Sutinaa

Mul o ollu aika sutinaa, niät em meinaa peräs pyssyy. Viikol tyät ja huusholli ja taimikasvatus ja kissa. Viikovaihteet mail ja siäl omat touhus. Ploki jää pakostaki lapspuale asemaa täl kerttaa. Ja toiste plokieki seuraamine.

Se o ny kumminki selvä, ettei Ruska tiineydes ol mittää epäselvää. Kyl hän kantavan o. Sitä en ennää jännää. Painooki o tullo lissää sevverra. Kovi hän o hyväl tuulel ja hiamailee jalvois  ja kehräilee - ja syä hyvi. Sitä mää ny enämpi jännää et kullai tämä tiineys onnistuu. Ettei tulis mittää kommervenkkei.

Ko oltii taas viikolopu samases talos, misä Ruskal ja Sinfonial oli häätreffit, Ruska sai men häähuaneesees muistelemmaa ihanaa sulhastas Sinfoniaa. Kovi tarkkaa hän ainaki haisteli huanee läpitte.

Pyhäehtoosti me matkustettii linjapiilis kahdestas kissa kans mailt takasi kaupunkii. Ruska oli vähä mököttäväine ko kottii päästii. Meni pimmeesee vaatehuaneesee kököttämmää yksinäs. Ja makkaili mööpeleitte al. En tiä tuliko häl huano olo matkustamisest vai onks häl ikävä miäst joka jäi maapaikkaa mettätöihii. Vai oliko hänest surkeet tul tän kaupunkikottii. Ko mää lähdi aamusti ommii töihiini ni kissa merkillisesti mauku mu perrääni.

Yriti kovi ottaa semmost kuvvaa josa näkys et masu o hiukka pyäristyny. Ei oikee luanannu, ko ei Ruska ollu yhtää poseraustuulel.

Miska-kissa, joka o Poris ollu teil tiätymättömil, ei ol viäläkää löytyny.

Mu taimikasvatukseni o jatkunu. Pääosa taimistani o valosa, pitkä konki isoil klasipenkeil tyäpaikallani. Luulisi se oleva aika ihanteelline paikka, ko se o valosa ja aurinkoine, mut ylhääl konki ulkopual o lippa, joka siivilöittee valo mukavasti. Niät taimie ei tartte ol suaras aurinkoräkötykses vaik aurinkoist onki.








Miniorviki minitaimet pääsi jo vappun kukkasänkee. Mää peiti orvokit varmuudevaral harsol. Kyl ne henkis oli siäl säilynykki ainaki eilisee astikka.

Joku koiralleuka o löytäny mu kasvieni joukost harvinaisuude, olisko peräti ainoo lajias. Tämä harvinaise kasvi tiäteelline nimi on Poculis crimpsii.

Viikovaihtees oli hauska kulkee adoptiopuutarhas Koskel ja ihhail kevvää pilkahduksii. Yks yllätys oli tämä onnepensas. Mää en tiätäny et siäl tätä kaunist pensast lainka onkaa.