Tänä kevvään mää löysi hiano käsityäkirjasarja: Kotien kätköistä. Sarja ensimmäise kirja mää oli jo löytäny edesmennee kälyni kirjastost, mut ny valkeni, et sarjaa o ilmestyny neljä muutaki kirjaa. Niit ei ennää ol kirjakaupois, korkeintas sattumoisi jossa alekoris voi ol. Mää sai ostaa kirjoi suaraa toiselt tekijält, jol oli näit viäl jälliil.
Kirjois esitellää vanhaa käsityäperinnet, tarkemmi sanottun kirjontaperinnet. Kirjotatöitte lisäks kerrotaa niitte tekijöist ja paikka paiko o julkastu tekijöitte kuva ja kototaloki. Eli kuvist näkkyy, kummone ihmine ja kummoses ympäristös o käsityäs tehny.
 |
| Leikekirjontaa. |
Tämmest käsityäsarjaa vois jatkaa viäl vaik kui, jos mukan olis kankaspuil kudottuu, trasumattoi, seinävaatteit, kankait ja vaatekankait. Ja vaik essui. Essut oli viäl mu lapsuudesani käytös. Sit vois ol vaik tilkkutöit, virkkaust ja kudontaa, tarkota niinko esim vanttuit, tillukkait ja villajakkui. Mut voi ol, et näit jälkimmäisii ei ol säilyny korjus nii hyvi ko vanhoi kirjontatöit ja tuukei. Arvokäsitöit o tiätysti säilytetty eri lail ko arkeipäiväsee käyttöö tarkotettui.
 |
| Valko- ja leikekirjontaa. |
Kirjontatöist o osittai mallipiirustuksii, niät niitte ohjeitte mukkaa vois tehdäkki. Ja kaikki tarvittavat pistot o opastettu.
Kirjoje käsityät ja mallit o koottu ja kuvattu Varsinais-Suame alueelt.
Kirjoje alanimi onki: Kirjontamalleja Varsinais-Suomesta.
Kaikki osat o:
Kotien kätköistä (2000)
Valkokirjontaa kotien kätköistä (2007)
Villlakirjontaa kotien kätköistä (2009)
Kesäistä kotien kätköistä (2010)
Ristipistoja kotien kätköistä (2011)
Tekijät o Helena Honka-Hallila ja Maija Isotalo, ensimmäisel kirjal o kolmaski tekijä, Katri Sulonen.
 |
| Ristipistonimikirjaimii. |
Näit kirjoi voi vaik vaa kattel ja ihhail ja ihmetel, et kui enne vanhaa ollaa oltu taitavii ja nähty vaivaa. Se o vähä niinko nojatuali- tai penkkikirjontaa.
 |
| Ristipistoi. |
 |
| Villakirjontaa. |
 |
| Villakirjontaa. |
Tämä kirjasarja tuli mu miäleeni, ko Cheri plokis Autuas olo esitteli kirpputorilt halval ostamiis hianoi pellava- ja valkokirjontatöit. Jokku ossaa vanhoi käsitöit arvostaa, ainaki ne, jokka pelastaa käsitöit kirpputoreilt ja ne jokka tekkee niist kirjoi.
Upeita töitä!
VastaaPoistaOlin yhteen aikaan hulluna pitsinvirkkaukseen, ostin kaikki pitsilehdet, joissa oli vähänkään uusia malleja. Kehittelin omia. Moni työ vaan on jäänyt kesken, missä lienevät lootien pohjilla...
Määki oli yhtee aikaa innostunu pitsivirkkauksest. Kyl viäläki tykkää kattel pitsei ja jos nää kirpputoril, varmasti osta. Sit joskus ole ollu innostunu just tommosest kirjonnast, ole tehny muutama pöytätuuki. Mut en koskaa mittää leikekirjontaa, ne leikekirjontatyät vaikuttaa ihan yliluannollise kauniilt ja vaikeilt.
PoistaOnpa hienoja kirjoja. Kirjonta on niin kaunista. Villakirjonta erityisesti.
VastaaPoistaMinulta jäi kirjontaharrastus vähän kesken. Kaksi talvea kävin kansalaisopistossa perinnekäsitöissä. Pitäisiköhän syksyllä kuitenkin jatkaa...
Mää ihastui näihi kirjoihi heti ko ne minul esiteltii. Välistäi määki haaveile villakirjonnast. Mee äiti kuto kankaspuil seinävaatet varte villakankaat kaikil neljäl tyttäreelles. Kankas olis siis valmiin.
