Madeira jouluvalot tuli mu miäleeni ko ole just lukenu usseemmist plokeist kuvaust pimeydest, jonka keskel me just ny eletää. Meil Suames o nii lyhkäne päiväki ja päivälläki valo määrä taitaa ol aika vähäne. Yks ja toine o tuntenu ittes väsyneeks ja haluttomaks ja masentunneekski. Lunta varrotaa, et tulis edes hiukka valosampaa.
Äitini ja mää pruukattii matkustel yhdes ja jostaki syyst me tehtii melkei kaikki matkamme syksyl ja monet just tähä vuade aikaa, ko Suames oli pimmeet. Me oltii Turkis, Prahas, Varsovas ja Budapestis. Ja viimise yhteise matkamme tehtii Madeiral syksyl 2003 marras-joulukuu vaihtees. Siäl Madeiral oli mahtavat jouluvalot, eikä me edes kerriitty niit kaikkii näkemää. Joka ehtoo siäl sytty uusii valoi uusil kaduil. Me matkustettii kottii enne enneko kaikki valot oli sytytetty. Ne jouluvalot oli oikee varsinaine turistinähtävyys. Kuvas näkyvät enkelivalot oli tuamiokirko edes Funcahlis, joka o Madeira pääkaupunki. Mee hotelli oli lyhkäse kävelymatka pääs täst paikast.
Äitini oli pikkuflikast astikka unelmoinu matkustamisest. Vanhan hän ihmetteli sitä, mist hän semmose haavee oli päähääs saanu, kirjoist vissiinki. Ko nimittäi hän ei edes tuntenu kettää, joka sillo 1930-luvul olis matkustanu ulkomail. Jonku tuttava tuttava tai sukulaise sukulaine oli kyl käyny Ruattis, siit hän oli kuullu kerrottava. Mut hän haaveili paljo kaukasemmistaki maist mihe hän matkustais. Vanhan hänel oli mahdollisuus matkustel, ja kyl hän oli siit kiitolline, ain matkoil ihmetteli sitä, et matkustamine o nykysuamalaisil mahdollist. Ja hänelleki. Mut Madeira matka jälkee hän sano, et hän ei ennää uusi passiis. Eikä uusinu. Hän eli sen jälkee viäl kolme ja pual vuat.
Täst matkakuvast ja täst tämähetkisest pimeydest mu tuli yks ihan toinenki asia miäleeni, nimittäi ns. Jesaja jouluevankeliumi, erityisesti sen alku. Ain enne ole ymmärtäny ne sanat vertauskuvallisesti. En ol koskaa enne tullu ajatelleeks, et se o ihan niinko suamalaise lumettoma joulukuu alvu kaamoksest kirjotettu.
"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus..."
Jesaja näki kauas. Ihana juttu, että äitisi pääsi toteuttamaan unelmansa, uskalsi lähteä.
VastaaPoistaPostausta lukiessani tuli mieleeni edesmennyt anoppini. 70 vuotis juhlaansa lähti yksin viettämään Amerikkaan ja siitä se kipinä lähti...yksin kävi Intiat sun muut...☺
VastaaPoistaCheri ja Irmastiina, äitini matkusti kauvvas. Häne yks haavees oli pääst Kiinaa, ja sin hän meniki, näki Kiina muuri ja Pekingi nähtävyydet. Sil matkal mää en ollu mukan.
VastaaPoistaHienoa, että äitisi uskalsi toteuttaa haaveensa.
VastaaPoistaNuo jouluvalot ovat todella kauniit ja näkyvät kauas.
Ihanaa, että äitisi toteutti unelmansa. Niin monelta se jää toteuttamatta. Teillä oli varmasti mukavia reissuja yhdessä, joista hyviä muistoja.
VastaaPoistaDaisy ja Pipsa, oli kyl hianoo et äitini matkusteli ja toteutti unelmiis. Yhteisist matkoist minul jäi arvokkait muistoi, joit nyte jotenki haikeen muistele. Ne hetket äiti kans tuntuu nyte nii ohikiitäneilt ja tavottamattomilt. Ja liittyy niihii matkoihi ikäviiki muistoi. Joillaki matkoil meil tuli piänt riitaa ja mää hermostui äitiini ihan kertakaikkisesti. Semmost tapahtuu suhteis, jois tunnetaa toises hyvi ja o pitkä yhteine historia. Jos ollaa kovi liki toisiis, niinko matkal ollaa, tullee räjähdyksii. Määki ylireakoitti äitini tyypillissii tempauksii.
VastaaPoista