 |
| Kuva o otettu elokuu pualväli jälkee pari ja puale kuukaude ikkäisest kissapojast. Pentu huilaili ja paistatteli naveto aurinkoisel ikkunapenkil. Mää oti kuva ulkopualt, ja kisu näkkyy likase klasi läpitte, joho taivas ja pihapuut heijastuu. Pentu o kokonas kuviolline, ei nävy yhtää valkost naamas eikä rinnuksis eikä edes tassuis. Ruskeeharmaat värkit o riittäny koko kissaa, ei ol tarvinnu jatkaa valkosel. Mut likemmäks en päässy hänt tarkastelemaa. |
Viime viikovaihtees oltii taas miähe kotopaikas Koskel. Mää oli aikeis ottaa kii kissapentu, joka o kesäkuus syntyny ja o päässy villiintymmää konnei löydetty pentui ajois. Mää haaveile, et sais se lemmikiks jonnekki, jos vaa koti löytys. Luvanki oli saanu tähä pennu kiini ottamissee talo omistajilt.
Yhdel navettokissal, jota mää nimitä Miisuks, oli pennut, joitte piilopaikast eikä lukumääräst ollu tiatoo enne enneko vast mu viimisel lomaviikollani nämä ilmesty naveto länsipäätyy aurinkoisel ikkunapenkil (klasi sisäpual) kattelemmaa mee touhujamme. Sen jälkee sitä punast pentuu ei ol ennää näkyny, mut ruskeekuviolline o ollu navetos. Olisko punane joutunu ketu suuhuu?
Mää hankei loukunki panttii vastaa lainaks, et sil yrittäsi pyydystää tämä nyte kolme kuukaude ikkäise pennu. Mu ei se ny onnistunu, ko mul ei ollu luantoo edes virittää sitä loukkuu. Yks kynnys o siin, et me itte ei voi hänt ottaa, ko meil o jo yks kissa, joka täl hetkel o sijotukses meil ja jol meinataa teettää pennut. Ruska o rekisteröity eurooppalaiskissa ja madotettu, rokotettu ja testattu vaikeitte sairauksie varalt eikä hän sais ol tekemisis testaamattomai kissai kans.
Silti toine kissa ehkä olis paras mahdolline arraa ja villi pennu kesyttäjä. Hän antas mallii siit, millai eletää ihmiste kans. Toisii kissoihi tämä kisu o tottunu, ja keskenäs ja toine toisiis kohtaa kissat näyttää oleva kovi hööveleit, puskevaisii ja kehrääväisii. Tätä pikkust ei kukkaa ihmine ol edes koskettanu. Sen hän o oppinu, et ihmiset antaa ruakaa. Melkei ain ko joku kaksjalkane jättiläine käy navetos, seurauksen o täysinäine ruakakuppi. Ja mittää pahoi kokemuksii ihmisist häl ei pitäs olemaa.
Mää ole käyny pentuu tutustumas navetos. Mul oli lelu, jota heilutteli naru pääs. Lelu o liahuvahapsune ja krapiseva. Luuli sen kovastinki tätä pikkust kiinnostava. Navetos o aika hämärää ja mää katteli taskulampu kans pentuu ja hän katteli minnuu vastaa muutama metri pääst, ko mää heilutteli ympäri sitä lelluu. Sit mää ihmeekseni huamasi et ei se se lelu hänt kiinnostanu, hän tuijotti minnuu: mikä ihme tua o ja mitä luulee tekeväs!
Ole keskustellu ihmiste kans siit, voiko kolme kuukaude ikkäine pualvilli pentu viäl kessyyntyy. Kaikki eläinsuajeluihmiset o sitä miält, et varmasti voi. Joku oli kuulemma kesyttäny viide vuade vanha helsinkiläise katukissanki, ei ny miksikää sylykissaks, mut kumminki semmoseks, joka tiätää, mis oma koto ja turvapaikka o.
Jokku maalaisihmiset sannoo, et kissapennut pitäs löytää heti, ko niitte silmät aukee, eli viimeistäs pari viiko ikkäisin. Sillo ne sais kii ja ne oppis olemaa ihmiste kans. Mut jos ne pääsee vanhemmiks, niit ei ennää saa millää ilveel kiini. Mut siin tapaukses et pystyy kumminki kesytämmää villiintynnee kissa, siit voi tul ihan ylikesy, riippuu tapauksest ja kissa ominaisuuksist.
