maanantai 21. toukokuuta 2018

Perhedraamaa

Meillä Ruskan ja Rauhan välille syntyi vakava erimielisyys syystä, jonka minä olin aiheuttanut. Minulla on ollut sydän syrjällään melkein koko viime viikon ajan.

Tähän väliin varoitus ylipitkästä jutusta.

"Uskokaa tai älkää. Olen kylpenyt pesuvadissa. Ja
roikottanut leukaani pesuvadin reunalla.
Nyt olen ihan kuiva."

Olin ilmoittanut Ruskan Pirkanmaan Rotukissayhdistyksen (PIROK) kissanäyttelyyn lauantaiksi 19.5. Siellä oli kaksi näyttelyä samana päivänä, "musta" ja "punainen" (PIROKin värit). Olin ilmoittanut Ruskan myös kummankin näyttelyn veteraaniluokkaan, joten tiedossa oli neljän kissatuomarin tapaaminen. 

Näyttelyä varten päätin pestä Ruskan, vaikka on todella rasittavaa pestä kissa. Olen kyllä pessyt Ruskan jo monta kertaa, mutta lähes aina se tuntuu hiukan epäonnistuvan enkä ole tyytyväinen lopputulokseen. Haluaisin, että jos kerran vien kissan näyttelyyn, se on tiptop-kunnossa myös turkiltaan. Ruskan turkki tulee nykyään hiukan "avoimeksi" tai "jaokkeiseksi" ajan mittaan, jos sitä ei pese. 

Tällä kertaa peseminen tapahtui Koskella. Oli tiistai-ilta, neljä päivää ennen näyttelyä. Olin hankkinut hyvät shampoot ja valmistauduin panemalla pesuhuoneen lattialle kaiken tarpeellisen ja itselleni matalan jakkaran. Rauha oli suljettu parin oven taakse, koska kokemuksesta tiedän, että jos Rauha on pesuhuoneen ulkopuolella, se hyppää kahvaan ja avaa oven, ja sitten ei ole kovin kivaa, jos Ruska säntää läpimärkänä ja saippuaisena pesuhuoneesta. Kun minä sulkeudun Ruskan kanssa pesuhuoneeseen, Rauhalle tulee kova tarve ja kiire päästä sinne tarkastamaan, mitä kummaa siellä oikein tapahtuu. 

Pesemisessä kävi sellainen arvaamaton seikka, että juuri kun olin saanut kasteltua Ruskan turkin läpimäräksi kauttaaltaan ja saippuoinut sen, kuumavesiboilerista loppui lämmin vesi. Tämä mahdollisuus ei ollut tullut mieleenikään, koska boilerista ei koskaan aikaisemmin ole lämmin vesi loppunut kesken, ei vaikka suihkussa olisi käynyt kolme tai neljä aikuista ihmistä peräjälkeen. Jos Ruska olisi suostunut istumaan varaamassani pesuvadissa, se olisi kastunut nopeammin, mutta kun ei. Oli pakko kastella Ruskan turkki juoksevassa vedessä siten, että käsisuihku oli ihan kiinni kissassa. Kissan turkki on uskomattoman vettähylkivä.

"Apua, apua! Eskooo! Ny boilerist loppu vesi ja mää tarttisi puhdast lämmint vet ja vähä äkkii! Ruska paleltuu." Näin minä kailotin hädissäni miehelle pesuhuoneesta.

Onneksi mies oli ensinnäkin sisällä sillä hetkellä, kuuli ja ymmärsi asian kiirellisyyden ja kuumensi vettä vedenkeittimessä ja kattilassa nopealla induktioliedellä. Minun olisi ollut siitä aika mahdotonta lähteä kesken kaiken kuumentamaan vettä. Minun piti pitää kiinni Ruskasta, joka alkoi hytistä kylmästä, koska huuhtelin enimmät saippuavaahdot melko kylmällä vedellä. Mies toi minulle aina kerrallaan litran tai pari kolme litraa kuumaa tai lämmintä vettä. Kun aika nopeasti saimme kuitenkin uutta lämmintä vettä, Ruskakin ymmärsi pesuvadin mukavuuden, suorastaan ihanuuden. Ruska painautui hartioita myöten lämpimään veteen ja lepuutti leukaansa vadin reunalla. Kunpa olisin saanut tuosta kuvan. Ruska kylpemässä pesuvadissa!

