perjantai 16. tammikuuta 2015

Käytii maaseudu rauhas

Me oltii kissoje kans reilu viiko verra maaseudu rauhas Varsinais-Suames. Suvilystipaikka oliki täl kerttaa talvilystipaikka.

Pikkukisuil oli lystii ensimmäisest päiväst astikka. Reissu yhten tarkotuksen oliki, et pennut sais kokemukse pitkäst automatkast oma emo turvallises seuras ja uudest ympäristöst. Ympäristö oli uus pennuil muttei Ruska-mummul eikä Rauha-emol. Ehkä tämä aikuiste kissoje rauhallisuus viaraas paikas vaikutti siihe, ettei pennuillakkaa ilmentyny mittää kauhistust, vaik huusholli ja hajut oliki ihan uusii.

Ensimmäisen ehtoon Ruska-mummu otti kii hiire. Miäs ja mää olimme oltu naapuris kyläs ja ko tultii kottii, Ruska tuli meit vastaa tuva ovel pualiks tapettu hiirulaine suus. Ihan ko olis varronnu meit et sais ylpeesti esitel saaliis. Ruska näytti tosi ylpeelt, ja kyl hän kehujaki sai. Häne ei kylläkää annettu pistel hiirt poskees. Hiiri otettii häne kynsistäs ja miäs anto lopullise isku ja vei kuallee hiire pihal. Pennut ja Rauha oli toises huanees eikä ollu todistamas mummu hiirijahtii. Jahdi jälliilt muutamat tavarat tuvas oli kumollas ja riipiraapi laatteel.

Pennut otti kyl muuto ilo irti maalaistalo nurkist ja sokkeloist. Erityisesti kankaspuut oli hee suures suasiosas. Mää taas nautei puulämmitykse lempeest lämmöst.

Kuvia ei tullu oikee otettuu ko melkei joka päivä oli pilvist ja hämärää. Nämä kuvat o otettu yhten kirkkaampan päivän, ehtopual päivää jo. Näyttäs oleva just semmone sinine hetki. Pennut o näis kuvis kahdeksa ja puale viiko ikkäisii. Ensimmäises kuvas o Hilla, taustanas kankaspuut.

Namu.

Hilda.

Hartsa.

Kottii mailt tultii takasi eilä.

Ajomatkat meni oikee hyvi pennuilt, vaik kantokopas oli aika ahdast, ko Rauha ja pennut matkusti samas kopas. Paluumatkal joku pennuist hiukka maukuili muttei pahasti. Kukkaa ei oksentanu.

Ko päästii kottii, Rauha oli stressaantunu ja levoton ja mauku eikä pystyny päättämää olisko kissalastes vai mee aikaihmiste seuras. Kulki ettiistakasi ja mauku. Pennut pääsi - tai joutu - ensti takasi pentuhuaneesee huilaamaa ja syämää ja leikkimää tutuil leluillas.

Sit palataa ajas taappäi, loppiaisee. Sillo edellise kerra Merja eli Naukula mamma oli meil ja otti kuvia. Sillo oli oikee varsinaine riahupäivä.

Varmaa huamaatte kui iso ero o färimailmas. Maalaistuvas o hämärää, kaupunkiasunnos kirkkaat sähkövalot.




Ensti tankattii, et jaksettii riahuu.

Hartsa poistuu ruaka- ja juamapaikalt.

Hilda ja Hilla painii.



Namu riahuu saalii kans.


Yhteisriahuu. Täsä yritettii, siis: YRITETTII ottaa nättii yhteiskuvvaa. Ja kaikki saatii sammaa kuvvaa. Rivis he ei pysyny, ei sekunttiikaa. Kuvas o ylhäält alaspäi: Namu, Hartsa, Hilda ja Hilla.

Pentu ja emo. Piäni ja suuri.

Ko aikas oli riahuttu, uni alko painamaa silmii kii. Hilla yrittää viäl viimisil voimillas taistel unt vastaa.

Uni tuli. Namu tuli nukkumaa sammaa pessää.

Hartsa nukahti kans.

Yks nyykähti kamera viäree.

Pennut nukkuu, emo valvoo.

Sit seuraavaks mennää viäläki pari päivää taakseppäi. Pennut oli 4.1. seittämä viiko ja yhde päivä ikkäisii. Merja kävi kattomas pentui ja ottamas kuvia.
Hillal o pallo, jonka he sai Maxi ja Pepsi emännält, ko tämä oli meil kyläs. Hän toi pennuil neljä erilaist palloo. Saman päivän, ko nämä kuvat otettii, meil oli toinenki plokiystävä, herra Harmaa ja neiti Ilona ihmine.

