Runtroppii?

Apilaviljelmä. Ihan selvästi piänii nokkose- ja voikukataimii joukos.

Mää ole jo vuaskaudet ollu miälikuvituspuutarhuri. Se o kumma, ko siin miälikuvituspuutarhas ei koskaa kasonnu nokkosii, valvattei, pujoja, vuahenputkii, ohdakkeit eikä muitakaa paskaruahoi. Ei edes voikukkii eikä jualavehnää.

Tänä suven mää sai hiukka ol tosipuutrahurin, ko oltii miähe kototalos. Minul tämä puutarha o vähä niinko laina- tai adoptiopuutarha, joka ei ol mu omani mut misä mää saa häärät nii paljo ko jaksa.

Kerrotaa et siäl Koskel oli aikoinas yks Terttu, joka kehu käyttäväs Runtroppii. Annosteluohje oli semmone vähä suurpiirteine, et yks jukurttipurkilline Runtroppii yhtee kastelukannullissee vettä.

Suve aikan mää oti oikee missiokseni häätää naveto edustalt nokkoset ja vuaheputket. Siin ei muut kasonnukkaa, pelkkä musta multa oli näitte al. Enstiks mää kitki ne jo ainaki metriset nokkoset ja vuaheputket ja kiskoi juuretki yllöös, jos sai. Sen jälkee mää kolmipiikkisel puutarhakuakal hakkasi sitä maat ja revei loppui juurii maast. Sit vartosi pari kolme viikkoo ja taas sama juuriekaivamisoperaatio uudesti. Mää toivoi, et nokkosehäätö luanais.

Ko naveto edusta sai aurinkoo ja valloo, siält alko nousemaa nättii pehmeet nurmiruahoo. Ei mittää jualavehnää ko oikee nurmee. Ja kukkapenkeist mää siirsi sin kuulumattomii kasvei ja istuti niit naveto ettee, piharatamoo, valko- ja puna-apilaa, siankärsämöö. Näytti oikee hianolt.

Viime viikovaihtees ko taas oli siäl tosipuutarhas, huamasi, et mu apila-,
ruaho-, ratamo- ja  siankärsämömaahaani o tullu kauheesti piänempiänii nokkosetaimii. Millais ny suu pannaa?

Meilläki oli sitä Rounduppii eli ainet, josa o glysofaattii. Miäs laski mul, et yhtee kymmene litra kastelukannullissee sais mitat pual desilitraa myrkkyy ja sen kastelukannullise pitäs riittää yhde aari alal. Mää kokkeili levittää myrkkyvettä kastelukannul, mut ei siit riittäny ko muutamal neliömetril. Ko oli hiukka aikaa myrkkyvettä lotrannu, miäs katto minnuu ankarasti ja sano: "Lopeta!" Ja mää lopeti. Tarkotus oli, et hän myrkyttäs pahempii rikkakasvipehkoi reppuruiskul. Mut sitä ruiskuu ei ollu viäl käytös ja mää tahdoi kokkeil, et vaikuttaako se runtroppi jottai.

Mää oli nii julmal pääl, etten lainkaa funteerannu, mikkä o tämä myrky ekoloogiset vaikutukset maaperrää ja ympäristöö. Luji vaa tuate-esittelyst, et myrkky maaperäs muuttuu vedyks, hiileks, fosforiks ja typeks, vaikuttaa kasvie lehtivihreesee ja tappaa ne juurines.


Mut sitä ratamo-, apila-, kärsämö- ja ruahoviljelmääni en tahtonu myrkyttää, ko siit olis kualla kaikki.

Hento ruaho nousi maast ihan ittelläs, ratamoit mää istuti. Ne näyttää
menestyvä oikee hyvi. Mut ny nokkosetaimet o tehny vastahyäkkäykse.