Multane viikko

Rauha ja mää ollaa istutettu daalia ja gladiolukse mukulii, pantu siämenii itämää ja koulittu pikkutaimii. Paljo helpommal olsi päässy, jos olisi pannu Rauha toisee huaneesee ja ove kii. Taik jos olisi menny ulloos multahommii. Mukko sisäl o mukavempaa ja toine o riamuisas ja täyn elämäilloo ja uteliaisuut. Ihan pentu Rauha tuntuu oleva verrattun Ruskaa, joka tyynesti käy vaa kattomas mitä tapahtuu ja sit jatkaa unias.

Mää välil kilju ja komenna ja välil naura ja välil hellittele ja silitä Rauhaa. Mitä kaikkii hän keksiikää? Pureskellee ja reijjittää multapussit rikki, kuljettaa mu merkattui daaliamukuloitani toisee huaneesee ja sevottaa mu laskuisani. Mul o daaliamukulat färi mukkaa eri looris merkattuin. "Valkoinen, kerrottu", "Liila, keskeltä tumma liila", "Kaunis punainen", "Vaaleankeltainen, terälehtien ulkoreunat valkoiset". Ko Rauha soilottaa mukulat sekasi ja välil kuljettaa jonku toisee paikkaa, ni mist mää tiä, mikä o mikäki?

Kaikki purkit, joho vaa piäni kissa mahtuu, täytyy pruuvvat. Tai vaik mahtuis vaa etukäpälät. Multaa tarttee haistaa, maistaa ja sotkee. Vesi vast kiinnostavvaa onki. Ko mää kaada vet mukuloitte pääl ja Rauha kuulee, hän karraa päistikkaa toisest huaneest kattomaa sitä vedelorotust nokka pitkänäs ja tassut märrääs mullas.

Mul o muavisii liuskamaisii klappui, joit pistele purkkeisii, et tiätäsi myähemmi mitä misäki purkis o. Neki Rauhaa kauheesti himottaa. Hän siappaa klapu mu kädestäni ja mennee karkuu. Ja jättää klappuu hampaajälkes.

Tämä kohtalokkaa tummapunane o yks kauniimmist mu viimevuatisist daalioistani.

Tämäki kerrottu punane on mu suasikkejani.

Niinko tämä liilaki, jonka terälehtie sisäosat o tummii ja ulkoreunat vaaleit. Kaunis vai mitä?

Kyl tämä vaalee keltanenki o ihana. Tämä terälehdet o ulkoreunoiltas valkosii.

Viime kevvään mää kasvati daalioit siämenist. Syksyl en ottanu lainkaa siämenii korjuu, ko daalioit oli runsaasti ja ajatteli, et kyl niist ainaki joku osa kellaris säilyy. Ja säilyki, yllättävä hyvi, vaik tämäki talvi oli poikkeustalvi, harvinaise leuto. Mää eppäili, et daaliamukulat olis kellaris homettunu.

Alkuperäset siämeneet mää ole saanu miähe kälylt. Ja häne nimes mukkaa mää sano näit kaikkii 'Raakelilaisiks'. Kiinnostavvaa nähd, mitä näist monist mukuloist tullee. Ja onko kukkaset sitä mitä mää ole merkannu niitte oleva, vai onko ne vahettanu färriis. Tai pääsikö Rauha vahettammaa mukulat.

Daaliat ihastutti minnuu viime vuan nii paljo et ny mää ole lisäks ostanu iha uusiiki. Ihmettele vaa, mihe nää kaikki mahtuu.

Kahten vuaten ole siämenist esikasvattanu kesäkukkasii ja niist ole jo saanu ittelleni muutamat suasikkikasvit.

Sinisalvia 'Blue Angel' o tavallas vaatimatoin mut kukis o niin tihkuva sinine färi, et ny mää ole jo kolmanten kevvään taas tätä kasvii kylväny ja koulinu.

