torstai 30. lokakuuta 2014

Lämpöö pennuil

Mul o jo muutaman päivän ollu mure, et pentukamaris o viilempää ko mual huushollis. Tänäpä mää soiti hualtoyhtiöö ja valiti asiaa. Siält luvattii lähettää miäs kattomaa.

Jaa. Ei kulunukkaa ko varti verra ko ovikello soi. Mää näyti hualtomiähel viileet pentuhuanet ja patterii. Hän pani lämpömittaris pääl ja se näytti kahtkymment lämpöastet. Mää valitteli ette ollu itte huamannu pan lämpömittarii huaneesee. Ei ne muutkaa, aina soitetaa hualtomiäs paikal, hä meinas.

Hän pyysi siirtämää häkkyrä pois patteri edest. Häkkyrä oli kissoje raapima- ja kiipeilytolppa. Mää siirsi häkkyrä ja hän väänsi termostaati irti ja kraplas ja sörkki patteris ja koitti onko ilmaa. Ei ollu.

Mää selliiti häl ettemmää itteni tähde, ko sentähde, et mee toine kissa pitäs synnyttämmää just minä päivän hyvänsä ja mää pelkää et huanees o liika viileet.

"Voi että siu kanssais!" hualtomiäs nuhteli - mut naureskeli samal. "Ai että KISSAN tähde miut tän hälyytit!" Sit hän viäl muistutti, et mu täytys sit se venttiiliki säätää kissal sopivaks.

Kiitos ja näkemiin. Ymmärtäväine tämä hualtomiäs.

Olis täytyny hualtomiähe ol viäl paikal, ko molemmat kissat meni heti pentukamarii tarkastammaa mitä hualtomiäs oli siäl tehny. Ruska tarkasti alapualt ja Rauha yläpualt. Kuvas o Rauha joka kurkottaa patteri yläpualt kiipeilytelineest, et mitä se miäs siäl sörkki. Kummallakkaa kissal ei ollu näköyhteyt patteril hualtomiähe aikan mut ilmeisesti tarkka kuuloyhteys oli.

Meil o hiljaiselloo ja vartoomist et koska se H-hetki koittaa. Rauha tullee synnyttämmää Pinkkitassu H-pennut.

Rauha makkailee pötkölläs millo misäki. Tämä pesuhuanee matto o kyl paras paikka, en tiä minkä tähde. Pesuhuanees o kissoil ylimääräne juama-astia ja Rauha pääsee täst helposti ottamaa hörpyt.

Rauhas näkkyy piänt rauhattomuut siin, et hän vahettaa pötkötyspaikkaa aika ussei.

Välil hän tullee pyytämää ruakaa keittiö tasol, jos o täl hetkel häne oma ruakapaikkas. Ruuvvaat ei voi framil ko Ruskaki kävis jatkuvasti syämäs näit rasvasii mammaraksui. Rauha täytyy erikses pyytää. Hän pistelee muutama raksu ja sit taas uutee paikkaa makkaamaa. Ja välil aina juamaanki.

Oliskos täs parempi ol? Rauhal o varmaa aika kömpelö ja kankee olo.

Vai olisko tämä asento parempi.

Tai ehkä laatteel oliski mukavempi.

Kivikis-pesä ei täl hetkel sovi Rauhal. Mut Ruskal soppii.

Ruska mahtuu muutenki ahtaampii paikkoihi ko Rauha.

Ihan täsä viime päivin o Facebookis joku jakanu juttui joit mää ole funteerannu.

Toises eläinlääkäri muistutti et eläimil o oikeus ol eläimii eikä heit niit sais inhimillistää. Eläimet ei voi hyvi jos heit niit pidetää ihmisin.

Täl tänäpäiväsel hualtomiähel oli varmasti ihan terve asenne. Hän ossaa tehd ero ihmiste ja eläinte välil. Ehkä se mu murreeni oliki aiheeton. Kukatiäs siäl pentuhuanees pitäs lämpöö piänentää? Pentupesä o aika ahdas, sikko siäl o korilline pentui ja Rauha. Tulleeks liika kuuma, ko he ne o kuitenki vaa kissoi ja heil niil o kaikil turkki pääl?

Toises Facebooki uuttises puhuttii tutkimuksest, jonka mukkaa kissat ei edes erityisemmi tykkää silityksist eikä hyvänpidost. Tutkimukses oli osotettu lisäks, et ne kissat jokka parhaite siäti silityksii, oli kaikist stressaantuneempii. Mää ymmärsi, et siin tutkimukses silittäjät oli ollut niit tutkijoit. En tiä mitä kissoi ne oli, oliks ne tutkijai ommii kissoi vai viarait. Semmää tiä et en munkaa kissani tykkäis et viaraat ihmiset heit yhtmittaa klähmis. Varsinkin Ruskast tiädä, et häl sil o aikoi jollo hän se ei tykkää silittämisest eikä koskettamisest. Sillo se väistää ja mennee karkuu. Mut sit o aikoi jollo se oikee tunkemal tunkee syllyy ja kehrää kauheesti ko saa silityksii. Ei kai Ruska nii juani voi ol, et tullee syllyy vaa mu miälikseni ja kärsii itte kauheest stressist?

