maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kuvahaaste

Mamma Naukula lähetti mul viikko takasi haastee Muistikirja-plokistas:

Moni meistä bloggaa anonyyminä eikä halua panna omaa kuvaansa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla (tai skannaamalla kuvan). Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.

Kiitos! Minustaki tää o kiva haaste. Mul olis vaa näit kuvia vaik kui.

Tämä ensimmäine kuva o otettu oikee valokuvausliikkees. Mun äitini ei tykänny täst kuvast ko hän muisti et mää oli kuumees. Ja hänest ain näytti et mää ole kauhee kippee näköne. Mää ole itte täst tykänny. Paremmast pääst kuvia, mitä must o otettu.

Mu päälläni o vaaleekeltane äiti neuloma klänninki. Se oli sävyltäs hillittyy keltast, inakse harmaasee taittuvaa. Mustat nauhat o samettii. Rusetti pääs tiätysti niinko sillo pruukattii.

Jokku näist kuvist o ollu ennenki tääl plokis niinko tämäki.

Täsä o meit leikkikaveruksii Yyteri Kaanaast.

Piäni flikka tosa edes o mu pikkusiskoni Päivi, minnuu neljä vuat nuarempi. Aika liikuttava näköne vai mitä. Piäni mut tomera ja tarkka kattanto. Mää ole oikeepualimmaine, paskeri pääs. Takan keskel o mu kaverini Leena ja vasemmapualeine o kans kulmakunna flikka, Sirkku.

Hauskat vaatteet täsä kuvas o. Mullaki o villahousut, joitte pultit ulettuu melkei polvii. Ja villahousui al o viäl villasukat, ei mittää sukkahousui ko sukkanauhoil kii pidettävät sukat. Äiti niit meil kuto. Ja kummisaappaat jallaas. Kuva o otettu 1956. Siskoni o ehkä täsä reilu pari vuade vanha ja mää yli kuude vanha.

1950-luvu kuvat otettii koto-olois ain ulkon. Meilläki oli vanha laatikkokamera, ei sil kuvia sisäl saanu. Eikä niit kuvia muutenkaa sillai napsittu ko nykypäivän. Ussei oli usiampi henkilö kuvas, otettii erilaisii ryhmäkuvia, vähintäs kaks last yhdes. Ei ol montaakaa kuvvaa josa mää yksinäs olisi paitsi sillo ihan piänen ko ei ollu muit lapsii.

Tämä o sisäkuva. Meil käskettii kyllää yks tuttu nuarimiäs jol oli hyvä kamera ja joka oli hyvä ottamaa kuvia. Tämä kuva o otettu kai 1958, jollo mu toine siskoni Auli oli vuade vanha. Hän istuu äiti sylys. Päivi o keskel, ja kuvas näkkyy nätisti häne hymykuappas vasemmal poskel. Taas meil o rusetit pääs ja helmeet kaulas. Mää ole tua isompi flikka, kahdeksa vanha.

Täsä o hiihtäjäsiskokset Päivi ja Paula. Sama vuasi 1958 alpummi merkintöje mukkaa. Vois kyl o 1959:ki.

Sit tullee mee perhee ensimmäisest färifilmirullast otettu kuva. Filmi ostettii vartavaste sitä varte, et saatii kuvattuu äiti kutomat revontulipuserot. Vuasi 1959.

Tämä kuva nimeks vois antaa "pölkkypäät". Se o yks mu lempikuviani. Päivi ja mää ja isä lähdimme kävelemmää Kokemäejoe rantaa päi, ja isä otti kamera föllii. Samalt kävelyreissult muista toisenki kiva kuva.

Täsä kuvas näkkyy mee lapsuude yks tärkee "olomuato": Yyteri sannat. Hauska kuva tämäki. Vaik me asuttii muutama kilometri pääs Sannoilt, kyl siäl paljo käytii joka suvi. Ja nahka palo pahasti, seki oli melkei jokasuvine kärsimys. Mut ei se estäny menemäst ja olemast Sannoil. Isä ja äiti oli molemmat kotosi Yyterist ja isä aika likelt Santoi. Heil oli melkei kaikki ihmiset tuttui matka varrel, ko Sannoil päi mentii. Kuvas ensimmäisen vasemmalt pallo takkaa kurkkii kiharapää Auli, seuraavan o Päivi ja sit mää. Seuraavaks o kolme poikaa, Markku, Antti ja Olli. Markku ja Olli oli veljeksii, naapureit ja melkei päivittäisii leikkikavereit.

Meil synty viäl neljäski flikka, Anna, mut mää oli sillo jo kuudetoist, en ennää varsinaisesti laps. Sentähde en hakenu kuvia niilt ajoilt.

