sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mutka matkas

Ny kävi sillai et tuli mutka mu Saksa-matkaani. Enne Wartburgi linnaa tuli umpilisäkkee leikkaus. Nimittäi seuraavaks piti syventyy Warburgi linnaa.

Mee kissa Ruska oli ikionnelline ko mää tuli kottii matkoiltani. Ei tiätäny millai päi olis kiäriny ja pyäriny mu jalvoisani, hyrräs ja istu sylys koko ehtoo ja nukku tyynylläni yäsee. Mut sit pari päivä jälkee mul tuli huali ko ei hän yhtää leikkiny tapas mukkaa ja silmät oli väsynee ja alakulose näkköiset. Mittää selvii sairaude oireit ei kumminkaa ollu.

Mää soiti eläinlääkäriasemal ja kiikuti häne sin. Tohtoritäti arveli, et hänel o alkava kohtutulehdus. Onneks alkava vast. Ruska sai kipupiiki, antibioottikuuri ja suasitukse, et jos Ruskal meinataa hankkii viäl pennut, ni kannattas kolli käskee kyllää jo tänä kevvään.

(Siis: kissal ei tullu sitä umpilisäkkee leikkaust...)

Seuraavan aamun ko herättii, Ruska oli leikkiny hiirileikkii nii ahkerasti, et mattot oli läjäs laatteel. Lääkkeetki Ruska ottaa oikee mukavasti. Ne o niit tuttui vaaleepunasii pillereit, joit mää ole antanu aika monel kissal parikymmene vuade mittaa.

Ruska näytti paremmalt, mut mul tuli vatta kippeeks. Ensti vaa muljahteli, iltaa kohti koko oikee puali mahhaa oli jo aika kippee. Yäsee mää valvoi ja vartosi aamuu. Soiti ambulanssinki, ko mee oma auto oli huallos. Ambulanssi ei hualinu minnuu kyytiis ko mää en ambulanssineitie miälest ollu tarpeeks kippee eikä sopinu hee protokollaas kuskat minnuu Jorvii. Onneks heti aamusti pääsi terveyskeskuksee. Ja siält Jorvi sairaalaa. Siäl oloni heti parani ko oli turva takan. Ja pääsi aika pia kirurgisel osastol vartoimaa "ommaa" sairalasänkyyni leikkauksee pääsyy. Päivä siin meni piänes horrokses. Mukavat hoitajat ja lääkärit kävi painelemas vattaa, ottamas kokkeit, mittaamas verepainet ja sanomas ettei sovi mittää juad eikä syäd. Ehtoosti leikataa.

Nii sit leikattiinki. Hyvi kaikki meni. Nukutuksest ei ollu muut vaivaa ko se, et kurkku ja henkitorvi tuli kippeeks ja kova kröhinä.

Seuraavan aamun oli valla mahdottoma mukavaa saad aamukaffeet ja fiilii ja leipää. Ja jo ehtopäiväst pääsi kottii ko miäs tuli hakemaa. Tääl koton ny toivutaa.

Kävipäs hyvi ettei umpilisäke ruvennu ryppyilemmää siäl Saksas, esimerkiks Wartburgi linnas.

Saksa matkaki viäl jatkuu, vaik mää vaheti jo kiältäki välil. Tämä o näköjäs kakskiäline ploki. Matkakertomukset o helpompi esittää yleiskiälel.

Ai ni ja juu! Paras juttu täsä sairastelus oli se et ihan yllättäi eläinlääkäriasemal träffättii Ruska kans sulone venäjäsine Minni-kissa ja hänen emäntäs. Emäntä paljasti et hän tuntee mee, ko hän o lukenu Ruskast mu plokistani. Ja meil oli mont yhteist ystävääki, ainaki Naukula Helmi, Saaripalsta Musti ja Ransu, Herra Harmaa, Autuaa olo Nero, Sijaiskodo Myrsky ja ketäs kaikkii viäl....? Mää oli ollu Skasa-matkani tähde plokipimennos ja frouvva kerto mul suru-uuttisenki, et Herra Harmaa  oli menettäny Musta ystäväs. Sit myähemmi mul selvis et Minnilläki o oma ploki: Kissiminni. En ollukkaa aikasemmi tutustunu. Kiva tutustuu Minnii.