Ehkä tämmene kissaploki kirjoittaminenki o yhde sorti inhimillistämisleikkii. Vähä et niinko aikuiset naiset leikkii kissoil niinko pikkuflikat leikkis nukeil. Lemmikkiplokit o kai enämpi naiste juttu. Miähil o ehkä ussei erilaisii leikkei. Vaik niinko jollai koirat ja mettästys - stereotyyppisesti ajateltun. Mut ei kaikil. Ja monet miähetki o kissarakkait. Jo seittämäl veljeksel oli Killi ja Kiiski, kissa ja koira - muttem muist  kumpi oli kumpi.

Ei siit mihenkää pääs et kissat o hurmaavii eläimii. Jos on koiratki. Ja monet muut eläimet.

20 kommenttia:

  1. Rauha alkaa olla jo rauhaton :) Olen huoltomiehen kanssa samoilla linjoilla, kyllä kissat tarkenevat, mutta kylämä ei tietenkään saa olla. Eläinten inhimillistämisestä olen myös samaa mieltä eläinlääkärin kanssa. Mutta ainakin niissä kissablogeissa, joita minä luen kissojen kissuus ymmärretään hyvin vaikka blogisti tulkitseekin joskus kieli poskessa kissan ajatuksia. Eri asia on se kun eläintä tosiaan pidetään kuin lasta ja siltä myös odotetaan ei eläimellistä olemusta. Monet niin sanotut hauskat you tube -pätkät ovat joskus lähes eläinrääkkäystä, ei toki kaikki, mutta esimerkiksi kissan heittäminen kylpyammeeseen ja sen hädän kuvaaminen saa karvani nousemaan pystyyn. Jonkun mielestä se on hauskaa. En myöskään ymmärrä eläinten pukemista söpöihin ja hauskoihin vaatteisiin, se on minusta eläinarvoa alentavaa. Eri asia on tietysti se, että lyhytkarvaiset tai karvattomat lemmikit tarvitsevat takin ulkoillessaan kylmänä vuodenaikana.
    Sen sijaan kissan halusta tulla silitetyksi olen täysin eri mieltä. Meillä ainakin kissa kerjää silityksiä hankaamalla päätään käsiini, tämä tapahtuu joka päivä ja kissa selvästi nauttii noista huolto- ja hyväilysessioista. Mutta vieraan on turha ojentaa kättään Neroa päin, vastaukseksi voi tulla sähinää. Kaikki kissat eivät ehkä pidä silittelystä, mutta ei kannata yleistää. Jostain luin sellaisenkin jutun, että kissa ei kehrää siksi, että olisi tyytyväinen vaan koska se on stressaantunut ja kehrää itseään lohduttaakseen ja halusta säilyttää asiat entisellään. Voi yhden kerran!
    Vähän samanlaista tutkimusta kuin se näkeekö koira tai kissa unia. Jokainen eläimen kanssa asunut tietää vastauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja tuosta inhimillistämisestä. Tosiaan, kissablogeissa kyllä ymmärretään kissan kissuus ja kunnioitetaan sitä, myös opiskellaan. Se että ihminen ja eläin ovat eri asioita, ei voi tarkoittaa myöskään sitä, että eläintä on hoidettava jotenkin huonosti.

      Poista
  2. Olipa nopea huoltomies! Hieno homma. Kissa on kissa ja juuri sellaisena paras. Sorrun kyllä välillä pistämään sanoja Sulon suuhun, mutta Sulo silti saa elää kissanelämää :) Paijauksia tullaan hakemaan täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, semmosen paras. Kissat o kyl ihan oikeit perheejäsenii niinko koiratki, jos o otettu perheesee. Must kyl sinu sanotukses ei ol mittää sortumist. Ne o oivalluksii ja vastaa prikulles kissa ilmeit. Ihan huippuhauskoi. Sää ihan oikeesti ymmärrät kissoi. Ehkä tämä kissa ja ihmise ero tullee erityisesti eläinlääkäril näkyvii sillo ko kissa sairastaa vakavasti. Millai hoidetaa ja mitä päätetää? Pannaako eläin pitkii ja kalliisii ja ehkä tuskallissii tutkimuksii ja yritettäänkö pittää henkis nii kauvva ko mahdollist hinnal mil hyvänsä? Vai luavutaanko, päästetäänkö ajois rakas eläin kärsimyksistäs? Ehkä mää ajattelinki virheellisesti ko tuli maininneeks plokit? Erinomane esimerkki ihmise ja eläime oikeest erottamisest o sinu kertomukses siit, millai Helmi suhtautu Wilma lähtöö. Ja mitä johtopäätöksii sää siit teit, ko Sulo saapu.

