Täällä Ruska MOI.
Mä tulin tänne emännän blogiin kirjottaan. Mul on ollu tosi jännää viime päivät.
Ensteks mun on ihan pakko kertoo, et mä sain oman joulukortin. Siin lukee mun oikee nimi: Pinkkitassun Bette. Mä oon oikeen ylpee tost joulukortist, ei joka kissa vaan sellasii saakkaan!
Se tuli mulle Helsingist mun syntymäkodista. Onks mun emäntä kertonu et mä oon stadin friidu ihan oikeesti, syntyny Helsingin keskustas? Mut ku mä olin ihan pieni ku mä muutin tän Viheriin, ni en sit viel osannu sitä stadin slangii. Ja ku mun porukat siis toi emäntä ja isäntä puhuu semmost koskelais-porilaista sössötystä, ni mä puhun vaa ihan tätä yleistä. Jos on vähä koskelaist tai porilaist päässy mukaan ni ei voi mitää.
Eilen vast jännä päivä olikin. Mun emäntä ja isäntä oli kumpikin kotona ja ne teki kaikkee, mitä mun piti tarkastaa ja valvoo ja vahtii. Siinä mulla oli kova homma.
Mun emäntä tietteks hyöri keittiös melkein koko päivän ja teki ruokii. Täs kuvas on yks, jota se sano kyljyspadaks. Tää ei oo vielä valmista, tää on vast menos uuniin. Mä en oikeen välitä noist niitten ruuista.
Ne pesi pyykkiiki viel jouluaattona. Siks mun piti vahtii sitä pyykkikonettaki, et se vesi menee oikein siihen lavuaariin.
Ne meni istuun ja katteleen televisioo, ku sielt tuli semmonen joulurauhan julistus. Mä menin valvoon sitä mun isännän taa ikkunalaudalle.
Se joulurauha kait vaikutti nii tehokkaasti, et mua rupes ihan kauheesti ramaseen. Vaik kuinka yritin pitää silmii auki, ne rupes meneen kii.
Seuraavaks mun emäntä meni taas sin keittiöön kokkaamaan ja laittaan ruokii. Ku mun piti vaa tarkastaa yks juttu, mä hyppäsin ihan vahingos kuumalle hellalle. Mistä mä sen olisin voinu arvata, et se oli just sil hetkellä kuuma? Mä pelästyin ihan hirveesti mut sit mä pelästyin viel enemmän sitä, ku mun emäntä huusi mun isäntää avuks ja ne ajo mua takaa ja otti mun kii. Ja emäntä vei mut kylpyhuoneeeseen, päästi kylmää vettä vatiin ja upotti mun kaikki tassut veteen. Arvaatteks taistelinko vastaan. Mut mikää ei auttanu, emäntä vei voiton, se piti mua siin kylmäs vedessä ainaski puol tuntii, siltä musta tuntu. Se yritti sit selittää jotai, et yks eläinlääkäritäti oli sanonu, et jos kissa polttaa tassut, ni ei riitä, et ne vaa kastetaan kylmää vetee, niit pitää liottaa siel vedes ainakin kymmenen minuuttii tai enemmän. Ei se tajunnu, et emmä edes polttanu mun tassuja. En kai mä niin tyhmä ole. Mä vaan huomasin et se hella on kuuma ja sit heti ponkasin pois ni et ei mun tassut edes koskettanu sitä hellaa. Höh! Ihan turha numero se tassujen liotus.
No sit mä nuolin mun tassut kuiviks ja jatkoin emännnän vahtimista mun lempikorista keittiön pöydältä.
Kohta ne porukat tuli siihen juomaan kahvii ja ne sytytti kynttilän.
Taas tuli kauhee hössötys, ku mä vaa vähän koklasin sitä kynttilän liekkii. Emmä mitää tassuja meinannu polttaa. "Ei! Ei!" ne karju siinä täyttä kurkkuu. Olis saanu olla hiljempaa ja muistaa sitä joulurauhaa.
Mä päätin et siirryn rauhas ottaan nokosii keinutuoliin. Siinä voi samalla torkkuu ja sit vähän vahtii koko taloo, ku näkee joka puolelle, minne ne menee ja mistä ne tulee ja mitä ne tekee.
Seuraavaks ne rupes jakaan lahjoja. Mun emäntä sai yöpaidan, sellasen pitkän ja pehmeen. Isäntä sai sellasen nauhan, joka pannaan kaulaan, mikäs se ny oikein onkaan, kravatiks ne vissiin sitä sanoo. Ja jotai kirjoi ne sai kans.
Sit ne sai ihan mun ansiosta tollasii kivoja lahjoja, kissapatalappuja ja kissapussukankin.
Mut mäkin sain yhen lahjan! Heti ku mä näin sen, mä tiesin, että toi on mun! Tollanen ihana punanen hiiri! Eiks oo makee?
Sit tää joulupäivä onki ollu paljo rauhallisempi. Porukat joskus jo aamupäivällä teki lähtöö ja sano et ne menee jonneki suomalais-kiinalaisee joulukirkkoo. Jassoo. Sisso, sano porilaine. Hyvä vaa et lähti. Heti ku ne pani oven kii, mä kiipesin vaatekaapin ylimmälle hyllylle ja menin nukkuun puhtaiden pyyheliinojen väliin. Ihana rauha. Mä sainkin ottaa oikeen makeet unet.
Hoh-hoijaa. Täytyy sanoo, et se joulurauha taitaa olla mun juttu. Joulurauhaa vaa kaikil teil muilleki!