Voiskos tätä kuvahaastet jatkaa Luvia flikka Leena Lumi ja Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja -ploki mummu? Jos jaksatte. 

36 kommenttia:

  1. Kylläpä olet soma ja kaunis kuin nuori äitisi. Vanhimpana siskona olet osaavan oloinen ja hymysi on valoisa. Kivoja lämpimiä muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tellis, äitil ja mul oli ikäerroo 22 vuat. Äiti oli nuari mut minust vanha. Ko satui olemaa vanhin laps, must tuli tunnolline ja hualehtivaine joka piti muit silmäl. Mukava vanhoi valokuvia o kattel ja muistel.

      Poista
  2. Aivan ihana olet ja kauniita vanhoja valokuvia ♥
    Iloa päivääsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seijastiina. Vanhat valokuvat o kauniit kattel.

      Poista
  3. Ihania lapsuudenkuvia!
    Kiitos haasteesta, mutta pelkäämpä pahoin, etten pysty vastaamaan. Silloin ennen sotia kun pikkuinen olin, ei kuvia juuri otettu. oli niitä joitain, minustakin ihan kapalovauvana jo ja sellaisena pikkulikkana mutta ne on jääneet kaikki toisten luo, itselläni ei taida olla mitään, mutta katson kuitenkin, jos jotain löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, teet niinko parhaaks näet. Ei paineit tiätysti tartte ottaa. Hyvvää tätä viikkoo!

      Poista
  4. Kulta-aika lapsuuden ♥ Ihania kuvia, kuvista päätellen olet ollut onnellinen lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna. Juu, varmaa olinki onnelline ja etuoikeutettu mones suhtees. Mut mu elämääni varjosti muummuas se, et mää oli tuskallise ujo ja arka. Ei se elämä lapsperhees ain pelkkää autuut ollu, kyl meil joskus huudettii ja paruttiinki.

      Poista
  5. Hitsi, miten koskettavia kuvia ja ihan tutuilta nurkilta. Äitisi oli kaunis!

    Kiitos haasteesta, otan vastaan. Vie sen verran aikaa, että ehdimme kuvata vanhoja kuviamme.

    Yyteri on melkein parhautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, äiti oli tosi kaunis naine. Ja Yyteri oli ♥!

      Poista
    2. Kato, sää asuit likemmä Yyterii kuin minä eli ehdin sinne vasta sitten villinä teininä. Pikkulikkana sutattiin polkupyörällä Laitakariin uimaan ja sitten vanhemmat rakennuttivat huvilan. Mutta kyllä sinne Yyteriin vaan aina piti päästä sen jälkeenkin ja vieläkin joka kesä, vaikka asumme täällä ison järven rannalla.

      Nyyyh, kun minulla ei ole lapsuudesta Yyteri-kuvia, mutta viime suvelta jo onkin.

      Poista
    3. Yyteris käytii talvisi hiihtämäsäki, laskittelemas niil santapankeil. Me asuttii siin muutama kilometri pääs, mut hiihtäi mentii isä kans. Sillonki mul henki vinku astma tähde matkal melkei ain mut sit poikettii Santala Katri tykön huilaamas ja hän tarjos isäl kaffeet ja meil lapsil mehhuu. Ja sit jatkettii taas matkaa, ja hauskaa oli.

      Meil oli toine uimapaikka joerannal likempän. Myähemmi asuttii Vähälraumal, likel kaupunkii. Mut siältäki käytii polkupyäril Yyteris astikka.

      Poista
  6. Nauravaisia ja reippaita tyttöjä. Kivoja kuvia arjen eri tilanteista. Revontulipuserot olivat tuolloin suurta muotia, muistan, että monilla luokkatovereillani oli sellainen. Äitisi on ollut ahkera kutoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, mee äiti oli himokutoja. En ol toist vastaavaa tuntenu. Tai no, ehkä mu siskoni Päivi ja Auli alkaa olemaa jo koht sammaa luakkaa, ain kudin kädes. Ja kyl Annaki on saanu sama käsityäkärpäse syntymälahjaks.

      Poista
  7. Ihania kuvia olet tähän haasteeseen arkistoistasi valinnut! Viimeisen kuvan lämpö välittyy ihan tänne asti, muutenkin kaikissa kuvissa oli ihana tunnelma, paljon naurua ja hymyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, mul ittelleniki tullee tost viimisest kuvast aurinko, tuuli, suala ja kuumuus ihol, upottava santa jallaa al ja märkä tukka. Ja nälkä. Siäl Sannoil tuli nälkä! Lisäks asiaa kuulu, et mu rupes lapsen ain "henki vinkumaa", ko mul oli astma. Mut ei sekkää paljo haitannu ko se meni koht ohitte ja sit oli taas kauhee hauskaa.