Mu eläinlääkärissiskoni Anna kyl suhtautu vähä eppäilevästi, hän sano, et jos kissa ei kolme kuukaude ikkäisee saakka ol ollu tekemisis ihmiste kans, ei siit koskaa semmost lemmikkii saa, mitä ihmiset toivoo kissalt. Kissa sosiaalistumise ikä o sevverra varhane, ettei kunnolline kessyyntymine ennää yli kolme kuukaude ikkäisen välttämäti häne mukkaas ol mahdollist.
Oi-voi, olisko täl piänel nätil kisul, jonka sukupualest ei ol tiatoo, silti koto josaki? Vai olisko parempi, et pentu sais ellää navettokissan syntymäpaikassas? Löytyskö mult luantoo loukuttaa se? Jos mää edes uskaltasi se louku virittää, sit pitäs ol valmis siihee, et ensimmäitteeks sihe loukkuu menis ahne Musta Miina, ja seuraavaks varmasti naapuri iso punane kolli, ehkä sit seuraavaks pennu emo Miisu. Kuulemma toist kerttaa sama kissa ei yleensä loukkuu men. Ei se loukku miltää pahalt näyt, vähä tavallist kissakoppaa isompi häkki se o.
 |
Loukku o lainas Etsijäkoiraliitost. Loukkuu voidaa pyydystää kissoi ja muitaki eläimii. Kuva loukkuu ei ol viritetty. |
Paula, eikö tuolla harmaalla kisssanpojalla jo ole koti? Navettahan on sen koti. Minä kyllä ajattelen niin yksiviivaisesti, että kissassa on sen verran petoa, että antaa sen olla villi, jos on villiksi syntynyt. Ei sen elämä siitä paremmaksi muutu, että se pääsee jonkun jättiläisen paijattavaksi. Ajattele, mitkä hiiriapajat sillä on navetassa ja vielä jättiläisten täyttämä ruokakuppikin kaiken kukkuraksi.
VastaaPoistaEn kuitenkaan tunne kissan sielunelämää kovin hyvin, joten ajatukseni perustuvat vahvasti ja ehdottomasti mutu:uun.
Kerran meillä liiteriin kulkukissa teki pennut, eipä tietty sitä kun sitten vasta kun pentuja alkoi tulla ulos oven raosta, soitimme eläinsuojeluun, sieltä kävivät hakemassa pennut ja emon talteen.Tänään
VastaaPoistasiis tänään postaus maalaismaisemasta, käy tsekkaamassa...
VastaaPoistaPäivi, voi sen tollaiki ajatel. Kumminki o kylmä talvi edes piänel kissal, vaik jottai lämmikettäki järjestettää...
VastaaPoistaVoi kyllä hyvinkin olla, ettei pikkukissa enää sopeudu ihmisen kanssa eläjäksi. Se on jo villikissa ja sillä on vapaan kissan reviiri. Sillä on takuulla äksöniä siellä navetan nurkissa, hiiriä ja muita vilistäviä "leluja".
VastaaPoistaPepita, enne olit varmaanki yks kolmest Pipsast. Ny kaikki Pipsat o tarkentanu nimmees. Maalaismaisema o aika liki tääl Espoossaki. Tämä navettokissa ei ol mikkää löytökissa eikä eläinsuajelutapaus ko häne emos o talo kissa ja kissoi ruakitaa. Kissat o tärkeit olemas talos hiirie ja rottie tähde.
VastaaPoistaSara, voi ol, kuka tiätää.
VastaaPoistaVoi sentään. Minäkin jo jännitin asiaa kun siitä juteltiin... On se surkeaa noiden kissojen kanssa kun noin pääsevät villiintymään. Ja sit ne vaan lisääntyy ja lisääntyy... No, toivotaan ainakin, ettei tulisi kauhean kylmää...
VastaaPoistaAuli, täs tapaukses kissat ei ol kauheesti lissääntyny, ko yhdelt emolt o tänä suven toistaseks jääny henkii vaa yks pentu. Anna mukkaa kissaemol voi ol kolmet pennut vuades ja joka pentuees keskimääri neljä pentuu. Jos tahti o se, luultavasti niistäkää pennuist kaikki ei kyl jää henkii. Villiintynneit kissoi ei ol helppo madottaa ja niitte kiusan voi ol korvapunkkei.
