Yllätyshäät

Meil tapahtu ny pääsiäispyhin semmost, mihe täl kerttaa ei oltu oikee etukättee valmistauduttu. Ei oikee passannu mee pääsiäissuunnitelmiinkaa.

Keskiviikkon Ruska alko olemaa tän näkköine.

Voi ei, ei ny kyl sovi. Mihe se kolli oikee pantas, mää ensti ajatteli. Ko oltas edes koton, josa o jo kissoje häähuane valmiiks reeras.

Mut ei siin muu auttanu, soiti kasvattajal ja ilmoti et Ruskal o ny juaksu. Mitä tehdää? Samal mää kävi neuvvottelluu miähe kans, mitä hän sannoo. Hän oli sitä miält et ne kissat vois pan sallii. No, ei muut ko kolli tän, kyl me joku paikka kissoil varmaa keksitää, mää sanoi kasvattajal. Sit neuvvoteltii viäl miähe kans.

"Ei sali mu miälestäni oikee passaa, siäl o nii kauheesti tavaraa ja hianoi topattui mööpeleit. Se o talo paras huane. Ei ol mukava jos kolli kuseskellee niihii", mää funteerasi. "Se peräkamari olis muuto hyvä mukko se o ihan kylmilläs", mää miätei ääneeni.

"Kyl se lämpimäks saadaaa, viädää sin patteri", miäs sano. No sillai sit tehtii. Patteri viätii paräkamarii lämmittämmää ja mää vei Ruskaa tutustummaa huaneesee. Kyl Ruska se kamari jo viime suvestaki tunsi. Käytii siäl kissa kans usiamma kerra ja viivyttii vähä aikaa kerrallas viilees huanees. Vei korjuu rikkoontuvat tavarat ja topatu keinustooli, ettei kolli merkkailis sitä. Fuarasi puusoffa ja se päälise vanhoil täkeil, samast syyst. Huanees oli ensti +4 astet mut seuraavan aamun jo +14.

Kiirastorstai ehtopäiväl mee pihhaa ajeli kasvattaja, joka esitteli ittes kissasutenööriks. Hänel oli kissakoppa fölis. Kolli, sinitäplikäs eurooppalaine, viralliselt nimeltäs Mäkikatin Sinfonia, siält saapu. Sinfonial oli suunniteltu ihan oma sissääkäynti talloo ja oltii sovittu, et annetaa Ruska ol rauhas sillai ettei heti ensimmäiseks huamaa kasvattajjaa ja pelläästy, et taas hänt aljetaa rahtaamaa jonnekki näyttelyy. Viätii Sinfonia siis peräkamarii peräkuisti kaut.

Sinfonia osottautu harvinaise kesyks ja ystävälliseks ja reippaaks tapaukseks. Hänel o mahdottoma kauniit vaaleevihriäiset silmät. En ol vaa viäl onnistunu niit hurmurisilmii saamaa kunnol kuvvaa.

Ensti Sinfonia teki pikatarkastukse huanees. Katteli kaikki paikat. Mää  toi häl ruakaa ja juamaa ja pissafati. Oli saanu kolli emännält ohjeet, et ruakaa kannattas sevottaa keitettyy silakkaa, ko se rauhottaa Sinfonia vattaa. Täl mennee helposti vatta sekasi matkustamisest. Mul oli tiätysti keitetyt silakkafileet jo valmiinas vartoomas köökis.

Kissasutenööri poistu ulloos vartoomaa, ja mää haji Ruska sulhastreffeil. Sulhasmiäs oliki sil välil menny piiloo soffa sisuksii. Silmäräpäykses Ruska kumminki oli selvil, et soffa al o kolli. Silmiis räväyttämäti hän tapitti soffa al. Mää ihmetteli kauheesti, mist hän tiäsi, ko ei hännäpäätäkää kollist näkyny.

Aika pia Sinfonia tuli soffa alt ja Ruska pualestas peruutti senki al. Sinfonia oli selvästi miälisäs, hän puski minnuu ja pasteeraili huanees ettiistakasi ja hyppeli pöydil. Ruska tuijjotti ja seuras kollipoikaa silmät suurinas. Välil Sinfonia meni rohkeesti aika liki Ruskaa ja piti ystävällist kurinaa täl. Ruska murisi ja sylki, mut kolli vaa kurisi ja lirkutteli takasi. Ei yhtää sylkeny eikä murissu.

Miäs ja mää mentii ehtoosti kaikes rauhas nukkumaa ja annettii kissai jääd ommaa rauhaas.

Eiläaamusti (pitkänperjantain) mentii kattomaa hääkamarii. Ruska Kickeroo-lelu oli ollu kovas käsittelys ja ihan märkä. Se oli selvästi ollu Sinfonial mialuine. Kyl Ruskaki siit lelust tykkää mut ei nii paljoo, et olis koskaa kualannu sitä märrääks.