Ny me mennää Ruska kans jatkamaa toipuilemist. Kuviakaa ei ny jakset ottaa eikä julkast.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Eisenach

Eisenachin kaupunki sijaitsee Thüringenin osavaltiossa entisen Itä-Saksan alueella. Wikipedian mukaan siellä on yli 40 000 asukasta.

Rupesin mielessäni kutsumaan näitä upeasti korjattuja kaupunkeja karamellikaupungeiksi. Eisenach oli yksi niitä, tai siis ainakin sen vanha, historiallinen osa, jossa liikuimme. Kaupungeissa on myös DDR:n aikaisia lähiöitä, korkeita kerrostalokolosseja, rumia ja rapistuneita. Niistä minulla ei ole yhtään kuvaa. Ehkä niitäkin kerrostaloja kannattaisi jossain vaiheessa kunnostaa eikä päästää kokonaan rapistumaan? Ovathan ne osa näiden alueiden ja kaupunkien historiaa. Tällä hetkellä historia on kääntänyt selkänsä noille DDR:n aikaisille asuinalueille, ja kokonaisia kerrostaloja on tyhjilläänkin. En tiedä, kuinka paljon noita asuinalueita on juuri Eisenachissa mutta monissa muissa kaupungeissa niitä on.


































































Kuvissa näkyy myös ristikkorakennetaloja. Vanhojen talojen korjaaminen tulee muutenkin kalliimmaksi kuin uusien rakentaminen. Ristikkotalojen korjaaminen on kuulemma vieläkin kalliimpaa. Paljon niitäkin oli korjattu.

Eisenach on yksi Luther-kaupungeista mutta myös Johann Sebastian Bachin syntymäkaupunki. Bach eli 200 vuotta myöhemmin kuin Luther.




















Yksi kaupungin nähtävyys on Cottan lesken talo, nyt Lutherhaus. Talossa on näyttely Lutherin elämästä ja matkamuistomyymälä, talon vieressä Bibel-Cafe. Rakennuksessa oli Lutherin koulukortteeri, kun Luther kävi lukiota Eisenachissa 1498-1501.

















Kaupungissa on asiaankuuluvasti Martti Lutherin patsas.


















... kuten myös Bachin patsas. Patsaan vieressä on iso Bachhaus, jossa on ainakin museo, kahvila ja myymälä. Johann Sebastian Bach eli 1685-1750.


















Bachin museossa saimme pienen yksityisen konsertin, jossa soitettiin Bachin musiikkia Bachin aikaisilla soittimilla. Kuvassa urut, joiden soittaminen tarvitsee palkeiden polkijaa.

Johann Sebastian Bach (s. 1685) on kastettu Pyhän Yrjön kirkossa Eisenachissa, jossa myös hänen setänsä toimi urkurina. Bach jäi orvoksi 9-vuotiaana, jolloin hän muutti veljensä kanssa asumaan setänsä luokse toiselle paikkakunnalle.

Kuvassa on reliefi Pyhän Yrjön kirkon sisältä. Siinä on ristiinnaulitun käsivarsien alla kuvattuna kuu ja aurinko.

Martti Luther oli kouluaikanaan ollut kouropoikana samaisessa kirkossa. Hän on sittemmin myös saarnannut tässä kirkossa.



















Pyhän Yrjön kiirkon alttariosa on restauroitu.


















Matkalla kuljin samalla myös ihan omillakin jalanjäljilläni. Vierailimme Eisenachissa mieheni kanssa huhtikuussa 2008. Muistin, että jossain Bach-museon lähettyvillä oli pitsikauppa, jossa myytiin ihastuttavia käsitöitä, ikkunaverhoja, pöytäliinoja ja pitsisiä ikkunakuvia. Viisi vuotta minua on harmittanut, miksi en ostanut niitä pitsejä enemmän silloin, kun kaupassa olin. Mutta siellähän se kauppa edelleenkin oli, Lutherstrassen varrella. Nyt kun tuli toinen mahdollisuus, ostin pitsejä lisää... Pitsit ovat hyvin vanhaa käsityöperinnettä, peräisin Plauen-nimisestä kaupungista, ja pitsien valmistus ja arvostus säilyi myös DDR:n aikana.

