lauantai 22. huhtikuuta 2017

Joriineista joriineihin - hyppäys syksystä kevääseen

Talven aikana on tullut mieleeni, kuoliko kupsahtiko koko ploki. Viimeiseksi olen kertonut joriineistani, viime vuoden syyskuussa. Nyt palaan kevääseen ja myös joriineihin.

Noin hujahti koko talvi, ilmeisesti talvihorroksessa.

Talven aikana olin kerran suvilystipaikassa, helmikuussa. Silloin oli paljas maa, ei lunta yhtään peittämässä kasveja äkkipakkasilta. Miäs on kyllä useammin käynyt täällä lämmittämässä pirttiä ja viipynyt pari päivää.

Eilen tultiin illansuussa. Piha oli rähjäisessä kunnossa. Mutta huomattiin heti, että joku oli käynyt leikkaamassa marjapensaita ja omenapuita. Myöhemmin kuultiin, että leikkaaja oli puutarha-alan ammattilainen. Hienoa! Kyllä noita oksia nyt kelpaa siivota, kun tiedän, että pensaita ja puita on hoidettu.

Kuvasta ei näy, mutta tuuli oli heittänyt muovikasvihuoneen päädystä palan irti.

Illalla kiertelin hiukan pihassa ja olin kiinnostunut näkemään mm. tulppaanin alkuja.

Voi ei. Peurat peijakkaat ovat verottaneet tulppaaneita todella pahasti. Olen joka syksy lisännyt uusia tulppaaneita vanhojjen lisäksi. Vanhatkin olen alkukesällä kukinnan jälkeen kaivanut maasta ja antanut kuivua suven ajan. Syksyllä olen istuttanut uudelleen. Kokemukseni mukaan tulppaanit tykkäävät tällaisesta ylöskaivamisesta ja lisääntyvät vain.

Mutta nyt! Pahin peuratuho tähän mennessä. Aikaisemmin peurat ovat saattaneet puraista yhtä tai kahta tulppaania. Ei sovi valittaa. Meillä tuhot ovat tähän mennessä olleet pienet. Kuitenkin tuli tunne, että voisin vaikka lähteä takaisin kotiin. Ei huvita!

Yöstä ei ole valitettavasti mitään kuvamateriaalia. Heräsin ensimmäisen kerran siihen, kun Rauha ponkaisi kovalla vauhdilla jalkojeni päältä jonnekin ja kissat säntäilivät ympäri huoneita. Nousin katsomaan ja panin valot. Ruska juoksi edellä hiiri hampaissaan ja Rauha perässä. Hiiri oli elossa, kunnes Rauha sai sen käsittelyynsä ja puri hengiltä. Sitten minä takavarikoin hiiren ja heitin jäteämpäriin. On täällä vielä hiiriä, ainakin yksi, josta minulla on näköhavaintokin. Sitä on kyllä kytätty urakalla mutta ei vielä pyydystetty.

Seuraavan kerran heräsin muuten vain. Menin keittiöön, ja Ruska ja Rauha molemmat vahtasivat ikkunasta ruispelolle. Minäkin menin katsomaan. Siellä oli melkein kymmenpäinen peuralauma ruokailemassa. Ilmeisesti tuoreet rukiin oraat maistuivat hyvältä. Minä yritin avata ikkunaa kiljuakseni peuroille ja hätistääkseni ne pois pellolta. Kun en saanut ikkunaa auki, hakkasin lasiin, ja koko peuralauma laukkasi pakoon.

Tänään ei huvittanut lähteä edes pihalle. Istuin pirtissä, katsoin ohjelmia Yle Areenasta ja kudoin tillukkaita.

Vihdoin ryhdistäydyin ja lähdin hakemaan joriininjuurakoita kellarista. Olin syksyllä istuttanut joriinit turpeeseen, ja ne ovat talvehtineet kellarissa. Näyttivät pääosin hyväkuntoisilta. Olin kuitenkin järkyttynyt siitä, kuinka paljon niitä olikaan.

Raahasin ehkä vajaan kolmanneksen joriineista kellarista. Kellarin kiviportaat ovat korkeat ja niitä on monta. Kellari on aika syvällä. Kun sain joriinit - siis vain osan niistä - ylös, puuskutin raskaasti.

Olen näköjään mennyt talven aikana tosi huonoon kuntoon. Tuntui kuin se ihminen, joka viime suvena kasvatti kaikki nuo kymmenet joriinit, istutti, kasteli, kaivoi syksyllä maasta, istutti  ruukkuihin turpeeseen ja vei kellariin, oli joku aivan eri ihminen kuin tämä raihnainen tyyppi, joka tänään vaivalloisesti kämpi kellarista ja raahasi kaksikymmentäkaksi joriiniruukkua ja vei talon toisen pään keittiön ikkunoille. Huh. Viime suvena minun on täytyny tolla todellinen energiapakkaus, Ja nyt olen raato. Toivon mukaan joriinit ja muut kasvi ja koko muu piha saavat minut taas parempaan kuntoon.

