Marjastamine o ain ollu miälipuuhiani. Tääl mee suvilystipaikas mettä o liki ja määki kävi jo ensimmäise kerra mustikas. Sai pikkuämpärillise marjoi ja tei siit piirakkaa. Loput mennee pakasteesee.
Aika kauvva mul oli semmone periaate, et mustikoit tarttee noukkii käsi, ei semmone poimuri kans rohmuumine mittää oikeet marjastamist ol. Mukko mul o yleensä nii vaikeet ja harvinaist herkkuu pääst edes mettää, kyl ole antanu aikoi sit peräks ja alkanu poimuril mustikoit kauhomaa ämpärii. Käsi noukkimine o nii paljo hittaampaa. Niit poimurimarjoi o kyl aika rasittavvaa perraat, aikaa mennee enämpi ko niitte noukkimissee. Ja marjastamine o sentää mukavaa hommaa, mut perkaamine ei, ainakaa mää en siit tykkää.
Mut silti nykki ahneus taas voitti ja pikkuämpärini mää noukei täytee poimuril. Ja sit laskeskeli, et samas ajas mikä meni perkaamissee, olsi kyl noukkinu se määrä käsinki. Ja olis tullu nätimpii marjoi.
Mut herkullist piirakkaa tuli, Mamma marjapiiraa ohjeel.
No voi, arvaappa kenen pitää lähteä ny välittömästi Havulinnanmäkeen vasun kanssa. Oli niin herkullisen näköne mustikkapiiras ett ei auta nyt muu kun kattel kieli pitkällä.
VastaaPoistaTeuvo Noormarkusta
No joo, herkullisen näköistä. Ja lautanenkin on jo minulle tuttu. Olit varmaan siinä metsässä joka nähtiin! Oikein hyvää viikkoa Easpooseen ja sitten Koskelle!
VastaaPoistaHerkuuliselta näyttää! Minun tulee harmillisen harvoin käytyä metsässä, kun oman pihankin marjat tuppaavat jäämään puskiin, paitsi ne mitä käy noukkimassa suoraan suuhun, muutama joka päivä siis.
VastaaPoistaNam, herkullisen näköistä! Minäkin poimein eilen vähän,pomurilla. Tuntuu että roskia tuli enemmän:D Täällä ei kovin hyvää mustikkametsää ole, aika harvaan kasvaa.
VastaaPoistaTotta, tuo perkaaminen ei niin hauskaa ole. Metsän keskellä olemme mutta mustikat on käytävä kauempaa hakemassa. Sienessä oltiin eilen ja niitä näkyy tulevan, mutta hyttysiä oli myös. Oli pakko lähteä karkuun ja suunnitella varustus paremmaksi.
VastaaPoistaKiitos kommenteist teil kaikil. Ja hyvvää alkavaa viikkoo!
VastaaPoistaToivottavasti Teuvo sait ainekset mustikkapiirakkaa.
Mustikat ovat ihania, ihan sellaisenaankin!
VastaaPoistaTänään kävin minäkin metsässä ensimmäisellä tiedusteluretkellä. Mustikoita löytyi ehkä puoli litraa, mutta osutiin pienelle suolle, josta lakkoja saman verran. Makuun päästiin. Mamman marjapiirakka on hyvää ja onnistuu jauhopeukalottomaltakin, esim. minulta ;)
VastaaPoistaPäivi, nii o, varsinki ihan tuarein. Maku menehtyy hiukka, jos pakastettaa.
VastaaPoistaJerikonruusu, totta: Mamman marjapiirakka o helppo resepti, määki tei tota plokis olevaa piirakkaa vähä niinko "omast päästäni", ko ei ollu reseptii mukan, mut hyvvää tuli.
Minä olen kerännyt kolme ämpärillistä mustikoita ihan kotikulmilta. Tulihan niitä tänne Espooseenkin parin mustikattoman vuoden jälkeen. Ehtisitköhän joskus laittaa piirakkaohjeesi tänne blogiinkin? Oikein herkulliselta näyttää ja varmaan maistuukin.
VastaaPoistaPiri, Mamman marjapiiraka ohjee saat Daisyn plokist osotteest: http://silmukoidenketju.blogspot.com/2011/03/marjapiirakka.html. Ihan sama ohje oli minul, Daisylt o vaa unhottunu ostaa kermaviilii ja o tarvinnu tehd ilma sitä. Mut silti o tullu hyvvää. Reseptii voi ain vähä muunnellakki.
VastaaPoistaHianoo et tääl Espoossaki o mustikoit. Me ollaa just käymäs koton Espoos mut huamen o tarkotus men takasi suvilystipaikkaa Koskel.
Hei Paula. Hauska nähdä, että viittaat minun ohjeeseeni :)
VastaaPoistaPiirakkasi näyttää herkulliselta. Lautanen on myös kiva.