maanantai 19. toukokuuta 2014

Pikarililja

Viime syksyn mää kitki piha alarinteesee omenapuu al ruahoist ja rikkaruahoist puhtaa plänti ja istuti sin kevvääl kukostavie kasvie sipuleit ja mukulii. Ne oli ihan viimiset syysistutukset ja siin vaihees oli aika väsyny. En ennää oikee edes muist, mitä mää istuti enkä sillo syksyl kirjottanu yllöös.

Mullast o tähä mennes noussu yllöös muutamii piänii sulosii iiriksii ja kuus lumikelloo. Ne o jo kukintas lopettanu. Paitti yks lumikello o hidas eikä ol viäläkää avannu knuppiis.

Sen mää ole hyvi muistanu, et istuti valkosii pikarililjoi. Eikä ol näkyny merkkiikää niist. Se o harmittanu.

Mää ole muitte plokeis nähny toine toistas kauneempii pikarililjoi. Niit o ollu ainaki Saaripalstal, Autuaas olos ja Tuijan koti ja puutarha -plokis. Ehkä viäl jossai muallaki.

Eilä ehtoosti ko oti näit kuvia mää tei oivallukse. Yks lumikelloist ei olekkaa lumikello. Se o pikarililja! Valkone pikarililja. Sen tähde se ei ol viäl puhjennu kukkaa, vaik lumikellot o jo kuihtunu. En muist, kui monta näit oli, mut ainaki enämpi ko yks. Mut yksiki oli ny ilone yllätys, ko mää se vast viime tipas hoksasi.

Saaripalstalt Saila valisti kyl minnuu, et pikarililjat saattaa tul pintaa vast seuraavanaki vuan, niät ensimmäisen vuan ei kannat menettää toivoos. Mut tämä yks näyttäytyki jo ensimmäisen vuaten. Kukka ei ol viäläkää auvvennu.

Samal ko ole tätä kirjottanu, ole kuulustellu ko miäs leikkaa ruahoo ensimmäist kerttaa tänä kevvään, tai suven, pitäs vissii jo sannoo.

Siin samas mul välähtää. Pikarililja o ihan liki ruahikkoo. En ol mittää puhunu miähel koko pikarililjast enkä ihmettelis vaik hän vetäs ruaholeikkuril se ylitte. Mul oli yäpaita viäl pääl ja karasi helmat hulmute miäst varottammaa. Jo kaukaa huamasi, et pikarililja kohdalt miäs oliki kerriinny jo ruaho leikkaamaa. Mut kyl hän oli säästäny pikarililja. Hyvä! Oli siin kyl keppi merkkin maast mahdollisesti nousevist kukkasist. En silti olis yhtää moittinu vaik hän olis pikarililja leikannukki. Häl o aika huano näkö eikä silmäklasitkaa ollu pääs.

Täsä ruaholeikkuu jälkee otettu kuva pikarililjast.

Niinko kuvast näkkyy, ruahikos kassoo vuaheputkee ja rönsyleinikkii. Ja kassoo nokkost, voikukkaa, ohdaket,  jualavehnää sun muut. Mukko pihhaa o aljettu säännöllisesti leikkaamaa, niinko tyhjäst o ilmestyny nättii nurmeeki, joka koko aja valtaa allaa ittelles.  

14 kommenttia:

  1. Kylläpä sinulla on ajattelevainen mies, ihanaa! Saa nähdä kuinka kauniiksi lilja vielä kasvaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks miäs huamas. Pikarililja o pikkune, hento kasvi, olisko 15-20 senttii korkee. Mut suure ilo se antaa.

      Poista
  2. Ihana yllätys! Onneksi säästyi ruohonleikkuuoperaatiosta, noin hentoisen päälle voi vaikka vahingossa astua. Seuraavaksi pitääkin etsiä valkoista pikarililjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallas kaks yllätyst, se et pikarililja yleensä löytyki paikastas, ja se et se säästy ruaholeikkuust.

      Poista
  3. Erittäin tarkkaavainen mies! Hyvä kun pikarililja säästyi. Ne ovat niin hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma et noinki yksikertane ja piäni kukka on tosi sulone.

      Poista
  4. Hyvä, kun säästyi kaunis pikarililja! Kyllä noiden kasvien ja miesten kanssa täytyy välillä olla tarkkana. Sydän syrjällään aina katson, kun jalkapalloa pelataan vaikkapa pioneiden läheisyydessä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyl mu miähelleniki o käyny vahinkoi tyä touhus. Ei ain huamaa. Ei kukkaa tahallas kukkasii leikkaa tai sotke mut vahinkos voi helposti vaik astuu pääl, niinko Cheri tos aikasemmi jo sano. Yhde kaunii ukohatu taime pääl miäs astu viime suven ko teki kukkamaahaa reunust. Taimi katkes mut virkos ja kasvatti toise varre ja o hyvi lähteny alkuu tänä kevvään.

      Poista
  5. Meinasin just Paula alkaa kirjoittamaan vähän samaa kun Sailakin, että itse olen huomannut, että ne saattavat ekana vuonna jättää kukinnan väliin. Itse olen myös tuskaillut niiden kanssa, kun omasta mielestäni olen istuttanut niitä valtavasti ja vain muutamia on kukassa. Sitten joku vinkkas että se tykkää olla enemmänkin kostealla kuin kuivalla paikalla. Mulla ainakin toinen penkki on aika kuiva, joten yksi syy voi olla siinä. Mutta en luovuta, istutan taas syksyllä ja ensi kevää taas kerran toivon parasta.
    Mukavaa kevään jatkoa Paula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää ole Tuija sattumalt istuttanu ne muutamat pikarililjat hiukka kosteesee mut ei märkää maahaa (omenapuitte katveesee). Täytyy munki vissii tilat niit syksyl lissää, ja erifärisiiki. Hyvvää ja kukkasellist kevvää jatkoo ja suve alkuu sullekki.

      Poista
  6. Meillä ei ole vielä ruohoa leikattu. Sen verran laiska tuo ukkeli. On kräkit säästyneet, vaikka ei meillä kyllä mitään kasvakaan. Olen tappanut kaikki kasvit, ihan vahingossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ruahoo teil ainaki kasvaa, vai mitä. Meil olis tääl maal piha täyn isoi paskaruahoi, jollei miäs leikkais niit ruaholeikkuril. Paikkapaiko ei muut kassookkaa ko voikukkaa, nokkost ja vuaheputkee ja lisäks rönsyleinikkii. Mukko niit leikkaa, ruahikko valtaa allaa. Jos o aikaa, määki yritä paskaruahoi hävittää iha käsipelil, kaivamal juurinas maast. Määki tapa kasvei, ihan tarkotuksel.

      Poista
  7. Meillä mies ajoi eräs kesä trimmerillä ruusupuskan alut pois, kun en ollut ehtinyt perkkailla rikkaruohoja niiden ympäriltä!
    minunkin kirjopikarililjat ovat hävinneet jonnekin, vain pari pientä vaivaista kukkii. Ihanaa toukokuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinul hyvvää toukokuu jatkoo!

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!