      Poista
  3. Eoi mene kauan enään kun rauha pentusensa saa, o jo kyllä noon tukevasti raskaana. Ihanaa sitten nähdä niiden kuvia!-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kauvvaa men. Ens yän... huamen... ylihuamen. Ylihuamen o laskettu aika. Kuvia julkastaa heti ko voidaa.

      Poista
  4. Voi mikä herttainen massu Rauhalla!
    Ja Ruska on todella söpösti sulloutunut koriin!
    Perheonnea toivottelen ja lähetän vakallisen lämpöä sinne pentujen huoneeseen täältä etelän auringon alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävällisist toivotuksist ja lömpölähetyksest!

      Poista
  5. Rauhalla ja teillä kaikilla on kohta jännät ajat :)

    Eläimiltä ehkä odotetaan liikaa ihmismäistä ja inhimillistä käyttäytymistä. Mutta joskus myös tuntuu siltä, että eläimet esim. lohduttavat jos on surullinen. Tai ainakin sen niin ihmisenä tulkitsen.

    Tuntuu, että monet inhovat kissoja, koska ne ovat koiria arvaamattomampia, eikä niillä ole tarvetta miellyttää ihmisiä. Mutta juuri tuosta syystä kissat ovat niin rakastettavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl mu miälestäni eläimet lohduttaa. Oikeesti. Ne huamaa miälialat ja reagoi niihii.

      Poista
  6. Onnea H-hetkeen. Jännät paikat siellä. Kissan inhimillistämimen on aika inhimillistä kun se on perheenjäsen. Meillä on silti noin, että minä en ole Jounin kaltainen tuossa suhteessa. Jouni, entinen kissanvieroksuja vie kyllä voiton musta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Hyvä pointti sullakin! Hyvä Jouni, jeee!

      Poista
  7. Se inhimillistämis"uutinen" oli muutenkin tosi huono. Siinä oli suloisesti sekaisin se, että lemmikille tarjotaan parasta mahdollista ja se, että sitä inhimillistetään. On kaksi eri asiaa tarjota lemmikille parasta sapuskaa, mahdollisimman hyvät olot ja että sitä inhimillistetään tarpeettomasti. Esimerkiksi lemmikki saattaa tarvita varsin kallistakin erikoisruokaa, joka kuitenkin on lemmikille sopivaa ja nimenomaan eläintenruokaa. Ei hanhenmaksapalleroita tms. Jälkimmäistä syödään silloin, kun on menty paljon yli rajojen. Toisekseen on eri asia pukea eläimelle takkia päälle, jos sillä on ohut turkki, erityinen lämmön tarve tms. tai pukea sille vaatteita huvikseen. Siinä uutisessa jotenkin sai sen käsityksen (vaikka haastateltu eläinlääkäri sen kielsikin), että ennen vanhaan oli paremmin kun kissat ja koirat oli pihan perällä. En tosin usko että eläinlääkäri niin ajatteli, koska silloinhan häneltä vähenisi työt, vaan toimittajan työn jälkeä moitin siitä. Ja tämä hän/se -asia on kyllä epäilemättä ainakin puoleksi siitä johtuvaa, että Englannin kielessähän eläimiin viitataan he/she-pronomineilla. Ja sitten on tietysti se, mistä Cherikin puhui. Ihmiset ottavat asiat liian tosissaan, eivätkä huomaa leikkiä.

    Tuota silittelytutkimusta en ole nähnytkään. Oliko siinä jotenkin huomioitu tutkimustilanteen aiheuttama stressi vai miten? En nimittäin saata uskoa, että kissa, joka itse tulee hakemaan silitystä, olisi erittäin stressaantunut. Toisaalta tottahan se on, ei kissat luonnossa eläessään silityksiä saisi tai haluaisi, eivätkä itse itse asiassa olisi kosketuksissa toisiinsakaan kuin lisääntymisasioissa ja pentuja hoidettaessa. Pitää huomata kuitenkin myös se, että kun kissa elää ihmisen kanssa, sitä joudutaan käsittelemään. Parempi se on, että kissa oppii käsittelyyn, nosteluun, kääntelyyn jne. suht mukavasti, kuin että siihen kosketaan vain kun pitää jotakin hoitotoimenpiteitä tehdä. Se vasta stressaisi!