No, tämä lämpimän veden loppuminen ei vielä ollenkaan vienyt varsinaista tarinaa eteenpäin, olipahan vain ylimääräinen koukero ja sivujuonne. Vaikka siinäkin olisi ollut ihan tarpeeksi kestämistä niin Ruskalla kuin emännällä ja isännälläkin. Ihmettelen vain, mahtaako Ruska enää koskaan suostua pestäväksi. 

Ruska huuhdeltiin isännän kuumentamalla lämpimällä vedellä, ei ehkä yhtä hyvin, kuin suihkun avulla olisi saatu huuhdottua, mutta aika hyvin kuitenkin. Sitten kiedoin ison pyyhkeen kissan ympärille ja hieroin sen turkkia kuivaksi.

Seuraavaksi tarinaan astuu Rauha.

"Ai mää vai? Emmää mittää ol tehny!"
Kun päästin Ruskan vapaaksi ja avasin ovet, niin Rauha nyt - kuten aina ennenkin - ihmetteli kauheasti, mitä Ruskalle on tehty tai mikä Ruska yleensä on ja onko tämä märkä otus edes Ruska. Tai en loppuun saakka edes tiedä, mitä lienee Rauhan päässä liikkunut. Koko häslingin ajaksi se oli ollut suljettuna eri huoneeseen kahden oven taakse ja varmasti monella tavalla havainnut, että jotakin kummaa on meneillään. Rauha vahti Ruskan jokaista liikettä ja kävi haistelemassa ja halusi työntää kuononsa aivan ihoon kiinni ja tutkia kunnolla märkää kaveria. Ruskalla puolestaan oli kiire nuolla itseään ja kuivattaa turkkinsa. Ruska rähisi Rauhalle ja ajoi tätä pois kimpustaan.

Mies meni jossain vaiheessa nukkumaan, ja oli jo unessa, kun lopulta Rauha kävi Ruskan kimppuun ihan oikeasti ja tosissaan. Siinä alkoi kauhea rähinä ja huuto ja ujellus ja tilanne oli todella uhkaava. Miäs ei heränny, ihme ja kumma. Ruska lopulta pääsi pakenemaan matalan kaapin alle ja rähisi sieltä vastaan. Tässä vaiheessa onnistuin erottamaan kissat eri huoneisiin. Menin nukkumaan, mutta eipä siinä enää uni tullut silmään. Pelkäsin myös, että mies yöllä vessaan mennessään päästää kissat yhteen unenpöpperössä. Kirjoittelin lappuja isoilla kirjaimilla ja teippasin niitä oviin miestä varten.

Seuraavana aamuna, kun mieheni oli jo hereillä ja olin kertonut hänelle kissatappelusta, yritettiin yhdessä päästää kissat yhteen samaan tilaan. Rauha oli heti Ruskan kimpussa. Uskomatonta, millainen peto Rauha on, kun sille päälle sattuu. Rauha on iso kissa, ja sillä on paksu turkki, ja Rauhasta tulee TOSI iso, kun turkki ja häntä ovat pörhöllään täydessä komeudessaan. Ruskakin on kookas ja roteva eurooppalaiskissa, mutta ei ihan vedä vertoja tyttärelleen. Eikä Ruska edes pörhistellyt niin kuin Rauha. Niin kova rähinä syntyi heti, että kissat oli siis pakko eristää toisistaan. Onneksi on eri huoneita, niin että oli varaa pitää demilisoitua vyöhykettä eli välihuonetta kissojen välillä, niin että päästiin itse liikkumaan huoneesta toiseen ilman, että kissat olisivat pujahtaneet yllättäen nokakkain. Usein kumpikin kissa halusi toiseen huoneeseen, missä oli.

Yritin soitella keskiviikkopäivän mittaan muutamille ystäville ja myös Ruskan ja Rauhan kasvattajalle saadakseni vertaistukea ja näkemystä, miten pitää menetellä. Kaikki eivät olleet tavattavissa.