Joriinihommani ohessa tapasin pihassa myös talon navettakissan Mustan Miinan. Ei ollut kameraa framilla, joten kuvaamatta jäi talvipyylevä Musta Miina. Tervehdimme kuitenkin oikein kunnolla ja juttelin Minnalle, vaikka lähietäisyydelle Miina ei päästä. Ei puhettakaan, että voisi silittää.

Tänään tein vielä uuden kierroksen pihassa ja löysin myös koskemattomia tulppaaninlehtiä.

Mm. aivan talon kivijalan viereen istuttamani olivat saaneet olla rauhassa.

Mitäs nämä ovat? Taitavat olla Katharine Hodgkin -kurjenmiekkoja. Ovat vuosien varrella lisääntyneet. Mutta voivatko olla niitä, kun Saaripalstalla nämä kukkivat jo aikaisemmin? Ja joutuivat peurojen suuhun! Saa nähdä, onko näillä sama kohtalo, nyt kun peurat ovat hoksanneet, että tässä pihassa on yhtä ja toista naposteltavaa.

Sisällä ilahduttaa kaksi juuri kukkimaan alkanutta kliiviaa.

Sinä joka tätä luit, huomasit varmaan, etten kirjoittanutkaan tälllä kertaa Porin murteella. Saatan tästedes tyytyä käyttämään Porin murretta vain mausteena.

Rauhan ja Ruskan kuulumiset kerron myöhemmin erikseen.



23 kommenttia:

  1. Joka kevät huomaa miten kunto on rapissut talven aikana, akat päivät kevään puuhissa puuskuttaa vaan. Upea määrä joriineja. Minä jätin omat nostamatta koska kunnon säilytyspaikkaa ei ole. Ja tänä vuonna en edes laita.
    Rauhalle ja Ruskalle, urheille saalistajille terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohdutuksesta. Hyvä tietää, että nuoremmillakin kunto huononee talven aikana. Eilen pelästyin niin, että tänään olen voimistellut.

      Poista
  2. Mää huamasin heti et murre puuttuu! Mutta kirjoitat niinkuin parhaaksi näet 😄.
    No mikä niihin peuroihin on tullut kun joka puolella syövät kasvit.
    Meillä en ole nähnyt koskaan yhtään peuraa eikä jäniksetkään tee tuhoja, ei ole myöskään kotiloita.
    No, huomenna tietty ku meen kotiin reissusta peurat ovat saapuneet Arantilaan.
    Talven aikana menee heikkoon kuntoon ( jos ei ylläpidä kuntoa )...Tutulta kuulostaa.
    Onks joriinit daalioita ?
    Mää oon kuullu että kasvia, jonka oikeata nimeä en saa mieleeni kutsutaan joriinit ( perenna ). Semmonen korkea keltainen kukka.
    No ainakin Saaripalstalla sitä kasvaa kuistin pielessä.
    Tytöillä on ollut mielenkiintoinen yö 😆.
    Teillähän on kätevää kun poissaollessa pensaat ja puut leikataan ihan ammattilaisen toimesta. Hianoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lohdutusta tulee lisää, Ehkä sain hyvän muistutuksen kuolevaisuudestani. Ensi talvena, jos sellainen vielä meikäläiselle suodaan, täytyy tehdä jotain enemmän. Kuluneena talvena olemme käyneet ahkerasti uimassa, yleensä kaksi kertaa viikossa. Mutta ei sellainen pieni pulikointi näköjään paljon kunnon ylläpitämiseen. .

      Juu, joriinit on daalioita. Ne eivät kestä talvea, joten ne täytyy talvettaa esimerkiksi kellarissa, jossa ne eivät jäädy. Tämä meidän kellari on juuri sopeva. Daaliat eivät yleensä homehdu eivätkä myöskään palellu.

      Meillä on sellainen harvinainen suvilystipaikka, ettei ole vastuuta rakennuksista eikä omenapuiden leikkaamisesta, saadaan vain pitää lystiä, niin kauan kuin intoa riittää. Emme osaa leikata omenapuita emmekä marjapensaita niin kuin pitäisi.

      Toivottavasti peurat eivät saavu koko kesänä Arantilaan.

      Tytöt eivät jaksaneet saalistaa enää toista yötä vaan nukkuivat, joten toista hiirtä ei ole ilmeisesti pyydystetty. Ehkä hiiri lähti livohkaan.

      Poista
  3. Rauhalla ja Ruskalla on ollut yöllä kovat vahtitehtävät :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, mutta toista yötä eivät enää jaksaneet valvoa.

      Poista
  4. Peurat ymmärtävät hvyän päälle...

