Vuare sylys

Kamari kylä Profitis Ilias -vuare rinteelt.



Oia piti ol mu tämäpäiväne retkipaikkani. Mukko eile mää oli nii väsyny Thira-reisustani, ni päätinki lykät sitä Oiaa mennootani huamisee ja retkeil nyte vaa täsä lähimaastos.

Mun o ollu toist vuat polvet kippeet, enstiks oikee ja sit vasen polvi. Vuasi takasi mää oikee pelkäsi, millai mää pärjää tääl Santoriinil kippee polveni kans, mut sillo must tuntu, et polvi tykkäs hyvvää tääl olost. En tiä minkä tähde. Samalt tuntuu nytenki.

Tänäpä mää pääti et lähde kiipeemää vuaripolkuu. Se viä pitki Profitis Ilias -vuare kylkee. Profitis Ilias o korkeempi kahdest viärekkäisest vuarest, jokka o tämä Kamari kylä takan. Toise, vasemmapualeise vuare nimi o Mesa Vuno.


Tämä luannokivil kivetty polku o aika helppokulkune.



















Mää lähdi kulkemaa polkuu. Kyl siin koko aika sai jalkoihiis kattoo, mut kiipeemine oli helpompaa ko mää luuli. Mul oli vesipullo mukan, ja ain välil istui kivelohkaree pääl ja oti muutama hörpy vet. Polku kulki oikeel ja teki jyrkä käännökse vasemmal ja sit taas jyrkkä käännös oikeel ja taas vasemmal. Eli se oli serpentiinipolku. Meni ettiistakasi pitki vuarekylkee, joka kertta hiukka ylempää. Ei tarvinnu jyrkästi kiivet.

Polu yläpääs o piäni kappeli, Zoodohos Pigi, ”Elämän lähde”. Siäl kappeli paikkeil mää istuskeli pitemmä aikaa ja katteli jalvoissani vilistävvii sisiliskoi ja ympärilläni kassoovii kuivettunneit piikkikasvei. Jokuset piikkikasvit oli kyl vihreitäki.

Piikkikasvi.

Vuare pääl näkkyy kaks knuppineula kokkoist ihmist kiipeemäs.

Mun ohitteni tuli muitaki ihmisii, jokka jatko matkaas ilmeisesti vuare ylitte toisee kyllää, luulem mää. Kyl määki olsi viäl pitemmäl jaksanu, mutten viittiny riskeerat, ko ajatteli, et mu tarttee täält viäl allaaski pääst.

Kaikist jyrkemmäl kohtaa oli kivetyt portaat ja niitte ulkosyrjäs kulki

muurattu kaiteetapane ja vuarepualel oli tanko, jost voi pittää kiinni.

Yhdes kohtaa mää satui näkemää kaks vuarikiipeilijjää. Toine ain kiipes ja toine oli alempan ja kisko tai hölläs köyt, jos kiipeilijä oli kiinni. Näytti aika vaaralliselt touhult. Mu siskoni Annaki hiljattai oli poikas kans Samoksel ja Anna kerto, et he oli kiivenny vuarel. Poika oli hypelly niinko orava piikkipuskie ylitte kivelt toisel ja Anna tullu peräs, ilmeisesti ei ihan niinko orava. Anna oli pelläänny, et jommaltkummalt o pia pää halki tai jalka poikki, mut oli he vaa yllöös päässy ehjänäs. Mun reittini oli paljo turvallisempi ko se oli tämmöne valmis polku.

Vuarelt palattuuni mun oli hyvä olo, vähä niinko olisi ollu saunas ja jollaki lail ”puhdistunu”. Olloo paransi viäl se, ko meni hotellihuaneessani suihkuu ja sit uima-altaasee uimaa.

Jos tarkkaa kattoo, ni täs kuvas näkkyy vuarikiipeilijä.