Kaikista kohteista löytyy netistä lisää tietoa; mm.:
Eisenachin kaupunki
Bachhaus
Lutherhaus
Pyhän Yrjön kirkko, Pyhän Yrjön seurakunta
Plauener Spitzen
Plauener Spitzen -ikkunakuvat

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Matka jatkuu

Matkani Saksaan päättyi, ja palasin tänään onnellisena ja tyytyväisenä kotiin. Oli hieno matka. Varmaan varhainen kevät on paras mahdollinen vuodenaika matkustaa Saksaan ja Keski-Eurooppaan. Yhden ainoan viikon aikana luonto alkoi silmin nähden vihertää ja puut ja pensaat ja maa kukkia. Siellä täällä harvakseltaan näkyi jo vaaleanpunaisia tai valkoisia kirsikkapuita täynnä kukkia. Magnoliat availivat karvaturkkisia nuppujaan.

Keväässä on sekin hyvä puoli, ettei silloin ole vielä paljonkaan turistiryhmiä liikkeellä. Suomalaiselle Saksan kevät on tarpeeksi lämmin. Kun ei ole liian kuuma, ei tarvitse hikoilla, paitsi jos on poikkeuksellisen lämminverinen.


















Kuva on Wittenbergistä. Katharina von Boran patsaan taustalla on entinen luostari, jossa Lutherit asuivat, ja talon ja Katharinan välissä pitkiä oksiaan levittelee valtava magnoliapuu, joka on täynnä aukeamaisillaan olevia nuppuja. Varmaan kukat tällä viikolla avautuvat, jos on yhtä lämmintä kuin viime viikolla. Silloin näky tulee olemaan huumaava.























Tämän juuri avautuneen valkoisen ja hentoisen magnoliankukan kuvasin lähtöaamuna hotellin sisäpihalta Leipzigissa. 

















Viimeistä aamua vietettiin bussissa matkalla Leipzigistä Berliiniin. Oli mukava katsella pehmeitä, vihreitä maisemia. Usein maisemaa hallitsivat isot valkoiset tuulimyllyt. En saanut kuvattua hassuja pampulapuita. Vierustoverini Mervi tiesi, että "pampulat" olivat misteleitä, jotka asustavat puissa päällyskasveina. (Terveisiä Merviltä: misteli ei ole päällyskasvi vaan puoliloinen, eli ryystää ravintoa isäntäkasvistaan.)

Lähtöaamun tunnelma bussissa oli tiivis ja haikea, kun ihmiset kertoilivat, mitä matkalta olivat saaneet. Paljon oli saatu tietoa, vaikutelmia, elämyksiä, yksityskohtia, murusia ja uusia oivalluksia - sulateltavaa on pitkäksi aikaa yhdellä jos toisellakin. Ihmiset kertoivat muistoja matkalta, joku luki lapsuuden muiston, joku matkalla syntyneen runon, kolmas puhui lohduttavia, kirkkaita ajatuksia, joku sanoi, että matkalla on syntynyt addiktio matkaryhmäämme...

Matkan tarjonta oli suunniteltu niin runsaaksi ja tiiviiksi, että jokaisen päivän ohjelma alkoi viimeistään yhdeksältä aamulla ja nukkumaan päästiin noin kymmeneltä illalla. Eipä siinä sitten paljon netissä viipyilty eikä plokia pidetty, kun oli houkutus painaa pää pehmeään tyynyyn. 























Kuvassa matkanjohtajamme Raimo ja Seija Marttina ja Katharinana tuhat vuotta vanhassa Torgaun kaupungissa. Matkan virallisena järjestäjänä oli saksalainen matkatoimisto Saga Travel GmbH ja taustajärjestäjinä Suomen Raamattuopisto ja Nurmeksen seurakunta. Oppaana oli Saksassa asuva, suomalaissyntyinen Terttu Busse-Lunkka. 

Etukäteen olin ajatellut, että kertoisin matkan edistymisestä joka ilta, mutta eihän siitä mitään tullut enkä millään ehtinyt. Niinpä matkani jatkuukin jälkikäteen vielä täällä plokissa. Tervetuloa mukaan jatkamaan matkaa!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kevät tuli Erfurtiin



















Tänään viimeistään löytyi kevät Erfurtista, jossa Martti Luther 500 vuotta sitten ensin opiskeli ja sitten oli munkkina augustinolaisluostarissa. Tämä ihana magnolia kasvoi entisen augustinolaisluostarin pihalla lämpimällä seinustalla.



















Palaan kuitenkin vielä edelliseen päivään, tiistaihin, jolloin vein runsaasti terveisiä Martille tutustumalla hänen lapsuuden ja nuoruuden paikkoihinsa.

