Tunnustettaa

Ruska ja mää saatii Naukulast hyvä miäle haaste. Kiitos, Mamma ja Helmi! Naukula o miälenkiintone paikka, oikee varsinaine hyvä miäle ploki. Siäl kerrotaa Helmi Hempukast ja Mammast ja hee elämästäs, iloistas, hualistas ja suruistas. Joskus elämäs o hualii ja surujaki, sitä ei voi välttää. Ja leikeist ja uusist aluevaltauksist kerrotaa kans. 

Täsä o mu hyvä miäle asioitani. Niit piti tunnustaa ainaki kymmene: 

1. Pitkät, hyvä yäunet. 

2. Hidas herräämine omas tahdisas - ilma herätyskelloo tai mittää kiirut. 

3. Aamukaffeet ja erityisesti aamupäiväkaffeet yhdes miäheni kans. 

4. Mee kissa Ruska. 

5. Uudet kukkavana alvut (täl hetkel) kahdes orkideas. 

6. Kunno virreveisuu ja sit viäl liturgia jumalanpalvelukses. 

7. Lintuje liverrys. 

8. Autoajelut. Mul ei ol ajokorttii, ole vaa matkustajan.

9. Toiste ihmiste hyvät ja ystävälliset sanat, kehut ja kiitokset. 

10. Porilaise konditoria Sarpi vihree käpykaakku ja muut herkut.

Hiljattai, maaliskuu loppupual 28.3., Saaripalsta-ploki oli saanu usiampii haasteit. Niit ei lähetetty ettiippäi nimetyil plokeil, plokipitäjä Saila sano, et ne o vappaasti javos ketä vaa tahtoo ottaa. Mää tahdoi ottaa yhde kaunii tunnustukse. Saaripalsta o kans oikee hyvä miäle ploki. Siäl kerrotaa kahdest kollipojast, Mustist ja Ransust, vanhoje taloje kunnostuksest, puutarhast ja kukist ja kasveist. Ja viäl muistaki asioist.  

Tähä tunnustuksee kuuluu kertoo seittämä satunnaist faktaa ittestäs. Ny pannaa Ruska vastaamaa, ko mää ole jo kerra vastannu. Siin toises haastees josa oli samat kysymykset oli eri haastekuva.

1. Mä oon Ruska, moi.
2. Mä asun Espoossa mun emännän ja mun isännän kaa.
3. Mul on kohta synttärit, mä täytän kaks vuotta.
4. Mä oon käyny näyttelyissä eri puolilla mun kasvattajan kaa. Mä oon ruvennu pelkäämää sitä mun kasvattajaa. Aina ku mä sen näen, se lähtee viemään mua näyttelyihin. Mä oon kotirakas kissa.
5. Pääsiäisenä se mun kasvattaja järjesti mulle ihqu yllärin, ku se toi mulle vieraaks yhen kollin. Jeee! Mä tykkäsin siitä mun sulhasesta ihan kauheesti. Kuvitelkaa: sen nimi on Sinfonia. Eiks oo vähän makee. Ennen mä en tykänny siitä mut nyt mä rupesin tykkään, mun sydämeni niinku suli sille. Me oltiin sillon siellä maalla. Siellä on mulla vähän niinku toinen koti.

Näis kuvis me halaillaan mun sulhasen Sinfonian kaa. 

6. Nyt me ollaan mun kotona kerrostalossa tääl Espoos.
7. Jostain kumman syystä mun emäntä puntaroi mua nykyään joka toinen aamu. Se sano niinku et se toivois et mun paino nousis. Ensin mä painoin 3,1 kiloo, mä olin aika hoikas kunnossa, ku ruoka ei oo maittanu viime aikoina.  Seuraavalla kerralla mä painoin 3,3 kiloo, sit 3,2 kiloo ja tänä aamulla mä painoin 3,4.

Määkää en jaa näit haasteit/tunnustuksii etiippäi kellekkää nimetyil. Mut nää kaks tunnustust saa ottaa täält ketä huvittaa.