastamaan kilpaa solassa (Jalla, jalla!) Olin viimeksi ratsastanut joskus lapsena ja onnistuin telomaan itselleni kaameat mustelmat oudossa puusatulassa. Vieläkin totean, että sinulla on ollut huikea matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää olet Cheri sit oikee seikkaillu siäl Petras. Mul oli täys tyä pyssyy satulas hiljases vauhdis taluttaja viäres. Oli crocsit jallaas ja oli kyl huanot ratsastuskenkät, jallaat ei meinannu pyssyy jalustimis, joit ei yhtää säädetty mul sopiviks (ne oli ihan liika alhaal). Matja oli mahtava, eikä se loppunu viäl Petraa. Se oli kyl matkan huippukohta. Petra jälkee oli viäl jälliil kolme täyt matkapäivää ja neljäs oli lähtöpäivä.

      Poista
  6. Onpa hienoja kuvia. Kyllä maailma on täynnä ihmeellisiä paikkoja. Hevosella oli kiva nimi, Sacher. Suklaakakku.
    Olitpa rohkea, kun uskalsit crocsit jalassa ratsastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mailma o täyn ihmeellissii paikkoi eikä yks ihmine kerkee niist näkemää ko piäne murto-osa. Eikä varmaa tarttekkaa. Jos ihminen kulkis koko aja ihmeellisest paikast toisee, hänest ei ehkä mikkää ennää tuntuskaa ihmeelliselt.
      Petras mää huimasti yliti itteni ko uskalsi men hevose selkää. Hepa nimi jäi helposti miälee ko mää ymmärsi Sacher-nime Suklaakaakuks. Oli se heppa kyl ihan nimes färinenki.

      Poista
  7. Voi kun tuonne vielä joskus pääsisi! Ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti viäl pääset! Mitkää kuvat tai toiste kertomukset ei korvaa sitä, et o itte siäl ollu.

      Poista
  8. Mahtavia kuvia! Tuonne olis kyllä joskus vielä päästävä!
    Aina vaan aika kuluu siellä Jerusalemin liepeillä, sukulaisilla.
    Hevosen selkään mua ei kylläkään saisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrettävää, jos omat sukulaiset o Israeli pual ja heitäki harvo näkkee, ei sit siält tee miäli lähtee reissailemmaa naapurimaahaa. Mut ehkä vain jonku sukulaise kans? Emmääkää olis etukättee uskonu, et mää hevose selkää mene.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!