Martti syntyi 1483 Hans ja Margarethe Luderin poikana Eislebenissä. Samoin hän kuoli synnyinkaupungissaan 1546, 62 vuoden ikäisenä.

Martti tuli maailmaan, jossa keski-ikä oli alle 30 vuotta (koska lapsikuolleisuus oli suuri) ja kuolema oli kaikille tuttu. Katolinen kirkko oli suuri pelastuslaitos. Kristillisyys oli kollektiivista ja maagista, ja välittäjinä ihmisten ja Jumalan välillä toimivat papit ja pyhimykset. Raamattu oli kielletty kirja tavalliselle kansalle, sillä vain papit saivat tutkia Raamattua, ja se oli latinaa ja kreikkaa.

Kävimme Eislebenissä Lutherin synnyin- ja kuolintalossa, jotka ovat museoina ja esittelevät Lutherin elämää. Talot sellaisinaan eivät ole alkuperäisiä, mutta toinen taloista on alkuperäisellä paikallaan. Kävimme myös kirkossa, jossa Luther piti viimeisen saarnansa, ja kirkossa, jossa Luther kastettiin.



















Lutherin kastekirkko on sisäpuolelta upeasti kunnostettu. Se on valoisa ja samalla lämmin. Siinä on vanhaa ja uutta. Se on juhlava ja loistelias mutta samalla yksinkertainen.






 Alttaritaulu ja krusifiksi ovat vanhat.


Uutta on kaunis symbolinen kasteallas.

Ulkopuolelta kastekirkko on vielä rakennustelineiden peitossa.

Hämmästyttävää oli kuulla, että Martti Lutherin synnyinkaupungin asukkaista ainoastaan 10 % kuuluu kirkkoon - 8 % väestöstä on protestantteja ja 2 % katolilaisia. Kansallissosialismi ja DDR luhistivat kristillisyyden Itä-Saksan alueelta. Koko Saksan väestöstä 30 % on protestantteja ja 30 % katolilaisia.



















Lutherin perhe muutti pian Martin syntymän jälkeen Eislebenistä Mansfeldiin. Isä oli vuorityöläinen mutta Mansfeldissa onnistui hankkimaan omistukseensa kaivoksen.

Martti aloitti koulunkäynnin kotikaupungissaan Mansfeldissä 4-vuotiaana. Hän oli heiveröinen ja pieni lapsi, ja välillä hänet kannettiin reppuselässä kouluun.

Martti on itse kertonut elämästään näin:

"Isäni oli nuorena ollut köyhä vuorityöläinen. Äiti kantoi silloin kaikki polttopuut selässään kotiin. Näin he kasvattivat meitä. Olen talonpojan poika, isoisäni ja isäni olivat varsinaisia talonpoikia. Minusta olisi oikeastaan pitänyt tulla kylänvahin tai kylätuomari tai joku muu sen kaltainen. Sitten isäni muutti Mansfeldiin ja rupesi siellä vuorityöläiseksi. Sieltä minä olen kotoisin. Mutta että minusta tuli baccalaureus ja maisteri ja että sitten luovuin ruskeasta baretistani, jätin sen muille ja rupesin munkiksi, sitten tosin saaden osakseni häpeää, mikä katkerasti pahoitti isäni mieltä - ja että minä sitten jouduin tukkanuottasille paavin kanssa ja että otin karanneen nunnan vaimokseni - kuka on sen tähdistä lukenut? Kuka olisi voinut ennustaa sen minulle?

Minut totutettiin jo lapsena siihen, että kalpenin ja pelästyin, kun kuulin Kristuksen nimeä mainittavankaan, sillä minulle ei ollut muuta opetettukaan kuin pitämään häntä kovana ja vihaisena tuomarina."

Koulusta Luther on kertonut:

"On paha, jos nuoret kadottavat luottamuksensa vanhempiinsa ja opettajiinsa. Niinpä on esimerkiksi inhottavia koulumestareita, joiden töykeä olemus turmeli monet kelpo lahjat. Monet opettajat ovat julmia kuin pyövelit. Niinpä minuakin kerran lyötiin eräänä aamupäivänä viisitoista kertaa ilman vähintäkään syytä, sillä minun piti taivuttaa nimi- ja teonsanoja enkä ollut sitä vielä oppinut."

