Oia

Nämä paikalliset ihmiset, niinko linjurirahastaja, tuntuu lausuva tämä nime Ia – ja se o toine kirjotustapaki. Se o sanosinko ihmeellisin paikka misä mää ole koskaa ollu. Vai onko se mikkää paikka? Vai miälikuvitusleikki? Tai kubistine maalaus? Nämä kuvat o hiukka autioit, ko mää ole tarkotuksellisesti välttäny ottamast kuvvii viaraist ihmisist.

Paljo ortodoksikirkkoje ja -kappeleitte siniturkoosifärisii kupoleit.

Kauniit trappuit.

Kaarii.

Pehmeit muatoi.

Valkost ja pastellisävvy – ja meri ja taivas taustan. Tällö oli vähä utune päivä.

Patinaa.

Kauniit porttei.

Kukkasii ja istutuksii.

Ja taas pehmeit muatoi ja sävyi...

... ja kaarii.