PoistaMinullekin tuli mieleen se Cherin postaus löytämistään aarteista. Miten kauniita, ja noissakin kuvissa! jestas. Nuo nimikirjaimet ovat ihan käsittämättömiä. On todellakin nähty vaivaa, ja siinä taas se ero, että nyt (vai kuvittelenko vain - enhän minä elänyt esim. sata vuotta sitten) pitäisi saada nopeasti valmista. Ennen ei sellaista ajateltu. Työn tekijällä saattoi olla ylpeyttä enemmän kuin nyt, esineitä käytettiin pitkään ja pidettiin huolella, varmaan näytettiin vieraille enemmän kuin nykyään.
VastaaPoistaNojatuolikirjonta on hyvä harrastus :-) Minullakin on ikuisuusprojektina yksi villakirjontatyynyliina, joku rouva joka on kerännyt vanhoja malleja ja tehnyt niistä piirustuksia ja tarvikepaketteja niitä myi joillakin Turun messuilla. Aloitin sen vuosia sitten mutta se on edelleen kesken, no on se talokin kesken minne tyynyn aikanaan aion sijoittaa :-D
Enne vanhaa ei ol katteltu televisioo ehtoisi. Ollaa ehkä enempi oltu koton, ei ol ollu iltamenoi niinko nykyaikan. Luultavasti osa noist hianoist töist o tehty aikan, ko ei ol ollu sähkövalojakkaa. On kumminki tehty pikkutarkkaa ja hualellist ja kaunist tyät. Tyä o varmasti tekijääs kiittäny. Kauneude tarve o ihmisel nii suuri. Arkiseenki käyttöö o tehty mahdottoma hianoi lehtitelineit ja hantuukipeitteit ja salusiinei.
PoistaKyl sää varmaa se villakirjontatyynyliina joskus valmiiks saat, vaik sit ko talo valmistuu.
*Huokaus*, niin Upeita kättentöitä!!
VastaaPoistaItse on ole koskaan kokeillutkaan, lienen liian kärsimätön ;)
Älä huali, Kirsikka. Sää voit hyväl omaltunnol ol "nojatualikirjoja" tai "nojatualinimeilijä" ja tyytyy kattelemmaa kauniit kuvia.
PoistaAivan mahtava kirjasarja, oikea aarre. Hienosti kerätty vanhoja käsitöitä ja tekijöitä. Noiden parissa vierähtää aika rattoisasti nojatuolikirjontaa harjoittaen. Nuo mongrammit ovat aivan huikeita. Kuten on käynyt ilmi pidän paljon vanhoista materiaaleista ja käsitöistä, niihin kannattaa sijoittaa ne ovat niin kauniita ja kestäviä. Minulla on sata vuotta vanhoja pellavayöpaitoja yhä käytössä, usein pestyjä ja edelleen kuin uusia. Tein niistä postauksenkin viime kesänä http://autuasolo.blogspot.com/2011/07/viilea-kosketus.html
VastaaPoistaKävin katsomassa. Onpas sinulla kokoelma vanhoja pellavaisia ja puuvillaisia HIENOJA yöpaitoja ja paitoja - ja puhtaan valkoisia! Minä en noita ehkä malttaisi käyttääkään.
PoistaGooglasin vähän ja löysin noita kirjoja, oli ihan pakko hankkia pari suosikkiani. Kiitos vinkistä. Nuo yöpaidat ovat niin vahvoja ja hyvin tehtyjä, että ne vain paranevat pesu pesulta, silitetty pellava on kuin silkkiä iholla. Pelkään, että kaapin kätköissä ne lakkaavat elämästä.
PoistaHianoo, et löysit viäl kirjoi. Mul oli se käsitys, ettei niit ennää sais.
PoistaVoi, tuli ihan nuoruus mieleen, kun paljon tein kaikkea kivaa, virkkasin pääälilakanoihin pitsit, merkkasin pöytäliinoja ja kaikkea kaunista, nyt ne ovat vain haikea muisto vuosikymmenien taakse. Ja kaikki pyyhkeet, lakanat ja muut käsin merkattuine nimikirjaimineen, niitä on vieläkin olemassa, Mutta minä tyhmä kadottanut kaikki ihanant ohjekirjat, senaikaiset.
VastaaPoistaTuo sarja on ihana!
Kaikki mennee elämä ja mailma asiat nostaa ilmeisesti haikeude ja nostalgia pintaa. Mut vanhoje muistelu toisaalt o terveellist, luulem mää. Tämmeste kirjai avul vanhaa perinnet voidaa säilyttää ainaki muistois ja katteltavin.