(Lainaukset kirjasta Lennart Pinomaa: Martin Luther, Valitut teokset I, 1983.)


















Mansfeldistä vastaani tuli tämä kevään ensimmäinen kunnon kukkatervehdys, ihana lumikellojen rykelmä. (Magnolia yllätti siis vasta seuraavana päivänä.)


















Keskiviikkona matkalla Erfurtiin pysähdyimme Stotternheimissa, missä Luther nuorena 1505 patikoidessaan kotoaan Mansfeldista opiskelukaupunkiinsa Erfurtiin joutui kovaan ukkosmyrskyyn, säikähti ja huusi Pyhää Annaa avuksi: "Auta, Pyhä Anna, tahdon ryhtyä munkiksi."


Ja Luther pysyi päätöksessään, vaikka ystävät yrittivät taivutella häntä ja isä oli vihainen. Mitä kaikkea päätös merkitsi? Heittikö hän menemään kaiken sen, minkä siihen mennessä oli saavuttanut, myös sen, mitä hänen vanhempansa olivat saavuttaneet kouluttaessaan häntä?

















Saavuimme Stotternheimin jälkeen Erfurtiin, keskiaikaiseen yliopistokaupunkiin, ja nautimme tuomiokirkon aukiolla Thüringin bratwurstia välipalaksi.

Aukion takana kohoaa kaksi kirkkoa: Erfurtin tuomiokirkko (vasemmalla) ja Pyhän Severuksen kirkko (oikealla). Martti Luther on 1507 saanut pappisvihkimyksen Erfurtin tuomiokirkossa.



Torin toisella puolella kirkkoja vastapäätä on toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia. Erfurtiakin on paljon kunnostettu sen jälkeen, kun Saksat yhdistyivät. Erfurtin talot minusta ovat kuin karamelleja, koristeellisia ja värikkäitä.

Päätutustumiskohteemme Erfurtissa oli se augustinolaisluostari, johon Martti Luther 1505 meni noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun oli huutanut avuksi Pyhää Annaa ja luvannut ryhtyä munkiksi. Kun vierailimme täällä viisi vuotta sitten mieheni kanssa, koko alue oli pelkkää rakennustyömaata. Nyt alue oli restauroitu. Rakennuksia on monelta eri ajalta.

Tämä korkeahko rakennus on luostarialueen vanhimpia, sekin nyt kunnostettu.





















Tässä luostarin rakennuksia kuvattuna muurien ja portin ulkopuolelta. Tulopäivänämme joku matkalaisista sanoi, että itse kullakin on voinut olla omat luostarinsa ja kipuilunsa ja sitten tie, joka on johtanut ulos luostarista. Se näköala on kiinnostava ja koskettava Martti Lutherissa.

Matkamme ohjelma on ollut niin tiukka, että en ole onnistunut pahemmin plokia päivittämään. Ohjelma on alkanut aamulla ja jatkuu iltamyöhään. Ainoa aika päivittää blogia on yö - niin kuin nyt.

Lupuksi vielä pari keväistä kuvaa Erfurtista.




















Kyllä se kevät Suomeenkin tulee!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Saksassa

Tänään tai siis eilen 15.4. (nyt on yö) matkustin Saksaan 39 hengen matkaryhmässä. Matkan teemana on Lutherin jalanjäljillä.

Samalla kun aloin kertoa tätä, blogin kieli muuttui kokeeksi ja vaihteeksi porista yleiskieleksi, ainakin tämän matkan ajaksi. Nyt siis porisenkin yleiskielellä.

Ensin lennettiin Berliiniin, ja sieltä matka jatkui bussilla entisen DDR:n alueella Leipzigiin. Kamera oli pakattu matkalaukkuun, niin etten voinut ottaa kuvia ennen kuin hotellihuoneessa, Balance Hotel Alte Messessä.


















Saavuimme perille iltamyöhällä, kuten kuvasta näkyy. Kuva on otettu huoneen ikkunasta hotellin sisäpihaan päin.

Puut ovat täälläkin lehdettömät mutta lunta ei kyllä näy missään. Ja lämmintä oli tänään yli 20 astetta!

