sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pori murrepiiri

Mu multane viikkoni venuki aika pitkäks, yli kuukaude mittaseks, päätelle siit ettei tääl plokis ol mittää tapahtunu. No ei se mittää.

Huhtikuus oli paljo kaikemmoist. Oli pääsiäist, pääsiäisviarait, pääsiäiskyläilyy, 30-vuatisjuhlaa, 40-vuatisjuhlaa, myyjäisii, ystäväi treffaamist, Mesiläs käyntiki. Se viimemainittu tarkotti, et oltii Naukula Mamma kas kattomas Ruska pennu Mesi pentui, siis Ruska pennupentui, jokka oli sillo just liki luavutusikkää. Pualet huhtikuust oltii mail ja pualet kaupunkis. Kuljettii Espoo ja Varsinais-Suame vällii, käytii Loimaal, Poris ja Tammela Mustialas.

Yks huhtikuu alvu kohokohta oli Poris käynti. Mua oli käsketty Pori kansalaisopisto murrepiiri juhlii, ko piiri fiiras 30-vuatisjuhlaas.

Juhlas oli puhheit, muisteluit, sopevaa musikkii, murtee lujentaa ja lausuntaa ja murrejuttuje esittämist. Mul oli yhdesorti elämys ko korkees ijäs oleva Aino Korhone, mul vanhastas tuttu, esitti mu äitini murrepakina Epätoivo vimmal. Äitini oli murrepiiri jäsenii alvust alkai. Hän ain praakaili mul,  mitä murrepiiris millostenki oli tehty ja puhuttu ja kirjotettu.

Piirii o pualet 30 vuadestas fööränny Ulla Leino, joka pakinoittee murrejuttui porilaises Uudes Ajas. Hän o omalt ammatiltas sjuuksöötterska, nyte eläkkeel.

Täytyy kovi ihmetel ja ihhail tämä murrepiiri elinvoimasuut. Tänä lukuvuaten piiriläisii o 18 mainitu jööpitäjäs Ulla lisäks. Ikähaitari o kuulemma knaftist kolmestkymmeneest kahdeksaakymmenee ja silt välilt.

Murrepiiri o ollu moneks. Siäl o talletettu murret ja murresanoi, siin sivus kerätty perinnettäki ja talletettu sitäki paperil. On kirjotettu murrejuttui ja annettu palautet, niät piiri o toiminu kirjotuskoulun, luava kirjottamise ryhmän ja varmaa ina elämätarinakirjottamisryhmänäkki. Siäl o muisteltu vanhoi sanoi ja vanhoi asioit, on koottu aarteitte kapsäkkii eli elämä aikan kapsäkkii saatui muistoi ja tärkeit oivalluksii. Välistäi o ollu nii hauskaa et murreki o päässy unhottummaa. Sit o viäl yhdes retkeiltykki ja tehty piänii opintomatkoi.

Jokkaine kirjottaa omal laillas ja tyylilläs. Kuulemma yritettää ol triihaamati siit et mikä o oikeet Pori murret ja mikä väärää. Monet asiat voi sannoo monel lail ja Pori sisälläki o ollu murre-eroja.

Yks piiris jo kauvva olleist o Lampise Ulla, taiteilija ja kallikraaffi. Häne käsiallaas o viimeks julkastuje neljä kirja ulkoasu. Eli murrepiiri o julkassu kirjojakki. Kaikki o saatu myytyy, niät omist rahoistas ei ol kukkaa piiriläine omakustanteit joutunu maksamaa, paitti julkasuvaihees. Nyte just enne 30-vuatisjuhlaa ilmesty neljäs kirja Soo sit siin.

Jokkaine joka o joutunu kirjoje kustantamise kans tekemissii, tiätää, et yhdenki kirja saamine painost o iso jooni. Ei kirja sunkaa tyhjäst synny. Siin o ollu paljo tyät ja tyävaiheit, ja kaikki o tehty ymmärtääkseni talkoohenkes. Hianoo seki, et murrepiiris o semmonenki ihmine, joka pystyy antamaa kirjal ja kirjoil taiteellise ulkoasu. Monet kyvyt o päässy käyttöö. Kirjoje otsikot o itte tekstattui, ei mittää valmiit fonttei. Kirjas o mukavii välilehtii. Niis o kallikraaffitekstauksii, joitte ajatust ja murret lukija pyssää kattelemmaa ja funteeraamaa. Vähä ninko aforismei.

Tähä juhlakirjaa o koottu juttui enttisilt ja nykyisilt murrepiiriläisilt, niiltäki, joist aika o jättäny. Semmosen se o vähä ninko murrepiiri historiikki. Puhheesas Ulla muisteliki äänees niit piiriläisii, jokka oli jääny jo pois.

Munki oli pyydetty pitämää puhe "vaatimattomast" aiheest "Pori murre". No, mää oli valmistanu puhheeni vähä niinko vanhoist evväistäni ja siit, mitä tääl plokisaniki ole joskus miätiskelly. Julkine puhumine ei ol oikee mu heiniini, ei voi mittää.

Mut otettu mää oli siit et oli käsketty juhlaa.

Juhla veti väkkee Pori kansalaisopisto auditorio aika täytee. Ensti kylläki trahteerattii juhlakaffeet.

