Saanko esitel: oikeepualimmaine nukke o nimeltäs Eija. Vasemmapualeine o ilmeisesti kauvva kadoksis ollu kaksossisko. Eija, tai tarkemmi Eija-vauvva, o mun ensimmäisii leikkikalujani 1950-luvu alvust. Ihme kyl Eija-vauvva o säilyny korjus, vaik o vaa sorme mittane pikkune nukke. Vissii mää oli nii itsekäs ja tarkka lelujeni kans, etten antanu pikkusikoje leikkii niil enkä hukat niit. Eija ei ol koskaa käyttäny vaatteit, hän o ollu ain alaston, hiakkalapio toises kädes ja pikkune ämpäri toises.
Viime suven miäheni kotopaikast tuli vastaa tämä vasemmapualeine nukke, jonka mää heti tunnisti: ihan ko mu Eija-vauvva-nukkeni. Mää järjästi heil jälleennäkemise ja oti oikee valokuviaki siit muistoks. Muuto aika samallaiset mut mun nukellani o paljo enämpi leikitty, ko siit o lähes kaikki maalit krapissu pois. Sisko o paremmas kunnos, niinko uus. Kulmakarvoi myäte o värit säilyny. Sil ei ol vissii oikee paljoo leikitty eikä ainakaa livotettu vesis ninko mun nukkeeni.
Sevverra näkkyy vanhaa maalii Eija-nukest, et hänel o ollu sinine lapio ja punane ämpäri. Täl siskol o päivasto, punane lapio ja sinine ämpäri.
Tämä alempi kuva o otettu takkaapäi.
Ei uskos, et nämä o jo 60 vuade vanhoi. Ainaki Eija-vauva, ja varmaa tämä siskoki.
Olipas hauska tapaaminen siskoksilla. Itseasiassa näitä e kovin muista: olet tainnut kyllä hyvin varjalla niitä minulta! Vai ymmärsinkö oikein, että näitä oli sulla kaksi vai vaan yksi?
VastaaPoistaAuli, yks niit mul vaa oli. Mää taas muista tää nuke ihan olennaisen osan varhasest lapsuudestani.
VastaaPoistaNo jestas, mikä yhteensattuma. Hassua! Ja kun toisessa on maalit tallella nin näkee millainen sinunkin nukkesi on joskus ollut, vaikka värit eri päin.
VastaaPoistaEipä tosiaan uskoisi leluja noin iäkkäiksi! On se ihme, että sormenpituinen nukke säilyy katoamatta 60 vuotta.
Oli se hassuu. Mun nukellani o voinu ol vaalee tukka, erivärine ko tol toisel. Mää näyti näit eiläehtoosti lapsuudeystävälleni ja hän muisti nämä tämmeset nuket hyvi, hänelläki oli näit ollu mut ei ennää tallel. Hän muisti se lelukaupanki Poris Antikadul, misä näit myytii. Muistot oli hänelläki korjus vaik nuket hävinny.
VastaaPoistaSuloiset nuket!!Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaSuloiset sisarukset! Olen heikkona vanhoihin, leikittyihin leluihin. Minullakin on joitakin lapsuuden aarteita tallessa, mutta useimmat ovat kadonneet.
VastaaPoistaOlen tainnu olla meidän perheestä innokkain nukeilla leikkijä? Eijalla ei muista leikkineeni. Muuten muistan sen jotenkin hämärästi. Varmaan Eija on ollut sulla hyvässä jemmassa?
VastaaPoistaHienot asiskokset. Paljon on omallasi leikitty varmaan, tuo toinen päässyt vähän vähemmällä käytöllä. Kivoja muistoja vuosien takaa. Kunniapaikalle ne nyt tarvii laittaa!
VastaaPoistaRiitta Sinikka, kiitos, tää o semmone 1950-luvu aika vaatimaton pikku lelu!
VastaaPoistaCheri, lapsuude aarteet o tärkeit, ja niitte arvo vaa nousee, jos niit o sattunu säilymää.
Päivi, just, sää olit se nukkemaakari mee perhees, ainaki äiti puhheitte mukkaa. Eija o nii piäni ja semmone jäykkä, ettei esimerkiks vaatteit voi pukkee. Ehkä se vähä rajotti leikkimismahdollisuuksii. Mu miälestäni mää ole leikkiny Eija kans vesileikkei, vaikkei hän kellu ko uppoo heti pohjaa.
Mummeli, juu, tämä ja muut vanhat leikkikalut o kunniapaikal, vitriinikaapi hyllyl.
Hyvvää viikoloppuu kaikil.
Huomenta ja kiitos kun poikkesit plokissani.
VastaaPoistaOn nuo nuket tosi hienoja, mä muistan kans et mul oli yks tuommonen, mutta mun kaikki lapsuuden lelut, (mitä niitä nyt vähän oli) on kadonnut.
Kaunista viikonloppua.
Kiitos vastaviarailust, Arja! Ja kaunist viikovaihdet sinullekki. Mun lelujani o säily vissii ko mul o ain ollu taipumust toho materialismii ja ole pitäny korjus omat tavarani.
VastaaPoista