Lähinnä itse pohdin sitä, onko viisasta pitää kissat visusti erillään siihen saakka, kun Ruska menee näyttelyyn lauantaina, vai pitääkö yrittää normalisoida tilanne mahdollisimman nopeasti ja päästää kissat yhteen, ettei epänormaali tilanne ala pitkittyä.

Päädyin jonkinlaiseen kompromissiin. Koska kissat mielellään ulkoilevat, ulkoilutimme niitä valjaissa joka päivä pienen aikaa. Siellä ne eivät enimmäkseen kiinnittäneet mitään huomiota toisiinsa, koska niillä oli kiire päästä syömään ruohoa ja tutkimaan ympäristöä. Päästimme ne tarkoituksella lähekkäin, ja välillä ne ohimennen jopa sanoivat nenäpäivää toisilleen. Tässä ulkoilussa oli se riski, että joku ulkopuolinen kissa tulee mukaan kuvioihin ja saa aikaan yllättäviä reaktioita.

Sitten mentiin yhdessä sisälle, riisuttiin valjaat, ja kissat saivat ruokaa. Harjasin ja kehruutin niitä kumpaakin joka välissä pitkin päivää. Lyhyiden ja valvottujen yhdessäoloaikojen jälkeen kissat joutuivat taas eri huoneisiin. Yöt oltiin myös erikseen ja kaikki ne ajat, jolloin me isäntäväki olimme ulkona tai poissa kotoa.

Minä olin varmaan kaikkein hermostuinein. Minulla on 1990-luvulta kokemus siitä, että kissojen välinen tappelu saattaa joidenkin kissojen kohdalla mennä ohi jättämättä mitään jälkiä, tai sitten kerrasta rikkoa kissojen välisen ystävyyden ja luottamuksen lähes lopuksi ikää.

Lauantaiaamu koitti, Ruska napattiin autoon kello puoli kuudelta ja Rauha sai aamuruuat kahteen kuppiin ja jäi päiväksi yksin pitämään taloa pystyssä, siis vetelemään hirsiä, luulen.

Näyttely alkoi. Ruska käyttäytyi jo ensimmäistä tuomaria kohtaan huonosti. Sama meno jatkui, ja menin perumaan toisen veteraaniarvostelun kokonaan, ja Ruska merkittiin siitä tuomaritapaamisesta poissaolevaksi. Ruska sai kyllä kehut kauneudestaan, vihreistä silmistään ja upeasta turkistaan sekä asiaan kuuluvat kunniamaininnat. Tuomarin parhaan valinnassa Ruska sylki ja sähisi tuomarille päin naamaa. Toinenkin tuomari olisi mielellään ottanut Ruskan tp-valintaan, mutta ei voinut, kun Ruska oli jo perusarvostelussa hyvin hyvin äkäinen. Vain yksi tuomari kolmesta uskalsi ottaa Ruskasta kunnon käsiotteen eli nostaa sitä.

Olen viime vuosina jotenkin kiintynyt kissanäyttelyihin ja ennen kaikkea siellä oleviin ihmisiin, niin että suorastaan surin pitkin lauantaipäivää, pitääkö minun luopua koko kissanäyttelyharrastuksesta, jos se on vain kissani kiusaamista. Ruska on ollut näyttelyissä ujo mutta on kuitenkin ollut nätisti tuomareita kohtaan. Rauhan olen jo vapauttanut näyttelyistä, koska hän teki - myös tuomareille - hyvin selväksi, ettei niissä viihtynyt. Vaikka oli Rauhakin kerran BIS (best in show).

Viime vuonna 2017 Ruskalla oli uskomaton näyttelymenestys, neljästi BIS (best in show) ja vuoden päätyttyä Suomen Eurooppalaiskissarenkaan vuoden 2017 paras kastraattinaaras. Jo yksikin BIS-tulos on vähän kuin kerran elämässä -tapahtuma, mutta neljä kertaa tuntuu meikäläisestä jo aika uskomattomalta. Nyt näyttelypäivän tunnelmat olivat aika toisesta laidasta.

