Vuare ylitte

Kamari kylä jäi taa. Vuare ylitte vaa.

Tänäpä mää meni vuare ylitte jalkapatikas. En olis kyl uskonu.

Eile eli perjantaiehtoon mult hajos aurinkoklasit. Aamul mää en päässy nettii. Sit mää rupesi pesemää pyykkii ja lavuaari korkki juuttu kiinni niät en saanu sitä millää irti.

Mää lähdi kävelemmää sin vuarel päi, ilma aurinkolasei, vesipullo kassis. Ajatteli et katotaa ny. Jossen jaks, ni mää käänny heti takasi. Mää kävele vaa tälläi pikkuhiljaa. Ei mun ol mikkää pakko eikä mikkää kiiru minnekkää.

Mää kiipesi ylspäi sammaa reittii ko keskiviikkon. Ja kiipesi vaa ylemmäs. Ei se kiipeemine ottanu polvii, pikemmi se etukenos kulkemine otti pohkeisii ja ristiselkää. Aika ylhääl kävelypolku yhty vähäks aikaa serpentiinimaantiähee. Kahde vuare, Mesa Vuno ja Profetis Iliakse, yhtymäkohdas oli paljo ihmisii kattelemas maisemii. Osa oli tullu jalkapatikas niinko määki, osa oli tullu tai tuatu autol. Kreikkalaine vanha miäs myi kioskis juatavaa.

Vuarel vilisi yht mittaa sisiliskoi. Mut ne oli nii vikkelii ettei niist kerriinny
ottamaa kuvvaa. Mukko täst yhdest ainoost liskost. Siskoflikkani Aino ehkä
tiätäs mikä tää lisko o.

Ko mää oli päässy sin korkeel astikka, en kai mää takasi voinu palat. Se ei kyl ollu mikkää kaikist korkeempi kohta, ko se oli niitte kahde vuare matalampi yhtymäkohta, se mist kulki jalkapolku ja autotiä. Perissaa päi mennes Profitis Ilias -vuare laki jäi oikeel ja Mesa Vuno vasemmal kädel.

Tartti mu nähd, milt näytti vuare toisel pual Perissa suuntaa. Alastulo oli kyl pahempaa ko ylösmeno. Perissa pualeine polku oli aika louhikkoine, epätasane ja kivine, ei lainka päällystetty niinko Kamari pualeine. Mää en kattonu kellost aikaa enkä tiä kui mont kilometrii mää kulji enkä sitäkää kui korkeel mää oli.

Tält näytti vuare toisel pual ko Perissa kylä alko näkymää.

Pääsin ko pääsinki Perissaa. Olin kyl hijest märkä ja oli tukala olo. Ensimmäise rantapuari edes roikku kivan näkösii puuvillahousui. Ko mää hypisteli niit, myyjä heti kaappas mu sovittammaa. Mää soviti ja osti mustat puuvillahousut, sai alennuksel. Myyjä sano, et huamen he sulkee kaupa. Jäti uudet kuivat housut jalkaani ja sulloi hikkoomisest märräät farkut kassii ja meni istumaa rantaravintollaa. Istui siäl ja huilasi ja söi kreikkalaist salaattii ja mussakaa. Ja sit nousi linjurii kello 14.30.

Ko mää tuli takasi, ni hotellihuanee vessa lavuaari korkki oli irrotettu. Ja nettiki toimi taas. Aurinkoklasei em mää tääl ennää tarttekkaa.