Pentuterveisii

Joku aika takasi tuli ihanii terveisii Ruska pennu Elli emännält ja samal kauniit kuvia Elli-fröökynäst.

Nätti tyttö, joka assuu Helsinki Malmikartanos. 

Perusteelline venuttelu. 

Mukavaa kuul pentuje kuulumissii ja kattel näi ihanii kuvia. Näist näkkee, kui hyvi Elli o sopeutunu uutee kottoos. (Ellin kuvat: Susanna Pöyhönen.)

* * *

Enne jouluu mää kävi kattomas Sulo-kissaa eli enttiselt nimeltäs Danskuu, joka synty Ruska ensimmäisee pentueesee suvel 2012. Dansku eli Sulo assuu oikee mukavas lapsperhees Espoos, ja hänel o kaveri Sisu, muutama kuukaude vanhempi kolli. 

Täsä Sulo kuulemma lempipaikallas köökis.

Sulo likempää.

Ja täsä Sulo taka edes. Sulo näytti oleva pikkuhiuka ujompi ko häne kaveris Sisu. 

Täs kuvas molemmat, Sisu ja Sulo, komias kiipeilypuusas.

Sillo oli vuade pimmeint aikaa ja oli vaikeet ottaa valokuvvii. Kissoje silmistäki näkkyy ain kuvis, jos o kovi vähä valloo.  

* * *

Tänämpä mul oli ihana elämys ko mää sai men kyllää Sulo sisko eli Ruska pennu Mesi ja häne emäntäs ja koirakaveris tyä Helsinki Vallilaa. Mää sai nähd Mesi kahde päivä ikkäiset pennut. Ne oli sulosii! Hee "tyänimes" o Kerttu, Kille ja Kalle. Kilpikonnasinitabby Kerttu-prinsessa ja veljist toine o ruskee tabby ja toine ruskeetäplikäs. 

Heil oli tullu mont kymment grammaa painoo lissää kahde voorokaude aikan. Ruskeetabby poika teki iso kiarrokse ympäri pesälaatikkoo. He oli valla sulosii.

Tämä kuva o pentuje syntymäpäivält. Onnellise näkköine emo ja kolme pianokaist imemäs. (Kuva: Mikko Murtonen.)

* * *

Tämä oli jo toine kerta, ko Ruskast tuli isoemo. Toiset lapselapset synty viime suven Erru kissalaa. Kuutoste isä oli Didi (Mesi ja Sulo velipoika) ja emo Minttune. Pentueest o kerrottu plokis We run the house. 

* * *

Meilleki kuuluu hyvvää - mitä ny emäntä taitaa ol viäläki hiukka väsyny. Ruskast ja Rauhast o tullu kivat kaverukset. Joka päivä he painii, peuhaa, karraa ympäri huushollii. Matot o ain läjäs. Se o emännäst kodikast ja mukavaa. Mää olenki miälisäni siit, et Rauha aktivoittee Ruskaa. Mut kyl Ruska o pääasiallisesti palautunu ihan omaks ittekseks. Ehtoisi hän viihtyy pitkät ajat mu sylysäni hyrräämäs.

Rauha ei ol viäläkää unhottanu imemise autuut ja ain välil kokkeilee kepil jäät, et jos Ruska sittenki suvaittis antaa häne immee. Mut ei suvaitte. Ruska joko rähisee Rauhal tai poistuu paikalt vähi ääni.

Peuhukuvat tahtoo tul epäterävii ko kissat o vikkelii liikkeisäs.

Täsä tilanne ei ol nii paha milt se näyttää. Melkei joka aamu ko me ihmiset ruppeemme pettaamaa sänkyy, Rauha ottaa siit ilo irti. Ja Ruskaki ussei. He peuhaa lakanoitte pääl ja päiväpeito al, välil toine o al ja toine pääl ja hyäkkii toine toises kimppuu.

Ruska välistäi hoitaa Rauhaa, nualee tämä naamaa ja takapualt. Ussei hän liikuttavasti tua Rauhal lelui. Naukuu harttaasti hiiri tai muu lelu suus ja tiputtaa se Rauha ettee laatteell. Ja sit kattelee ko Rauha leikkii.