Matkalla bussissa ihmiset saivat halutessaan kertoa muille, miksi lähtivät tällaiselle teemamatkalle ja mitä matkalta odottavat. Syitä oli monia, mm. yleissivistyksen täydentäminen, kevään vastaanottaminen, kiinnostus entisen DDR:n alueeseen, kiinnostus keskiaikaisiin kaupunkeihin, Lutherin ja hänen perintönsä parempi ymmärtäminen, Lutherin merkittävyys historian henkilönä, matkan kulttuurihistoriallinen kiinnostavuus, Tärkeää on myös nähdä se Wittenbergin linnankirkon ovi, johon Luther vuonna 1517 naulasi 95 teesiään anekauppaa vastaan.

Olin mieheni kanssa näillä samoilla kulmilla huhtikuussa 2008, viisi vuotta sitten. Se oli hieno matka, jota olemme paljon muistelleet. Silloin olimme liikkeellä omalla autolla. Minulle on jäänyt kaipaus tulla tänne uudestaan. Tällä kertaa mies jäi kissan kanssa pitämään huushollia pystyssä.

Tämä kuva on tuolta vuoden 2008 matkalta, otettu kauniina sunnuntaipäivänä Wittenbergissä. Silloin täällä joka puolella kukkivat magnoliat. Nyt on täälläkin kevät myöhässä. Saa nähdä, tuleeko yhtään magnoliankukkia tämän viikon aikana vastaan. 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Leppoisaa pyhäpäivää!




Ko me juadaa aamukaffeet, Ruska ussei tahtoo tul ommaa piänee korriis seurustelemaa ja ottamaa aamupäivänokoset. Tämä kissa ahtautumine piänee korrii o meil isäntäväjel loputoin huvittumise aihe.




































Lopuks kunno venuttelu. Korvat kans. Tehkääs peräs!

Loppuu viäl yks kuva Ruska pentuje Didi ja Minni hoitoviikost mummulas Pinkkitassu kissalas. Didi o päässy isoisosetä Leo pestäväks. Näi ystävällisesti Pinkkitassu kissat otti vastaa hoitolapset. Näi äkkii pennut tottu uutee laumaa. Pennut o kyl kasonnu isoiks, niät ei he ennää miltää pennuilt näyt.


Kuva: Mikko Murtonen.


















Voiko tän ystävällisempää ollakkaa.

Ystävällist pyhäpäivä jatkoo.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Neljä sukupolvee kissoi

Tasa viikko takasi lankalauvvantain mää oli visiitil Pinkkitassu kissalas, joka oli muuttanu Helsinki Kampist Arapiarantaa. Siäl oli kaks Ruska viimesuvist pentuu pääsiäishoidos mummulasas.


















Kuvas olis neljä sukupolvee kissoi, jos Ruskaki olis mukan. Mukko ei ol, sukupolvii o täsä kolme ja välist puuttuu yks, Ruska sukupolvi. Ensimmäist sukupolvee edustaa Belagian Leo ja Ludwig, jokka makkaa pöydä pääl. Punatabby Leo o etumaisen ja cremetabby Ludwig loikoo pöytää toises pääs. Kuvas etualal o maastautunneen pöydä al ja tooli pääl Feronian Magnolia Purpurea eli Pupu, joka o Pinkkitassu kissala kantaemo. Hän o mee Ruska (Pinkkitassun Bette) emo ja Ruska pentuje mummu. Pupu yks lapselaps Didi eli Pinkkitassun Dionysos o tällänny ittes toisel toolil, isoisoisäs Ludwigi al. Hän näkkyy kuvas yht huanosti ko Pupu-mummuki.

Kuvast puuttuu Minni (Pinkkitassun Diana), joka arraasteli viarast huushollii ja sukulaiskissoi ja koiraa sevverra et hän piti parempan oleskel turvas saunalavol. Nii ja juu, koiraki Riku täst kuvast puuttuu. 

Facebookist sai seurat kissasisaruste touhui mummulasas. 

Kuva: Mikko Murtonen.


















Täs Minni saunoo. Hän näyttää vähä myrtyneelt ja miättiväiselt. Alkuvaihees Minni ja Didi oli ollu piänel paastol mukko he tottu paikkaa ni ruakaki alko kuulemma paremmi maistumaa.

Mää hiukka jännäsi mahtaak nää pennut osottaa mittää tuntemise merkkei minnuu kohtaa. Ei osottanu. Paitti Minni saunalavolt yhdes vaihees hiukka keimaili mul: venutteli käpälii ja levitteli varpait ja oli muutonki nauttivaise näkköine. 