    VastaaPoista
  5. Mulle käy kunnon kanssa aina toisin päin: talven käyn joka toinen päivä jossakin hikijumpassa ja olen kohtuullisessa kunnossa. Kesän tullen kuvittelen, että pihatyöt pitävät kunnon yllä, mutta tarpeeksi en niitä ahkeroi (minkä kyllä pihastakin huomaa) ja syksyllä olen aivan läkähdyksissäni ensimmäisillä jumppatunneilla. Nyt olen tehnyt vakaan päätöksen, että kesälläkin osallistun kaksi tai kolme kertaa viikossa johonkin treeniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Varmaan mun pitäs ottaa esimerkkii ja mennä talvella myös jumppaan. Kesällä se ei onnistu, kun on niin paljon touhua ja koko kesän kuljetaan kahden paikkakunnan väliä.

      Poista
  6. Olipa kiva kun sinustakin sai taas kuulla. Olenkin jo kaivannut ja kissojakin ihan ikävä ollut.
    Meillä ei vielä ole peurat hoksanneet pihaan tulla vaikka tuossa ihan vieressä pellolla iltaisin usein ruokailevat. Kun pysyisivätkin pois.

    Oikein hyvää kevään tulon odottelua.

    VastaaPoista
  7. Oi, kiitos, että olet kaivannut. Kävin just vieraisilla blogissasi, ja sinä ilmeisesti samaan aikaan täällä.

    VastaaPoista
  8. Kiva kun kirjoitit kuulumisia ja nyt joriinien myötä alkaa kohta kevät- ja kesäsesonki. Joriinit sekä vihastuttaa ja ilostuttaa, se työ syksyin keväin on sellaista puljaamista, mutta sitten ne kukkiessaan tuovat niin suuren ilon.
    Kissoille rapsutuksia ja pitäkää hiirulaisista vahti, sehän on teidän ilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joriinit pelastavat loppukesän ja syksyn kukkaloistollaan. Siihen aikaan ei ole enää paljon muita kasveja kukassa. Aika kylmä vielä on, vaikka kevät on olevinaan. Mutta kyllä kai se kesäsesonki ihan kynnyksellä on. Kissat kiittävät rapsutusterveisistä.

      Poista
  9. Kiva kuulla taas suvilystipaikan kuulumiset! Harmi noita peuratuhoja, jopa meillä Espoossa ovat napsineet tulppaaneja ja krookuksia. Enpä olisi uskonut, että kaupunkialueella tuollaista töllöntyötä harjoittavat.

    Kivalta näyttää kevätkurjenmiekkasi, hauskoja kun lisääntyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihme rynnäkkö noillä peuroilla tänä vuonna on meneillään, kun joka puolella ovat maanvaivana? Ilmeisesti niitä on liikaa, sais vähän harventaa peurakantaa.

      Poista
  10. Kevät tuo uutta intoa blogiinkin kun pääsee tutkimaan kasvun alkua. Saman näköisiä jyrsittyjä sipulikasveja näkyy täälläkin, toivottavasti kuitenkin edes osa säästyy sorkkakansan hampailta. Puutarhurointi nostaa talvella rapistunutta kuntoa. Kisut ovat varmasti innoissaan hiirijahdista, kyllä maalla on mukavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisujen mielestä tosiaan maalla on mukavaa, mutta matkaa maalle tai minne tahansa muualle he vastustavat. Myös maalta kaupunkiin, vaikka perillä on sitten taas mukavaa. Joka vuosi tuo talven jälkeinen rähjäisyys yllättää. Jotenkin sitä kuvittelee, että maalla on ihana kevät, ja sitten alkaakin ensimmäiseksi haravointi- ja risujen siivoustalkoot. Tuuli heittää risuja ja oksia pitkin pihaa, kun niitä irtoaa puista. Toivottavasti tästä vielä kuntoudun. Säikähdin niin huonokuntoisuudestani, että aloin voimistella, ja nyt kaikki lihakset ovat kipeitä. Siitä tiedän, että jotain lihaksia minulla vielä on tallella, onneksi.

      Poista
  11. Kiva kuulla taas sinusta. Olen seurannut blogiasi, ja olin jo huolissani, onko sinulle tapahtunut jotakin, kun mitään uutta ei ole tullut blogiin. Toivottavasti jaksat taas tehdä päivityksiä ja kaipaisin kyllä sitä ihanaa Porin murrettakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää ajattelinki et joku voi luul et mul o jottai ikävää tapahtunu enkä sentähde kyjenny ennää plokkii kirjottammaa. Ei ol mittää tapahtunu. Mää ole vaa ollu perusteellises talvihorrokses. Tämä pitkä tauko tuli tahattomasti, en vaa jaksanu päivittää, ko tuntu, et samoja asioit mää veivaa vuasi vuadelt. En ollu mittää plokitaukoka etukättee päättäny pittää.

      Poista
  12. Olipa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Jäämme odottelemaan kissojen kuulumisia:)

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!