Ruska oli soffa al ja Sinfonia seuras tiiviisti, misä päi tämä morsein siäl soffa al millonki piilotteli - ja kurisi Ruskal ystävällist, vaimeet kurinaas.

Välil Ruska kurkki soffa alt Sinfonia kantokopa takkaa.

"Tuu jo, tuu jo!" näytti Sinfonia kuriseva Ruskal.

Pia Ruska tuliki. Neuvottelut oli jo selvästi käyty ja yhteisee lopputuloksee oli tultu. Sinfonia liikuskeli huanees omistaja elkei. Ruska painautu laatteel, ei varmaankaa ensimmäist kerttaa, paino välil leukaski tiiviisti maahaa ja mateli siin pitki laatet. Tositoimet alko.

Oho, Sinfonia oli yllättävä äkkii pystyny vallottammaa tämä mee fröökynä, joka viime kesäkuus anto Sinfonial raivopäiset rukkaset. Sillonki Ruskal alko tääl Koskel juaksu ja hänt lähti viaraat ihmiset kuskaamaa toisel pual Suamee viaraasee talloo uusie viaraitte ihmiste ja viaraa kolli tyä. Hän järkytty täst touhust ja juaksu loppu ko naulaa. Ny oli jo etukättee sovittu et toisel kerttaa sulhane tuadaa Ruska tyä eikä Ruskaa lähdet viämää sulhase tyä.

On se ihmeellist kui luanto tikapoja puuhuu vettää, siis hemmotellu kissafröökynänki.

Parittelu loppu Ruska rääkynää. Mää oli jo asiast hyvi valistettu, niätten ihmetelly. Rääkynä johtuu siit, et naarast oikeesti tämä astumine sattuu. Naaras voi täsä vaihees hyäkät vähä kolli kimppuunki ja fliitoo tätä ympäri korvii. Ruska ei hyäkänny, ärisi vaa. Ja parittelu ja ärinä päätteeks Ruska sai hepulikohtauksee, pyäri ja kiäri ympärs laateet. Seki kuuluu prosedyyrii.

Tämä sama tapahtumasarja mää ole sattunu todistammaa jo aika mont kerttaa, ainaki kuus. Tuntuu melkei, et he oikei tykkää esitel mul taitojas. Ny mää pane nämä intiimit kuvat viäl nettiinki. "Tartteeks ny kaikkii yksityisii asjoit julkast!" sanos ehkä Ruska ja Sinfonia.

Ruska ja Sinfonia o pääasjas kahdekeske ja omis oloisas hääsviitisäs, tämä talo peräkamaris. Kyl mää hyvi tiäsi, et kollei o tapan merkkail. Mut ihan täysi en kyl ollu selvil siit, kui voimakkaat hajuaromit kolli päästää merkkaillesas. Haju tuntuu köökis astikka, vaik hajulähde o toises pääs talloo ja välis o kolme huanet. Mut kyl se varmasti aikanas haihtuu ja tuulettuu. Se merkkailu ny vaa kuuluu asiaa.

Tämä aihe ei kyl erityisesti sovi pääsiäisee. Mut pääsiäisenäkki tämmest voi mailmas näköjäs tapahtuu. Täl kerttaa mu pääsiäispostauksesani ei ollukkaa hartait kuvia ja ajatuksii, ei tipui eikä pupui eikä narssiasetelmii. Ko tuli yllättäi tämmeset kissahäät keskel mee pääsiäise viattoo. Me ihmisperhe ollaa fiirattu näit häit hääpiirakal, jonka kissasutenööri eli kissaisäntä (kasvattaja) toi meil tuliaiseks kollii tuadesas.

* * * * *
Päivän murrepohdinta

Ussei ko praatataa murret tai murteest, ensimmäitteeks ajatellaa ja lujetellaa murresanoi. Poris yks murresanoje ryhmä o ruattalaiset lainasanat, niinko esimerkiks vaik fröökynä 'neiti' tai steedata 'siivota' tai fiirata 'juhlia' tai fölis 'mukana'. Ne o selvää murret ja selvii murresanoi.

Toine taso murret o sanoje taivutus. Täsä yks piäni esimerkki Pori murteest, tarkota ny vanhempaa Pori murret. Ykstavuste pitkävokaaliste sanoje illatiivimuadois sanoje lopputavu pidentyy: En saa päähääni. Pan leiväpala suuhuus. Se kaatu päistikkaa maahaa.  Oleksää koskaa ajatellu matkustaa kuuhuu? Lehmä meinas hukkuu suahoo. Jos pitäs lujetel murresanoi, ei ensimmäitteeks ainakaa mun miäleeni tulis sannoo, et pää, suu, maa, kuu, sua jne. o murresanoi. Mut kyl neki kuuluu Pori murteesee, vaik ne onki ihan tavallissii suame kiäle sanoi eikä niit ol vartavaste merkattu murrekorostusfäril.