Namu pinki huapapallo kans.

Hildal o täsä kaikki neljä palloo.

... ja Hartsal.

Näist kuvist saa ehkä jonkullaise käsitykse siit, kui mahdoton kissapentuje kasvuvauhti onkaa.

Viimisis neljäs kuvas pennut o siis seittämä viiko ja yhde päivä ikkäisii 4.1.

Sitä edelliset 14 kuvvaa o otettu kaks päivää myähemmi loppiaisen 6.1., jollo pennut oli seittämä ja puale viiko vanhoi.

Ensimmäiset neljä kuvvaa o tasa viikkoo myähemmi 13.1. Pennut oli sillo kahdeksa ja puale viiko ikkäisii. Huamen tullee yhdeksä viikkoo pentuje syntymäst. Oi ko tämä aika riäntää. Pennut o mu ilonani ennää viis viikkoo.

Jos jokku muutki teist plokikavereist tykkäisitte tul meil kyllää ja kattomaa riahupettereit, ni tervetulloo! Mun kansani voi soppii ajast. Jos tykkäisit tul, ni voisit kirjottaa mul sähköpostii: eskola.paula (at) gmail.com. 

30 kommenttia:

  1. Kyllä taas lämmitti katsella noiden suloisten pentujen kuvia. Aivan ihania. Jos asuisin lähempänä, olisin taatusti käymässä niitä katsomassa ja ihailemassa oikein paikan päällä.
    Oikein ihanaa loppuaikaa pentujen seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kissanpennuista on paljon iloa, myös se, että saa ihmisvieraita enemmän kuin tavallisesti. Mielelläni ottaisin sinutkin vieraaksi, jos vain asuisit lähempänä niin että voisit tulla. Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Kyllä he ovat sulosii - edelleenkin. Erityisesti nuo maalaiskuvat ovat niin idyllisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On he. Sulosii ja mukavii he tullee olemaa aikuisinaki.

      Poista
  3. Ylimmissä kuvissa he on jo niin aikuisia (no, teinejä) ... ja lapiotassuja!

    VastaaPoista
  4. Oi kuinka isoja siellä jo ollaan! Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun olen teidät viimeksi nähnyt. Onneksi pian taas nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama sanat! Määki ihmetteli noit uusimpii kuvia, ko must pennust näytti niis kovi isoilt, erilaisii ko viikko takasi.

      Poista
  5. Kyllä nää on ihania hyväntuulenkuvia :D
    Mikään o niin suloinen kun kissanpoika! Ja Hartsa muuten näyttää ihan pikkujellonalta tuos yhdessä kuvassa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pikkujellona" ja "lapiotassu" - ei hassumpaa.

      Poista
  6. Ruska-mummulle onnittelut hiirestä! Toivottavasti lapsenlapsetkin pääsevät joskus hiirijahdin makuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnittelut toimitettu ja arvokkaasti vastaaotettu.

      Poista
  7. Huokaus, pennut on aina yhtä suloisia ja eläväisiä. Nuo vois kaikki syödä ;) Olisittepa lähempänä niin tunkisin itteni visiitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammaa miält, sulosii tärpästikkeleit, ja kerkeeväisii.

      Poista
  8. Emäntä: Kiva kun pennut tykkäsivät palloista. Yläkuvista on Hildalla ihana ilme! Nukahtamiskuvat Hillasta ja Hartsasta ovat niin söpöjä! Ja kaunotar Namuliini! Minä voisin taas lähteä katsomaan pentuja, olivat ne niin ihania, mutta ei taida nyt onnistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, he tykkää. Hilda virnistää vekkulisti. Harmi et sul o vähä liika pitkä matka.

      Poista
  9. Oijoijoi, missäs oli taas söpöysvaroitus?? Huh huh, mitä ihanuuksia! Ja hui kauhee.. hiiiri.. No onneksi miäs antoi sille armokuoleman.
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaijjai! Taas unhottu. No, toivottavasti kumminki pysyit tolpillas. En silti ihmettel, et pyärryttää, ko on nämä nii nättei ja muutonki sulosii.