PoistaHieno kirjasarja, oikea aarre. Niin sitä ennen osattiin, mulla on onneksi mummuni tekemiä töitä hiukan tallessa. Itse olen kirjonut ja villakirjonut nuorena, reikäommel-juttuihin en koskaan rohjennut. Vielä olisi haaveena joskus kirjoa valkoinen pellavainen pöytäliina, valkoisella. Kiva postaus :)
VastaaPoistaMullaki o jotaki äitini kasvatusäiti käsityäperuja. Reikäommel o kyl aika ylivoimane asia edes haaveil, ainaki meikäläisel. Mul o ollu tekkeil valkone pellavaine tuuki, joho ole kirjonu valkosel. Mää ole tehny sitä jo yli pual ikkääni eikä se ol viäläkää valmis. Välil se unhottuu vuasikausiks ja välil se o ollu hukaski. Siit o postauski ollu joskus yli vuasi takaksi http://paulaeskola.blogspot.com/2011/03/keske-eraine-kasitya.html.
PoistaOi,minä oon just tehny kirjontatöitä ja meinasin laittaa huomiseen postaukseeni linkin vanhempaan postaukseen, missä mun jokunen villakirjontatyö. Mä olen vähän hätähousu tekijä, mutta pidän tosi paljon monenlaisesta kirjonnasta. Nuo kirjat on varmasti kaikki ihania, ainut minkä varmuudella olen noista nähnyt on tuo villakirjontakirja, ihan ihana! Kiitos, Paula, noista kirjavinkeistä! Mukavaa päivänjatkoa!
VastaaPoistaHauskaa, Riitta Sinikka, et olet meinannu laittaa postaukse samast aihepiirist. Kiinnostaa lukkee ja kattoo. Huamisee!
PoistaNiinpä, kyllä ennen on nähty paljon vaivaa käsitöiden eteen. Tv.tä ei ollut aikaa viemässä. Kait sitä aikaa olis yhtä paljon vieläkin, vaan perinteiset käsityötaidot ovat katoavaa kansanperinnettä. Kouluisskaan ei enää paljon mitään kunnollista opeteta ja tunneista vaan karsitaan. Voi minä rakastan kaikkea kaunista vanhaa ja uuttakin, joka on huolella tehty. Taidan ainakin pari kirjaa noista omistaa ja selannut olen varmasti moneen kertaan.
VastaaPoistaAi, mukavaa, et tunnet jo nämä kirjat ja omistatki pari. Mää en ol enne missää nähny näit kirjoi. Mää luuli ettei näit saa ennää ostaa kirjakaupoist mut kyl ilmeisesti netistäki näit voi tilat. Minul nämä tullee olemaa lähinnä kattelu- ja muistelukirjoi.
Poistakyl onki hianoi merkkauksi,mun kotonan oli semmonen senkin tuukki josa ol jukend tyyline kukka ko o siin se kukkavaasi yläpual.
VastaaPoistaOli tänäpä mun sisaren tykön joka o 91 v.Me puhutaan aina kaikkia vanhoja juttuja kysynkin Sinulta menivätkö porissa nuoret silloin kun alkoivat seurustella "käsiväärää";)) OLIN muuten viimeviikon siellä hesassa,tapasin yhden blogiystäväni jo neljättä kertaa,hän asuu leppävaarassa aivan Sellon takana,bigM joka on oivallinen korttien tekijä.
Kyllä Ruska minun mielestäni näyttää ettei nyt olisi tullut
"trykfeeliä"
Minä olen värkännyt keskoslasten pipoja ja lähetinkin 12 kpl. tiistaina
erään päijäthämeen sairaalassa työssä olevalle,joka vie perille.
Hyvää viikonloppua sinne planttujen pariin Sinulle!!
Mukavaa ko poikkesit, puikkoellu. Mää ole jo käyny kattomas niit sinu tekemiis keskospipoi vaikke jättänykkää kommenttii, hianoi o. Munki äitini koton oli tuuki, joho oli kirjailtu juukendruusui. Kyl minust Poris kuljettii käsiväärää, vaik kai muutki ko seurustelevat parit saatto käsiväärää kulkee. Leppävaara o meit liki, tai samal suunnal ainaki. Hyvvää viikoloppuu sinulleki!
VastaaPoistaHyvää äitienpäivää Ruska-mammalle ja Ruskan mammalle!
VastaaPoistaOi, kiitos, Saila. Tämä oliki ensimmäine äiteipäiväonnittelu Ruskal - ja mulleki koko elämäni ensimmäine. Olem mää kyl mont kerttaa ostanu ittelleni äiteipäiväruusu.
Poista