Vuosi sitten oltiin samassa paikassa Ruskan tyttärenpojan, Rauhan pojan Hartsan ja tämän emännän kanssa vastaavassa näyttelyssä. Silloin sekä Hartsa että Ruska menestyivät hyvin.

Mutta kissa- ja eurooppalaiskissaihmisten ja kissasukulaisten kanssa Ylöjärvellä oli kivaa ja viihtyisää. Kaikkiaan tämä näyttely oli mukava eurooppalaiskissoille ja heidän omistajilleen, sillä "mustan" näyttelyn paneelissa oli laskujeni mukaan seitsemän eurooppalaista, joista yksi vei BIS-voiton (Silkkiturkin Samettikukka) ja "punaisen" paneelissa oli kaksi eurooppalaista, joista toinen (Pikkupiun Baby Brown) ylsi myös  BIS-voittoon. Onnittelut näille voittajille!

Pinkkitassujen nuorin, Ofelia, makaili koko
päivän riippukeinussa. Ofeliakin oli tuomarin paras
ja osallistui loppukilpailuun. Ruska on Ofelian
isomummu ja Rauha on mummu.

Kun näyttely vihdoin päättyi, kaksi tuntia myöhemmin kuin oli ilmoitettu, ajeltiin Tampereelta Koskelle. Strategiaksi hahmottelin ja mieheni kanssa sovin, että tullaan ihan kuin aina ennenkin. Päätin kuitenkin kotiintuloa maustaa siten, että ensimmäiseksi annoin kissoille raksuja tuvan lattialle siten, että ne joutuivat syömään ihan nenät vastakkain. Kaikki vaikutti normaalilta, kuin mitään erityistä rähinää ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Rauha maassa -tunnelma jatkui koko illan, yön, eilisen helluntaipäivän, viime yön ja tämän päivän. Nyt minäkin alan vähitellen huokaista helpotuksesta. Se että meillä on nyt rauha maassa, on kyllä pääasia, näyttelyistä viis.

Sen pituinen se.

Kaikesta huolimatta ilmoitin Ruskan SUROKin näyttelyyn 19.7. Keravalle. Sinne tulee useita muitakin Pinkkitassuja. Katsotaan, katsotaan.

Tähän voi vielä lisätä yhden kumman loppukaneetin: kolmekymmentä, kaksikymmentä tai vielä kymmenen vuotta sitten en ikinä olisi uskonut, että joskus vielä tykkään kissanäyttelyistä ja jopa suren sitä, jos täytyy jäädä niistä pois. 

16 kommenttia:

  1. Kylpyvadissa viihtyvä kissa olisi kyllä ollut näky 😮 Harmi etten tiennyt että Ruska olisi tuossa naapurissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi tosiaan. Olisi ollut kiva, kun joku olisi tullut vartavasten moikkaamaan. Panin kyllä FB:iin ilmoituksen, että olemme siellä, mutta se oli mennyt sinulta ohi, kuten minulta sinun kysymyksesi näyttelystä.

      Olisi ollut kiva saada kuva Ruskasta kylpemässä. Mietin, pystynkö vielä järjestämään uuden kylpyhetken, jos Ruska oppi sen, että lämpimässä vedessä on kivaa. Ehkei kuitenkaan oppinut. Jos täytyy pitää kiinni kissasta pesuvadissa, valokuvan ottaminen voi olla aika vaikeaa, varsinkin kun kylpyhuoneessa ei ole mitään luonnonvaloa.

      Poista
  2. Voi hurja, onneksi nyt on taas rauha maassa. Kokemukseni mukaan kissa lähtee helposti ylikierroksille konflikteissa ja tunteiden tasaantuminen vie aikaa. Tosin kaikki kissat ovat yksilöitä. Ruska taisi vain ylikuormittua Rauhan ärhentelystä, toivottavasti se viihtyy tulevissa näyttelyissä. Olisi harmi jos tuollainen kaunotar ei pääsisi kisoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen kanssa tulee aina välillä väkevä muistutus, että tässä on eläimistä kysymys, joissa peto on aika pinnassa. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisi vain antanut kissojen itse selvittää välinsä. Varmaan jäähylle paneminen oli parempi vaihtoehto, ei ainakaan veri lentänyt.

