Tilkkutäkkipäivä

Eline päivä oli nii vaihteleva, et mää pani otsikoks Tilkkutäkkipäivä.

Aamusti mee kuskattii Panagia Episkopi -kirko pihhaa kirjottammaa. Siäl annettii vaihtoehtosii kirjoitustehtävii ja runsaasti aikaa kirjottaa. Määki kirjoti niät kynä sauhus. Samas pihas makkaili sulas sovus kissoi ja koirii.

Kissapentu kukkakruukus nukkumas. Sulone, eks olekki? 

Täsä koirii. Pihapiiris assuu perhe, joka hoitaa kirkkoo. Kissat ja koirat o hee, ei mittää kulkukissoi ja -koirii.

Kirjottamise lisäks mää kerkesi ottaa kuvvii kirko pihast. Tämä Panagia Episkopi o Santoriini vanhin kirkko.

Oikeepualine valkone rakennus o kirkko. Tämä kuva ny ei kyl valitettavasti an mittää kuvvaa kirkost.

Kirkolt kuljettii "Pyhhää tiät" pitki alas ahdet ja tultii Canava Roussokse viinikellaril. Siäl oli viinimaistiaisii, ja meil oli hyvä paikka, josa istuttii rinkis. Jokkaine sai voorollas lukkee mitä tahto ja lukemastas sai opettaja ja toiste kurssilaiste palautet. Mittää lukemise pakkoo ei ol, mut kaikki oli innokkait lukemaa. Mää luji edellise päivä tuatokse, jonka oli kirjottanu Iokse saarel. Se oli aistiharjotus, josa piti ol kaikki aistit esil (näkö, kuulo, haju, tunto ja maku ja lisäks mahdollisesti synestesiaa, aistie sekottamist).

Suamalaisetki toivotettaa tervetulleiks.

Viinipensaa kiäppei koristeen viinikellari seinäs. Santoriini viinipuu tai pikemminki -pensaa varsi kiärretää tommoseks kiäpiks kuivuude tähde. 

Viinikellarilt jatkettii matkaa Akrotiri-nimisee paikkaa, joka o saare eteläkärjes. Siäl o muinaiskaivauksii. Me ei oltu muinaiskaivauksii kattomas. Me oltii syämäs. Mahtavat ruuvvaat taas oliki. Ruuvvaa jälkee poikettii iha liki ruakapaikkaa olevaa kauniisee maalaiskauppaa.

Täsä o kaupa ilone myyjäfrouvva.

Voitteko kuvitel, jokaine joka vaa otti, sai tämmöse maistiaisprika. Täyn herkkui, sualast purtavaa, herkkuhilloi, viinitilkkoi ja erilaisii pähkinöit. Mää meni istumaa yksinäni tyhjää pöytää ja pisteli nämä kaikki, vaik just oltii noustu ruakapöydäst. Toiset kyl vähä nauro minnuu, mut hyvätahtosesti. Ei kai näit jättääkää voinu? Eikä kyl muutkaa jättäny. Oli kyl meinaa tuhti olo. Sit tehtii ostoksii. Mää osti piäne purki sitruunahilloo, hunajaa miähel tuliaisiks, pussillise aurinkokuivattuu tomaattii ja viikunoit.

Täs kuvas mää ja opettaja Taija hillohyllyje edes. Joku englannikiäline turisti sano, et tahdonks mää et hän ottaa meist kuva. Hän otti mu kamerallani.

See you next year! Nähdää vuade pääst, sanottii myyjjäfouvval ko lähdettii.

Maalaiskaupa tuntomerkki o tämä pullee poni. Ko me tehtii lähtöö ni viimitteeks joku viäl huamas, et poni juamaämpäri oli kaatunu. Poni seiso liakas kaviostas kii aurinkopaahtees pölyses paikas, ko autoi ajo jatkuvasti ohitte. Kauppaa käytii viäl ilmottamas, et poni tarttis vettä. Ja poni sai vettä juadakses.

Matka jatku Pirgosi kyllää. Siält mul o jo ennestäs vaik kui paljo valokuvia. Siäl o... oliks se ny 38 kirkkoo, aika piänes kyläs siis.

Tämä Pirgosi kylä o melkei ko jottai unta. Ainoot kulkuneuvvot jokka mahtuu kulkemaa kylä sisäpual, o aasit. Kaikki soukat kujat johtaa yls- tai alspäi.

Pirgosi jälkee oli viäl yks piäni kohokohta: käytii Lidlis. Se oli matka varrel. Sitä oltii jo varrottuki. Siält saa ostaa Kreika herkut pualet halvempaa hintaa ko mistää mualt. Mää osti halvaa - miähel tuliaisiks.

Tuli aikamoine kuvapläjäys, jos ny joku jaksaa nämä kahlat alvust loppuu astikka. Eikä täsä ol edes kaikki. Ei yhtää ainoot kuvvaa edes Lidlist. Eikä kunno kuvvaa siit kirkostakkaa. Ajatelkaa: kaikki tämä yhten ainoon päivän.