Murremaakarit Heli Laaksone ja porilaine Elina Wallin istu juhlaviarain etupenkis.

Täsä kuvas kaks porilaismuijjaa prohtaa Pori toril Kaarina Alava pakina mukkaa.

Makuri ko ole, täyty kai mu Poris käydesäni trumffat Sarpil tori syrjää ja ostaa yks käpykaakku kottii viämisiks. Penskan Sarpi konditoria paakaamat käpykaakut oli mu miälestäni mailma parast  herkkuu, varsinki se vihriäine marsipaanipäällysteine kaakku. Ny pääsiäise al käpykaakku oli muuntunu valkoseks pääsiäismunaks.

Koton kaakku pantii pakkasee ja sit trahteerattii myöhemmi pääsiäisviarail (ja ittellemme tiätysti) kaffee kans.

Postauksee oli taas sujahtanu yks kissaki, vaikkei ollu pyydetty. Kuvvii ottaisani oli vähä tekemist et sai kissat pysymää pois kirja ja se sivuje päält. Josse olis häätäny heit pois, kuvis olis Rauha makkaamas kirja pääl.

Hyvvää toukokuut! 

14 kommenttia:

  1. Ilahduin tavattomasti noista hienoista, mutta rennoista kalligrafioista. Harvoin nykyisin näkee aitoa tavaraa. Upean elinvoimainen murrepiiri, porin murteella ei ole mitään hätää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mää asusi Poris, kyl määki heti toho murrepiirii mensi. Vaikutti luannikkaalt porukalt. Seki luppaa hyvvää, ettei Poris murre ol pelkästäs vanhoje ihmiste harrastus.

      Poista
  2. Kissantassu oli oikein pikantti lisä tähän postaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilma kissatassuu postauksest olis jotaki olennaist jääny uupumaa. Kissatassut o painanu merkkis mu elämääni lähtemättömästi.

      Poista
  3. Porin murre on niin kotoisa. Varmasti isän vaikutusta se, että länsi-Suomen murteet tuntuvat minun korvaani sopivimmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustaki länsimurteet tuntuu kodikkailt ja tutuilt. Ei ihme, ko ole Porist kerra kotosi.

      Poista
  4. Mulle tuli jo ihan tunne, että pitäiskö mukin mennä sinne, Jos ensi syksynä. Mitä sää meinaat, olisko must siihe (tätä en voi kirjoittaa siähe ;)) Iha niinko sisko ominaisuudes mitä meinaat?

    VastaaPoista
  5. Auli, ilmammuut sää menet, ko tuli noi hiano ajatus. Men vaa!

    Emmääkää ossaa kirjottaa siähe, mää kirjota siihe, sihe tai joskus siihee.

    VastaaPoista
  6. Mää oli ja niis murrejuhlis ja oli intoo piukas, ko kyseltii niit vanhoi sanoi. Se Laimi, jost sää siäl juttelit, oli Ruasniäme kansakoulus keittäjän sillo, ko mää kävi kouluu. Sauna muuripadas hän keitti vooroo lihasoppaa taik papusoppaa taik ohrakryynivellii. Ämpäril ruaka tuatii luakkaa. Ittel tartti ol kippa ja lusikka. Ruaka siunattii ain esti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta - ai et olit samois juhlis! Ja tiäsit ja muistit se Laiminki. Muistu miäleeni ihan kansakouluajat Yyteri kansakoulust. Mu miälestäni se meenki keittäjä teki herkkuruakii. Herkkujani oli ohrakryynivelli, makkarasoppa ja perunat ja murukastike. (Murukastike oli jauhelihakastiket.) Oleksää siin murrepiiris ja? Kiitos ny sul kommentistas, kiva saad kommenti samast juhlast josa oltii kumpanenki.

      Poista
  7. Murukastiket tairetaa tarjot vaa tääl Pori suunnal ( muualla siis jauhelihasoosia eiku - kastiketta ).
    Mahdoinko kirjoittaa ees oikein, ku enhän mää alunperin Porist ol vaa Kokemäelt !
    Osaako Ruska ja Rauha puhua Porin murretta ?
    Miltä se kuullostaa?
    Miten kissojen ääntelyt vois lyhentää ? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai olisko pitänykki sannoo murusoosii? Murukastikkeest me puhuttii koulus. Mut läskisoosii oli kans. Varmasti porilaisempaa olis kyl puhhuu soosist eikä kastikkeest.
      Ei Ruska eikä Rauha oikee hallitte Pori murret. He o pääkaupunkilaisii kissoi, ja hee emäntäs o pääkaupunkilais-porilaine ja isäntäs pääkaupunkilais-koskelaine. Kaikist paremmi he puhhuu kissaa: "miu", "mau", "kurrr", mut seuraavaks sit semmost "mä" ja "sä" -kiält.

      Poista
  8. Moro,

    ja terveisii Mansesterista. Kuunteli Radio Porii viime lauvantain ja siel oli juttuu teirän julkasemast porilaiset reseptikirjast. Mist sellase sai ostaa?
    t: ex-porilainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaa. Mää asu Espoos. Just kuuli, et Pori murrepiiri o julkasemas tämmöst ruakakirjaa Parempii suihi. Kysy Porist Ulla Leinolt sukunimi.etunimi@dnainternet.net.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!