Mee suvilystipaika pihas kassoo paljo akleijjaa, semmost vanhanaikast, maalaisakleijjaa. Sinist ja vaaleepunast.
Ole piirtäny yls mihe järjästyksee mää siämeneet kylvi. Mut mu piirrokseni o nii epäselvä, ette saa ittekää siit selvää. Täsä kassoo jotaki. Olisko White? Tai Nora?
Näit kassoo eri pualil pihhaa, yhdes ja erikses. Kaikist enämpi näit o isos penkis, jonka keskel o vanha kaivo. Me ollaa aljettu ottamaa kasteluvet kaivost.
Samas penkis näitte perinteiste kans o pari punast jaloakleijjaa Crimson Star), jokka mää ole saanu tilaajalahjaks Viherpeukaloilt kevvääl 2012. Aluperi näit taimii oli viis kappalet, mut vaa kaks niist o selvinny aikuiseks.
Saman kevvään 2012 mää ensimmäist kerttaa elämäsäni kassooti kukkaseplanttui. Toiste planttuje esikasvatus onnistu, toiste ei.
Yks mikä epäonnistu oli Bordeaux Barlow -nimine tummapunane akleijja. Siämenist kehitty kolme vaivast taint. Ne oli piänii ja hentoi mut mää istuti ne tähe issoo kukkapenkkii noitte punaste akleijjoje viäree. Loppusuvel mää en ollu ennää varma, oliko yksikää taimi säilyny henkis. Viime suven 2013 mää yriti kattel, oliskos näist Bordeaux Barlow -akleijjoist jottai jälliil. Ei näyttäny oleva. Ainaka kukkii ei tullu. Mut ny o noussu tämmene arvotusakleijja:
Ei kai vaa? Ei kai tämä ny ol se Bordeaux Barlow? Olisko sittenki yks niist kolmest taimest jääny henkii ja ny kasonnu näi komiaks kasviks? Hellästi hoivattu kahde vuade takkaa. Vai onko tämä joku risteytys?
Viime suven mää sissuunnui edellisvuatisest akleijjaepäonnistumisestasni. Osti mont lai akleija siämenii ja kylvi ne maahaa suvel. Ajatteli, et jos niist ny kumminki tulis aikanas jottai. Aika näyttäs. Mää osti sitä Barlowin perhet mont perheejäsent: White, Nora, Blue, Bordeaux, Black. Ja niitte lisäks viäl sulost vaaleesinist: Tower Light Blue.
Kuis ne viimevuatiset voi? Sinisist ei näy jälkeekää. Ei Barlowist eikä Towerist. Muist o itäny kaks tai kolme piänt taimiplänttii.
Ja toises kohdas kukkamaat nämä piänet. Olisko yht vai kaht sorttii? Mut mitä? Black tai Bordeaux tai molemmat. Tänä suven ei ehkä viäl selken. Toine kysymys o se, et säilyyko nää pianokaiset ens suvvee saakka? Toivottavasti.
Akileijat ovat ihania vanhan pihan kasveja, minä haaveilen niistä.
VastaaPoistaNiin o. Noit vaaleepunasii ja sinisii akleijjoi oli jo mu lapsuudesani Yyteris.
PoistaKauniita ovat, ovat sitten mitä tahansa. Voi, miten kadehdin teitä puutarhaihmisiä :-)
VastaaPoistaMääki ole kadehtinu puutarhaihmisii kauvvat ajat. Sillo mää sanoi itteeni miälikuvituspuutarhuriks. Mää oti kuvia toiste kukist ja istutuksist, katteli puutarhakirjoi ja haaveili puutarhoist. Tämä o ny neljäs suvi, ko ole voinu harrastaa tätä oikeesti.
Poistakaunishan se on tuo agileija kukkiessaan, minun kerratut hävisi nyt viimetalvena, vain yksi säilyi ja senkin kukat kovin vaivaisia, sensijaan japanin agileija säilyi hyvin ja leviää liikaa.
VastaaPoistaMeil nua maatiaisakleijjat levvii liikaaki ja täyttää kukkapenkit, vaik viime vuan mää yriti niit vähä kitkee. Mää istuti kans tota japaniakleijjaa viime suven ja vähä jännäsi et onko se kevvääl henkis. On se, tai osa taimist, osa o talve mittaa hävinny. Akleijjat o kauniit.
PoistaMeidän emännän mielestä Akileijat on ihania! Meistä taas ennemmin heinä.
VastaaPoistaPepsi + Max - kyl mää tykkää heinistäki, ainoo mist en tykkää o jualavehnä. Mut enämpi kyl tykkää akleijjoist.
PoistaAkileijat ovat ihania!
VastaaPoistaNii o, sulosii!
PoistaAkileijat ovat arvoituksellisia. Ne risteytyvät ja leviävät outoihin paikkoihin. Kun muutin tänne ei pihassa kasvanut yhtään akileijaa, mutta kun olin raivannut vuohenputkea ja muita isoja rikkoja, ilmestyivät akileijat kuin taivaasta tipahtaneina.
VastaaPoistaJännää. Meil taas nokkoste ja vuaheputke raivaukse jälkee o taivaast tipahtanu sulosii nurmiruahoi, valko- ja puna-apilaa, nurmitädyket, poimulehtee... Mää viäläki ihmettele, millai enttine nokkospöheikkö voi muuttuu suloseks pehmeeks nurmeks vaikkei yhtää siäment ol kylvetty. Ja sul ilmesty akleijjat!
Poista