Vanhoi tuttui

Perhoskissa.

Enne tämäpäiväst vuarikiipeilyyni mää poikkesi viimevuatises hotellissani Argos treffaamas vanhoi tuttui, nimittäin kissoi. Siäl oli monta kissaa, mut Santellini-hotellis ei ol yhtää.

Viime viikol me kyl pikimmite Leena kanssaki käytii siäl Argos yhten ehtoon ja mää esitteli hänel kaks kissatuttavaani.

Vuasi takasi siäl hotellis oli kaks nuart kissaneitii, jokka kulki ja leikki yhdes. Mää miätei, oliko he sisaruksii, ko he oli ihan sama färisii. Toisel oli hyvi lyhkäne karhee turkki, mut toise turkki oli pehmee, silkkimäine ja pitkäkarvane. He oli kovi kesyi ja tuppas koko aja mu huaneeseeniki, tuli ovest sisäl ja meni terassi ovest ulloos. Mää päätteli, et he oli se hotelli kissoi, kos he näytti nii hyvi pidetyilt ja ain pysytteli sil alueel. Nämät kaverukset mää nimiti Tupsukaks ja Perhoskissaks. Ja siäl hotellis näytti oleva muitaki kissoi. Yht mää nimiti Nokinenäks. Sit siäl oli semmone siniseharmaa kissa, jos oli jottai hianostunut. Sitä mää sanoi vaa harmaaks kissaks.

Tupsukka.

Hupsukka.

Ny Tupsukka ja Perhoskissa oli tullu aikuisiks. Mää meni hee kans heti aamusti oikee aja kans seurustelemaa. Tupsukka tuliki heti minnuu vastaa – hän o varmaa kiinnostunu kaikist uusist tulijoist. Hänel oli pentuki, joka oli jo melkei samakokkoine ko emoski. Mää päätteli siit hee emoks ja pennuks, et he kulki yhdes ja Tupsukka komensi ja kurmuutti sitä piänempääs ja he painiskeli keskenäs. Siin hotelli pihas oli mont muutaki kissapentuu, mut Tupsukka vahti ja komenteli vaa sitä yht, se täyty ol häne. Pennus oli ihan samat färit ko emos, mut valkost oli paljo enämpi ja ruskeetäpläst vähempi.

Tupsukka kompteeraa Hupsukkaa.

Piäne aja pääst sihe tuli Perhoskissaki. Mut hän oli tullu arraaks. Ei antanu minu lainka koskee eikä silittää. Mut kuvia mää sai hänest ottaa.

Ja tuli siäl kolmaski vanha tuttu, Nokinenä.

Nokinenä.

Siin pihas teuhas keskenäs mahdottoma sulosii pissapoikii, paljo piänempii ko se Hupsukka. Niit oli musta, mustavalkone ja fiinei valkosinicremekirjavii.

Kuvas kaks fiinii valkosinicremekirjavaa pentuu.

Sit mää lähdi. Hei sit vaa, Perhoskissa, Tupsukka, Hupsukka, Nokinenä ja muut Hotelli Argo kissat!

Illal mää sai miäheltäni Eskolt tekstiviästi, jos luki et Ruska o taas kauhee kiinnostunu ihan kaikest niinko täst tekstailustaki. Tullee ikävä Eskoo ja Ruskaa.