VastaaPoistaKyllä kesyyntyy, sanoo nimimerkki "kokemusta on". Villiintynyt kissa teki viisi vuotta sitten juhannuksen tienoilla aittaani pennut. Heinäkuun lopulla emo katosi ja kolme pientä pentua ilmaantui yksin pihalle. Ryhdyin tietysti ruokkimaan poloisia, mutta koskea niihin ei saanut. Ne asustivat navetan alla. Leikin niiden kanssa ja yritin kovasti kehittää luottamusta. Lokakuun alussa alkoi olla jo niin kylmä, että nappasin kissat kiinni ruokakupilta ja toin sisään. Ne viettivät kolme päivää kylpyammeen alla, kävivät kuitenkin hiekkalaatikolla (oppivat heti) ja ruokakupilla. Ystäväni adoptoi pennuista kaksi ja minulle jäi yksi. Kesytysoperaatio oli melko pitkä ja aikaavievä, mutta nyt minulla on mitä ihanin sylikissa, joka liikkuu vapaana pihapiirissä. Tosin olen ainoa ihminen johon se luottaa täysin. Kaksi muuta pentua olivat hieman ongelmallisempia, mutta lopulta niistäkin on tullut mukavia kotikissoja, jotka viettävät kaiken aikansa sisällä.
VastaaPoistaCheri, kiitos hyvä kokemukse kertomisest!
VastaaPoistaMinä olen kerran loukuttanut kissan (se oli villiintynyt aikuinen yksilö ja satuttanut niin pahasti jalkansa, että eläinsuojeluyhdistys nukututti kissan pois, mikä oli kissan parhaaksi).
VastaaPoistaLuulen, että kuvan kissastakin tulisi hyvä lemmikki jollekin kunhan jaksaa totuttaa kissaa ihmisseuraan pitkään ja säännöllisesti, pikkuhiljaa. En tiedä sitten kuinka seurallinen kissa olisi, mutta saattaisi hyvinkin tottua ihmisseuraan.
Minä yhdyn kyllä myös siihen, että kissa sopeutuu kyllä, kun saisitten sen kotiin sisälle, ja ette laskisi ulos muutamaana päivään, hellittelisitten vaan, että se tottuu.
VastaaPoistaTulee kylmä talvi, voi tuota pikkuista, kyllä se sitten osaa arvostaa kodin tuomaa lämpöä.
Joskus pentu minulta karkasi, läväytin peiton sen päälle, ja kannoin sisälle, enkä laskenut ulos.
Olisko parempi keino?
Alussa saattaa vinkua ulos, mutta jos hyvänä pidetään, sanosin, että tottuu varmasti!
Minä ainakin yrittäisin kaikkeni, kun on talvikin pian edessä, en vois nukkua silloin, jos kuvittelisin kissan palelemassa jossain navetassa ♥
Kesyyntyy kissa. Meidän Mimi oli ns. "huostaanotettu". Työkaverini pelasti huonosti hoidettuja kissoja ja sitä kautta Mimi päätyi meille. Ei kestänyt kauan kun olisi sisällä ollut aina sylissä krapsuteltavana. Pihaltakin tuli sisälle huutaessa.
VastaaPoistaKiitos, Sirpa ja Kollo, Seijastiina ja Pipsan postit! Te kaikki kannatatte kisu kiini ottamist ja kodi hankkimist häl ja puhutte sem pualest, et villiintynykki kissa kessyyntyy, oikee hyvinki. Ens viikoloppun ollaa taas menos Koskel. Antaas kattoo kui meil käy.
VastaaPoistaNyt alkoi porin opiskelu, kun löysin blogisi.
VastaaPoistaAnna Amnell, oi! Tervetulloo!
VastaaPoistaMielenkiintoinen keskustelu :) En ymmärrä asiasta, enkä yritäkään neuvoa. Hyvää viikonlopun odotusta.
VastaaPoistaDaisy, kiitos! Ei kaikkii asioit tartte ymmärtää eikä kantaa ottaa.
VastaaPoistaEmmää ny puutu enä toho kissanpenttu,mut kysyisi,et ymmärtäk se teijä Ruska mittä poikkaimpääl,et sais ruvet orottama kui söötei jälkeläissi hän sais.Ole miälenkiinnol luken Sinu ekoviljelmistäs.Mää ole ny poris ko o nii kolia ilma,sata ja tuule,kyl tuntu taas hianolt otta kii lämminvesi kraana ja istu posliin pytyl;))
VastaaPoistaPuikkoellu, en ossaa toho Ruska-kysymyksee muut sannoo, ko et aika näyttää. Jokuset voi ol vähä hittait, määki meni naimisii vast 56 vuade vanhan. Jos Ruska olis yht hidas ko emäntäs, ei pennuist olis toivoo. Sillo vois ol viisaampaa ottaa kaveriks ja Ruska hoivattavaks ja kesytettäväks tämmene villikissapentu.
VastaaPoista