      Poista
  8. Ekassa kuvassa oot kyllä hyvinkin saman näköinen ku nyt! :-)

    VastaaPoista
  9. Katselin kuvia moneen kertaa. Kaikissa välittyy lämpö ja ilo.
    Lisäksi huomasin sinun kauniit kulmakarvasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, Daisy, en ol koskaa pannu merkil kulmakarvojani... Hauska havainto. Ny ne o haalistunu ja harventunu.

      Poista
  10. Ihanat kuvat, hetkiä elämästä ja aikakaudesta! Kampaukset ja vaatteet ovat hyvin samantapaisia kuin tädeilläni lapsuuskuvissa, äitini on vähän vanhempi.
    Tuossa kuvassa missä olet kuusivuotiaana baskeri päässä, sinut tunnistaa heti! Olet aivan samanilmeinen kuin nyt, vaikea sanoa juuri mikä. Tuo iloinen ilme silmissä, jotain siinä on, tunnistin sinut ihan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, hauskaa et tunnistit jonku tutu ilmee tosa ikivanhas valokuvas. Mua itteeni tua kuva nauruttaa ko siin meil lapsil ja varsinki mul o niin hauskat tamineet, paksut sukat ja villahousut ja joku essu tai puuvillaklänninki pääl. Ja kaikki lapset o siin nii luannollise ja konstailemattoma näkösii.

      Poista
  11. Meinasin laittaa sulle tämän haasteen, mutta huomasin että kerkesitkin jo vastata! Hauskoja kuvia.
    Minullakin oli ihan pienenä ne sukkanauhat ja ruskeat pitkät villasukat ovat vieläkin tallessa. Ja niitä rusetteja oli aina, jos ei muualla niin leteissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, ne sukat ja sukkanauhat oli kamalii, varsinki ko muil flikoil oli jo sukkahousui enneko mul. Mut ny ne pitkät sukat näyttää näteilt ja liikuttavilt. Ja sinul o sukat viäläki korjus! Mul ei ol.

      Poista
  12. Olipa ihania kuvia! Tuli oikein haikea olo, kun kaikki revontulipuserot ja muut ovat niin tuttuja vaatejuttuja minunkin kolmen siskon lapsuuden perheestä. Terv. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentist, Maija! Mun äitini tehtaili niit puseroit ja vanhaks jääneet vaatteet siirty nuaremmil. Mää sai esikoisen uusii vaatteit mut nuaremmat siskot joutu käyttämää toiste vanhojaki. Mut ei mulleka kaupast ostettu, äiti teki itte.

      Poista
  13. Tää on niin ihana postaus!!! Hellyyttävä ja saa hyväöllä mielelle, elämän perusasioiden ääreen.
    Äidin virkkaama mekko oli itsellänikin vielä 60-70-lukujen vaihteessa, kun käytiin valokuvaamossa. Revontulipaidat, nyt on aina ihania, rusetit ja baskerit myös. Ehkä juuri ennenkaikkea nuo itse tehdyt vaatteet on ne, jotka koskettavat, näiden hymyilevien palleroisten ohella. Kivasti ja hellyyttävästi kuvailit juuri noiden aikojen vaatetusta. Onko sulla tallessa mitään noista aarteista? Äidit ovat olleet kyllä melkoisia taitureita ja ahkeroitsijoita ennen. On iso harmi ettei minulla ollut milloinkaan siskoa… no lainasiskoja olen yrittänyt haalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva Pioni, se oli silti harmi, etten ainakaa mää lapsen osannu noit äiti itte tekemii vaatteit arvostaa. Olisi kauheesti tahtonu, et olisi saanu kaupast ostettui, ne oli paljo hianompii ja parempii. Ei taid ol mul korjus mittää muut mukko vanha piäni klänninki, melkei paita vaa, ilmeisesti ihan ensimmäisii vaatteit, mitä mul o ollu. Sitä o myähemmi käytetty nukevaatteen.

      Poista
  14. Ruskalle ois blogissani haaste,jos joutais hakee sen sieltä,oisin tyytyväinen,kiitos!
    Muksaa alkavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tansku haasteest! Me käytii hakemas ja se haaste taisiki ol Rauhal. Rauha vastaa ja Ruska auttaa ja mää ole kirjurin.

      Poista
  15. Aika palleroinen olen joissakin kuvissa. Kiva katselle tuikituttuja kuvia täällä.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!