Tämä sinisalvia kassoottaa pitkulaisii mukuloit jokka kuulemma vois pan kellarii talvisajaks, mut mul ne ei säilyny.

Toisel sinisel kukal o omituine nimi: isonolaana, saksaks 'Blauer Vogel' eli 'Sininen lintu'. Sen lehdet o paksut ja mehiset ja kukat kellomaiset siniset. Tämä o hyvä reunuskasvi isos kukkamaas. Se rönsyilee pitki maat ja kukkii ahkerasti. Mää en tiä mahtaak täl kukal ol joku oikee lailline suamekiäline nimi, nolaana ei kuulost suame kiälelt.

Tämä kirkkaakaltane o kesäpäivänhattu 'Marmelade'. Sitäki mää kasvata ny jo kolmanten kevvään päräjälkee. Se kukkii loppusuvel.

Mu neljäs kesäkukkasuasikkini on kesäleimu. Kahten vuaten mul o ollu sekotus 'Twinkle Mix' ja se o menestyny hyvi. Soppii pualvarjosaa paikkaa, ei suaraa aurinkoo. Tänä kevvään mää vaihteeks hankei tavallissii puna-liila-valkosävysii kesäleimui, en tommosii hapsureunasii.

Nämä neljä o mu ykkässuasikeitani ja ne o tätä enne kahten kevvään luanannu oikee hyvi.

Pelkkä hyvä itämine ei tiätysti viäl riit kasvi hyvävoipasuutee, on muitaki tekijöit, esimerkiks sopiva kasvupaikka. Mää ole näis asjois pelkkä amatööri.

Kevvääl 2012 mää kylvi monivuatisii idänunikoit kaht eri färrii, vaalee lohepunast ja valkost. Ne iti nii hyvi, et yhdes idätyslaatikos näytti oleva tuhat piänt taint. Valtaosa oli pakko heittää menemää. Taimii oli silti iso määrä purkitettuinaki.

Seuraavan suven 2013 muutama uniko taimist oli viäl henkis, ja muutama kukki. Muttei yhtää vaaleepunast. Valkosii oli muistaakseni kolme-neljä yksilöö kukas. Näitte valkoste nimi o 'Royal Wedding'. Miälenkiintost ny nähd, kui monta o viäl henkis ja onko nämä siämentäny. Ja olisko yhtää vaaleepunast säilyny sillai, et olis henkis vaikkei viime suven kukas ollukkaa.

Tämä piäni lehtiruusuke o mu pettymykseni. Mää oli ostanu pussillise kesä-esiko siämenii. Pussi kyljes oli nätti kuva keltasist, oransseist ja punasist kukist.

Kesäesikot iti hyvi. Ohjees kehotettii, et taimii täytyy pittää omis ruukuisas ensimmäine suvi ja vast loppusuvel istuttaa maahaa. Sillai just mää tei. Parikymment taint mul oli pihas puu juurel ruukuisas.

Joskus loppusuvel mää istuti ne mut heti istuttamise jälkee huamasi, ettei esikot menestyny siin paikasas pualvarjos. En tiä mikä oli. Viäres tavalliset kevätesikot menesty hyvi.

No, talve ylitte näist selvis kaks piänt taint. Toise joku elukka söi ja toine sinnitteli suve ylitte. Ei kukkinu eikä oikee kasonnukkaa paljo miksikää, mitä ny tosa kuvas näkkyy. Aika vahvasti eppäile, ettei tämä ainookaa taimi ennää ol henkis. Antaas kattoo.

Miälenkiintoisii joka tapaukses nämä erilaiset uude kokkeilut. Tänä kevvään mää kokkeile ensimmäist kerttaa samettiruusui.

Tähe loppuu viäl kuva mee trekolsmestareist, jokka huilaa viärekkäi pirtis. Miäs kiinnitti mattopätkä heil kankastoolei pääl, niät hee o mukava maat yläilmois.