Katsomos

Mu lapsuudeystävälläni ja minul o tullu perinteeks et me joka joulu al mennää yhdes jonneki Helsinki fiinii ravintollaa joulupuffettii. Ei me muuto, mukko nämä ravintolat mainostaa ittees ja tarjoo mainospostitukses mukan jouluateria kahdel yhde hinnal. Ja mulleki tullee semmone mainosposti. Lauvvantain kolmannee adventi autton me taas mentii.

Siäl aterial me nyte niinko muullostenki herkuteltii ja juteltii mitä miälee tuli ja muisteltii menneit ja suunniteltii tulevaa ja vahetettii kuulumissii.

Ko praatattii mitä miälee tuli, ni tuli puhet tavallisist pihakasveistaki. Mää yriti sannoo ystävälleni yhdest arkisest lempipihakasvistani jotaki, mut tyssäs siihee, ko en millää saanu päähääni se ihan tavallise pihakasvi tavallist nimmee. Sen ny kyl joka ihmine tiätää ja tuntee. Mut kummalist, et mää muisti se nime latinaks mutten suameks. Ja sanoi sit: "plantago major!" Ystäväni kekkas et: "Ai, piharatamo?" Kyl se o nykyjäs aika tavallist, et mul mennee sanat sekasi ja hukkaa, mut ei ne enne viäl latinaks ol mu päähääni tullu.

Ystäväni o jo päässy eläkkeel ja mullekki se reilu vuade pääst saattaa ol edes. Mää muistuti, et sikko ei ennää saad alennuskuponkei ja molemmat ollaa eläkeläisii, täytyy varmaa tyytyy Hesburgeri joulupuffettii. Mut ehkä me ens vuan viäl päästää jonneki parempaa paikkaa.

Ollaa vissiinki yhdeksä vuade aikan katsastettu ainaki Sipuli, Töölönranta, Royal, Pörssi, Kellariravintola ja Finlandiatalo ravintola, jokuset jo usiampaa kertaaki.

Täl kerttaa oltii Katsomos, aika uudes ravintolas. Emmää ainakaa enne semmosest ol kuullu. Olisko se rakennettu vanha elokuvateatteri paikal?  Ravintola oli nii erikoine, et täyty harvinaise paljo kattel ympärilles ja ihmetel et mitä tämä kaikki ny oikee tarkottaa.

Herkut Katsomos oli hyvät ja maukkaat. No... joka tahtoo kinkkuu, lanttulooraa ja sallattii, sen ei paran tän men syämää. Ainoot perinteiset jouluruuvvaat tääl taisi ol joulumakkarat ja keitetyt perunat ja leipä. Eikä jälkiruuvvaks ollu luumukräämi se paremmi ko jouluhalkookaa.

Mut melkei nämä herkut jäi sivuroolii, ko ravintola oli nii ihmeelline... sanosinko absurdi. Vast jälkikättee mul alko valkenemmaa, mikä se katsomo oli ja misä me oltii. Mul tuli semmone aaninki, et me ei oltu katsomos, me oltiinki näyttämöl.

Katsomos oli nämä juhlalliset taulut, joitte arvokkaat henkilöt, mitä liä kuninkaallissii, ritareit, paavei ja muit arvohenkilöit, katteli meit totisinas prammeitte kultaraamie sisält.

Seinät oli piukkaa täyn taului, lähinnä ne esitti ihmisii, mut oli tauluis ihmisiks pujettui tärkeenäkösii koiriiki. Kissoi ei ollu.


Joistaki tauluist tuli kyl semmonenki tunnelma, et raamit oli pääosas ja niitte sisäl olevat mustavalkoset hahmot sivuosas.

Absurdii tunnelmaa lisäs epäsymmetriset tilat (vai oliks se epäsymmetrisyys vaa vaikutelma?) ja vinot kattopinnat, läpinäkyvä ja heijjastava klasikatto, erikoiset lamput, valoje ja pimmee vastakohta, ainaki tähä vuade aikaa. Ja sit viäl joulukoristukset kaike lisäks.

Täytyy sannoo, etten toises näi erikoises ravintolas ol taitanu ollakkaa.