      Poista
  10. Kyllä nuo pikkukisut ovat niin söpöjä! Miten maltat luopua niistä ollenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähä ristiriitane tunne alkaa tulemaa. Nämä o nii sulosii ja rakkait kullanuppusii. Se helpottaa luapumises huamattavasti, ko tiädä, et heil kaikil o ihanat perheet ja kodot vartoomas. Huanoihii koteihi ei annetakkaa. Seki helpottaa, et just täsä iäs he alkaa olemaa varsinaine tuholaislauma. Ko yks keksii jotaki, kaikki muut tekkee peräs. Kaikki mitä touhutaa o potenssii neljä, ja neljä keksijää. Tänäpänki rikottii mu yks kaunis keramiikkane kukkaruukkuni. Meni tuhanne säpäleiks laatteel. Kaikkii tavaroit ei voi piilottaa jonneki konttuureihii. Kukkasiiki ole nostellu ylähyllyil mukko kaikki ei mahdu. Kyl nämä pennut silti paljo hianompii o ko jokku tavarat. Niät nöyrästi pentuje kans lavasi sirpaleet ja mullat.

      Poista
  11. Voi miten ne onkin kasvaneet! Hartsa varsinkin on melkoinen kollinalku jo. Hyvä että matkustuskin meni mukavasti. Hyvähän se on tottua uusiin asioihin turvallisesti äiskän kanssa jo pienestä asti! Ruskalle tosiaan onnea saaliin johdosta. Mummu näytti mallia siinä asiassa, vaikka pennut harmillisesti olikin toisessa huoneessa. (siinäpä sitä olisi ollutkin jännitystä, jos pennut olisi hiirihommiin päässeet!) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee kasvuvauhti o ihan järkyttävä. Nämä onki aika isokokkoisii eurooppalaispentui, vois ol piänempiiki. Mummu näytti mallii; ainaki pentukamarii täyty kuuluu, et mummu rymisteli tuvas, siin heil oli varmaa ihmettelemist.

      Poista
  12. Ihana postaus jälleen! Teillä riittää nyt vilinää ja vilskettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu, ihanaa vilsket ja meininkii.

      Poista
  13. Hei,
    olen seurannut pentuja tuolta Naukulan blogin kautta ja ihania nämä pennut ovat. Kaikki kissalapset ovat ihania, mutta erityisesti tuo punainen väri ja tabby-kuvio on se minun suosikkini.
    Aikanaan kun muutaman manx-pentueen kasvatin se oli mukavaa, mutta se pennuista luopuminen oli minulle melkein shokki. Voi kuinka niitä ikävöin ja sydämeni itki. Eli se siitä kasvatuksesta sitten.
    Oikein hyvää loppuaikaa teille pentujen kanssa ja toki eihän ne pois maailmasta mene vaan saavat varmasti hyvät ja rakastavat kodit.
    Sitten se mahdollisuus nähdä pennut tulevissa näyttelyissä on tietysti mukava kokemus.
    Ystävällisin terveisin täältä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ymmärrä hyvi sitä kasvattamise vaikeut. Just sentähde emmääkää kasvat itte kissoi, vaik kasvattajanimiki olis olemas, "Mirrinkoltun". Ny mul o ollu kolmet sijotuspennut. Ko nämä pennut o toise kissala vastuul, niist o helpompi luapuu: alvust astikka o selvä peli. Mää ole itte huano markkinoimaa ja myymää pentui, sentähde o hyvä, et se on toise kasvattaja vastuul.

      Poista
  14. Veikistellään ja keikistellään. :) Tuo pentujen totutus autoon ja uusiin paikkoihin kuulostaa hyvältä idealta. Varsinkin kun vanhemmat kissat tietävät minne ollaan menossa ja pysyvät itse rauhallisina.

    Kai Ruska antaa Rauhan itse opettaa metsästyksen, eihän mummon tule tuputtaa lapsenhoito-ohjeitaan liian innokkaasti.

    Veljen koira-pesueella tosin tuppasi käymään niin että mummo-koira tuuppasi äiti-koiran sivummalle ja otti pennut itselleen. Pennut tosin ihmettelivät miksi maitobaari oli kuiva. Siinä vaiheessa tosin äitikoira alkoi pakoilla omia pentujaan (ne hampaaat...) joten lasten kaappaus ei harmittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullaki oli kerra kissapennut jokka rupes imemää mummuus ko oma ero viarotti. Mummu ei pentui varsinaisesti kaapannu mut otti ystävällisesti vastaa ja anto immee ko emo ei ennää antanu. Kaikki kehräs, mummu ja pennut.

      Ruska o ollu koko aja juanes mukan mut silti pitäny piänt välimatkaa ja pentuhuaneesaki ollu enämpi tarkkailija roolis.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!