      Poista
  3. Voi kauhistus mikä tilanne. Ei voi koskaan näköjään arvata mitä mirrien päässä liikkuu. Toivotaan, että kissat unohtavat koko draaman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi. Nyt onneksi näyttää, että episodi olisi onnellisesti unohdettu.

      Poista
  4. No voi hurja mitä draamaa. Olit varmaan itse ihan puhki noiden päivien jälkeen, sillä toisin kuin kissoilla, sinulla oli kova huoli asiasta päivin ja öin. Toivottavasti se on pysyvästi historiaa.
    Toivottavasti seuraavat näyttelyt menevät leppoisammin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli draamaa. Ensimmäisen yön valvoin, seuraavat yöt ennen näyttelyä otin unilääkettä ja nukuin. Mahakin oli kuralla... Ja se ovien sulkeminen ja avaaminen ja kissojen jatkuva osastoiminen oli rasittavaa kyllä.

      Poista
  5. Ilmeisesti Ruskan shampoo ei ollut Räyhän mieleen. Onneksi kaikki on nyt taas ennallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut. Vaihtaakaan en uskalla, sillä seuraavakaan ei luultavasti ole. Täytyy ehkä käyttää samoja tuoksuja, niin ovat ainakin Räyhälle tuttuja.

      Poista
  6. Harmi juttu, olisiko sittenkin pitänyt jättää koko pesutouhu tekemättä!
    Ruska on upea kissa ja turkki täydellinen. 😊
    Minä tällä kertaa jätin koko näyttelyn väliin, en Maija- kissan takia vaan tässä on ollut kaikenmoista muuta hässäkkää.
    Kyllä varmaan kissasi ovat jo unohtaneet koko jutun ja välit ovat palautuneet entiseen malliin.
    Ruskalle onnea Surokin näyttelyyn. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipasinkin sinua siellä näyttelyssä. Siellä näyttelyssä jotkut manxit menestyivät hienosti. Kiitos onnentoivotuksesta Ruskan puolesta.

      Poista
  7. Erikoisia on kissojen ajatukset välillä. Joskus tullaan toimeen ja joskus ei. Onnea uuteen näyttelyyn, toivottavasti Ruska halua silloin tehdä yhteistyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä. Yleensä meillä Ruska rähisee Rauhalle, ei kovin pahasti, mutta huomauttaa, ettei saa tunkea liian lähelle yms. Yleensä Rauha ei välitä siitä pienestä rähinästä yhtään. Sitä on tänään taas kuultu, kun tilanne on normalisoitunut.

      Poista
  8. hih.. ruska ammeessa nautiskelemassa, se olis pitänyt nähdä ;)

    Kuulostipas pahalta rähinältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oli paha krähinä ja iso yllätys, kun oli vain omien ja tuttujen kissojen kesken. Vuosi sitten meillä oli hoidossa Ellin ja Rauhan sisko Raita. Jouduin pitämään Raitaa erillään, kun huomasin, että Rauha oli järkyttynyt pelkästään Raitan näkemisestä, vaikka puolitoista vuotta sitten oli suvainnut tätä, kun Raita oli pari viikkoa meillä hoidossa. Mutta Raitan viimeisenä hoitopäivänä Rauha ja Ruska pääsivät murtautumaan samaan huoneeseen, missä Raita oli. Rauha hyökkäsi ensin Raitan kimppuun ja kohta Ruska hyökkäsi kummankin kimppuun. Kun sain Raitan eri huoneeseen, Ruska ja Rauha jatkoivat tappelua keskenään. Lopulta sain nekin eri huoneisiin ja pidin niitä jäähtymässä seuraavaan päivään erillään. Raita oli kaikista järkyttynein mutta kotona oli kuulemma kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meidän kissat pääsivät seuraavana aamuna yhteen ja vaikutti siltä, kuin olisivat jo unohtaneet koko jupakan. Minä jouduin antibioottikuurille, koska olin saanut pureman yrittäessäni saada kissoja erilleen.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!