Kyl porilaine ain porilaise tuntee

Meit porilaisii lapsii Yyteri sannoil joskus 1950-luvu loppupual. 

Hiljattai mää ole jutellu usiammanki ihmise kans siit, et mikä o murre ja murtee olemus ja millai sen tunnistaa.

Yks ystäväni sano mul et hän voi tunnistaa ihmise lohjalaiseks, vaikkei tämä sanos muut ko päivää. Sammaa mää voi sannoo porilaisest.

Sillai o käyny mul tääl pääkaupunkiseudul, et ole treffannu jonku satunnaise ihmise ja o tullu heti merkilline tunne et tua o porilaine. Mää ole joskus istunu pöydä viäres ja joku tuntematoin ihmine o tullu sanomaa mul vaik et: "Onko täs vapaa paikka?" Ja mää ole heti ajatellu et mahtaaks tua ol porilaine. Ja sit mää funteeraa sitä, et mist semmone tunne voi tul, ko toine ei puhu mittää Porist se paremmi ko puhus sana sannaa pori murrettakkaa? Kyl sitä "vapaat paikkaa" vois kuka tahansa kysel.

Ja sik ko mää ole ruvennu kautta rantai kyselemmää, ni o paljastunu, et toine o porilaine, just niinko mää eppäili. Sentapasii tilanteit ei ol ol ollu vaa yks eikä kaks.

Yhde kerra kyl ole erehtyny, yhde miähe kohdal. Mää aljoi miälessäni arvuuttelemaa hänt porilaiseks ja kysyinki, oliko hän. Ei, ei lainka siält päinkää, ihan toiselt pualt Suamee, Etelä-Karjalast hän oli. Mut kyl hän sit lisäs, et hän o pari vuat asunu Poris ja häne vaimos o Porist kotosi. Ni et olisko se porilaisuus hiukka tarttunu, hän päätteli.

Ja vaik porilaine kui puhus ihan yleiskiält, ni kyl hän ittes paljastaa. Porilaises puhhees o yks hiano yksityiskohta, mist ei kannat kovi köykäsesti luapuu. Joissaki semmosis verbeis, jois yleiskiäli ei tee erroo preesensi ja imperfekti välil, ko ne muadot o ihan samallaiset, me porilaiset tehdää. Niinko esimerkiks mää "sovei" täst ja täst asjast eilä, taik "opei" uude taido taik "keksei" jonku yllättävä asja. Ja eilä mää jo "miätei", mut tänäpä iltapäiväl mää viäl "miäti" (= tule miättimää) sitä asjaa tarkemmi. Ja yleiskiäliset suamalaiset sannoo ain vaa et mä "mietin" ja "sovin" ja "opin" eilen ja tänään ja huomenna. Sillai porilaisii koululaisiiki o opetettu, ainaki minu ikäluakkaani. Mut ain ei ol oppi menny peril.

Ja sit o vaik kui paljo sanoi, jokka mu korvaani kuulostaa kauhee porilaisilt, vaikken tiä, onko ne. Kai niit muukki tuntee ja käyttää, ei ne mittää porilaiste yksityisomaisuut välttämäti ol. Yksi kiva ja hauskane porilaine sana mu miälestäni o prehjuhousu, jost yks porilaine hiljattai minnuu muistutti. Ja vaik sitä sannaa mualkipäi käytettäs, ni kyl se porilaine prehjuhousu o vaa ihan ommaa luakkaas. Joku lökäpöksy ei ol yhtää mittää sihe prehjuhousuu verrattun. Ja seki millai sen porilaine sannoo! Ei muut ossaa.