Didil oli kova pyrky yläilmoihi. 

Kuva: Mikko Murtonen.


















Täsä Didi polleenas korkee kaapi pääl. 

Kuva: Mikko Murtonen.


















Kööki yläkaapie pääl oli just niinko ihan oikee kissoi varte hiano näköalaikkuna. Hauska juttu et Didi opasti vanhat parratki tän ylätasol. Pinkkitassu omat kissat ei ollu viäl keksiny tätä korkeet paikkaa, ko heki taitaa ol viäl vähä outoi uudes kodosas. Pinkkitassulaiset o kyl kai aika kiipeileväisii ja hyppiväisii trapetsitaitelijoit. Kuvas Didi o vasemmal ja isoisoisä Ludwig oikeel kädel.

Didi pikkusisko Minniki o näit lentävii kissoi mut mummulas hän ei heti hyppiny yläilmihi. Hän pysytteli paremmi niinko tukevasti maa pinnal. Mää ymmärsi, et hän viihty saunas ja köökihommis. 

Kuva: Mikko Murtonen.


















Näi sulose kuva kissaisäntä oli saanu napattuu Minnist. 

Ruskaki kuuluu toho Pinkkitassu lentojoukkueesee. Yhdel lentoreissul joka kulki televisio päält katorajjaa kirjahylly pääl Ruskal kävi köpelösti ja hän tiputti mu hymytyttöpatsaani laatteel. Se meni tiätysti säpäleiks. Ei siin muu auttanu ko roskii vaa. No, ei silti, ei mu siit kauheesti hymyni hyytyny. Vaik välistäi ain ole muistanu et oli se harmi ko hymytyttö oli säilyny ehjänäs 1950-luvult astikki ja ny kissa meni se rikkomaa, yli viidekymmene vuade pääst siikko mää oli se saanu piänen flikkan Yyteri kansakoulust. 

Tämä sirpalekuva o ainoo muisto mu hymytyttöpatsaastani. 


















Yllättävästi lankalauvvantain mää sai Pinkkitassu kissalast virallise hyvitykse, tai lahja: uude hymytyttöpatsaa. Oi-voi. Kiitos kauheesti. Millai mää ny ossaa pittää tätä hymytyttöö tarpeeks nätisti. Ettei vaa kukkaa meil pudottais ja menis sirpaleiks. Ny oliski kaksikertane harmi. Tämä uus hymytyttö o kotosi 1970-luvul Espoo Iivisniäme koulust. Mut ihan sammaa näkköö se o ko minunki hymytyttöni.



















Täsä Ruska tutustuu uutee hymytyttöpatsaasee. Tämä tuttavuude jälkee mää siirsi hymytytö muutti varmempaa paikkaa, vitriinii klasi taa.

Didi ja Minni o omas kodosas ollu aikamoisii piänii tuholaisii. He o rikkonu monta kippaa, jokka o ollu turvas kaapie pääl yläilmois. Ja uskokaa tai älkää - Didi o syäny yhde panamahatunki. 

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Monta päivää yhten päivän



















Tänäpä mul o mont päivää.

Tänäpä mää ole ensimmäist päivää virallisesti eläkkeel. Tähe astikka mää ole ollu "lomakkeel".

Tänäpä o toine pääsiäispäivä. Sen kunniaks mää ole menos kirkkoo. Eilä kuulusteltii (katteltii) televisiost ja se koton kuulustelemine tahtoo men semmoseks horroskuuntelemiseks.

Tänäpä on maanantai, huhtikuu ensimmäine päivä. Julma huhtikuu alkaa. Ainaki suamalaine Aaro Hellaakoski ja brittiläis-amerikkalaine T. S. Eliot o kirjottanu huhtikuust runonki. Niit voi lukkee täält. Suameks Elioti sanat kuuluu:

Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen
kuiviin juurikyhmyihin.
(Suomennos Lauri Viljasen.)

Tänäpä o miäheni ja minu hääpäivä. Me menimme naimisii tasa seittämä vuat takasi.

Ja tänäpä o viäl aprillipäiväki.

Hyvvää toist pääsiäispäivää, maanantait, huhtikuu ensimmäist ja aprillipäivää teil kaikil! Ja hyvvää ensimmäist eläkepäivää ja hääpäivää meil.

- - - -

Tervetulloo lukijaks, Katarimaria!