    Oho, taisi tulla romaani. Onnea Rauhalle odotukseen ja synnytykseen! Sehän voi olla jo käynnissäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauha kiittää onnetoivotuksist!
      Kiitos kommentist.
      Mua itteeni vähä harmitti, ko mää puhui tost eläinte inhimillistämisest, ko se o nii laaja ja moninaine asia ja monta näkökulmaa. Ja erityisesti se harmitti, ko sanoi, et plokeis leikisti inhimillistettää. Ainaki mää inhimillistä siis, oikeestiki elämäs ja sit viäl leikisti. Hän/se-juttu putkahti ihan mu omast päästäni. Mää kirjota täsä plokis yleensä kissoistani "hän", en usko edes, et sil o mittää tekemist englanni kiäle kans. Mu kirjottamisnäkökulmaani vaa soppii se "hän" taik "he".
      Muista joskus kattelleeni kansakouluaja ainekirjotusvihkooni. Mää oli kirjottanu tarina kissapennust (kuinkas ollakkaa, jo sillo), joka lähti seikkailemmaa ja öksy mut sit lopuks hän löysi emos tyä, ja mää oli käyttäny kissapennust pronominnii "hän", miälestäni se o ihan oikee, kos mää kerroi tarinaa, josa kissa oli päähenkilöin seikkailemas. Opettaja oli joka paikkaa punakynäl yliviivannu sana "hän" ja kirjottanu tilal "se". Häne tarkotukses oli vaa opettaa oikeet pronomini käyttöö mut miälestäni se opetus ei sopinu siihe tilanteesee ko kissaa kuvattii siin ainees henkilön.
      Sit o viäl se näkökulma, jonka ole kuullu, et millai joku voi pittää hyvän ja paalikoid KISSAA, ko mailmas o nii paljo ihmisilläki ja ihmislapsil puutet ja kärsimyst? Tai et eiks sul ol parempaa ja tärkeempää elämäsisältöö ko tarttee ain höpöttää noist kissoistas? Mää ole oppinu tekemää ero se välil, kenel kannattaa höpöttää kissoist ja kenel ei. Ja nauti kauheesti semmoste ihmiste kans seurustelemisest, jokka höpöttää samallai ko määki. Tai sit ei ymmärret, kui vaikee päätös voi ol lemmiki lopettamine ja kui suuri suru o se kualema. Sehä oli vaa eläin, mitä sitä suremaa? Jos joutuu luapumaa eläimest tai kattelemmaa ko se sairastaa, sillo o arvokast jos o joku oikeesti ymmärtää.
      Tuli viäläki yks juttu miäleeni. Siit o kauvva aikaa ko mu ensimmäine kissani oli viimisilläs. Yks mu naapurini ja ystäväni sano et hän rukkoilee Sohvi synnytykse pualest. Mua hiukka naurutti, heh - ai rukkoilet vai? Hän perusteli et juu juu, Raamatus o semmone jae, Psalmie kirjas, josa sanotaa et Jumala auttaa ihmist ja eläint.

      Poista
    2. Tuo hän/se-asia tuntuu ainakin nettikeskustelijoita kiristävän aikalailla. Minä kyllä käytän molempia ihan sujuvasti enkä näe ongelmaa kummankaan kanssa. Tai sekin on kyllä niitä asioita, jotka pitää ensin osata tehdä oikein, että sitten voi tahallaan tehdä väärin ;)

      Tuohon olen myös törmännyt, että kuinka voi eläimistä niin veuhottaa, kun ihmisten asiat pitäisi olla ensin. Vaan kun tosiasia on niin, että ihmisille ei tule yhtään lisää hyvinvointia vaikka eläimiä hoidettaisiin huonosti. Eikä toisinkaan päin, lemmikkien hyvä hoito ei ole ihmisiltä pois. Kaikenkaikkiaan minusta tuo on täysin järkiheitto vertailu, kun tarpeellista olisi kunkin hoitaa oma tonttinsa, oli sitten hoidettavana ihminen taikka eläin.

      Jotkut ihmiset vain ymmärtävät lemmikki-ihmisiä, jotkut taas eivät. Mielelläänhän sitä hakeutuu omanlaiseensa seuraan. Ja tosiaan oppii, että joillekin ei paljon kannata kissa-aiheita esille ottaa.

      Raamattua en ole lukenut, mutta väittävät, että kissa on ainoa "kotieläin", jota siellä ei mainita! Tiedä onko totta, pitäisi vissiin lukea että asia selviäisi ;) Mukava naapuri sinulla kyllä, selvästi varsin empaattinen ja osaa ottava!

      Poista
    3. Juu ei siäl munkaa tiätääkseni kissaa mainit. Mut Lähi-idäs o nii paljo kissoi (varmaa hiiriiki) et ole aika varma siit et siäl seimee liki oli kissoiki. Kissat ei ol koskaa tehny nummeroo ittestäs.

      Poista
  8. Kissoissahan on parasta se että ne on KISSOJA. Miksi niitä pitäisi sekoittaa ihmisiin? Pöljää kissan alentamista olisi semmoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sää sen sanot! Hyvä pointti tämäki.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!