Kissanäyttelys

Kissanäyttelys monet kissat näyttää tykkäävä hiakkalaatikos
makkaamisest. Kai se tuntuu tutult ja turvalliselt. Sillai Ruskaki viihty
hiakkalaatikos. Koton en ol kyl nähny siäl oleilemas, asioimas kyl.
Ruskast paljastu muitaki uusii piirteit: hän sylki, sähisi ja murisi.  

Ruska ja mää oltii eile koko päivä kissanäyttelys Lahdes, Lahde messuhallis. Päästii Pinkkitassu kissala virallises kyytis. Samas kyytis tuli Ruska sisko Bea (kummanki omistaja ja kasvattaja Mikko Murtonen). Yhdes nämä Pinkkitassun Bette ja Beatrix, kilpikonnaruskeetabbyt, o niinko kaks marjaa. He o molemmat Pinkkitassu kissala sijotuskissoi ja heil o tarkotus teettää tänä vuan pennut. Saa nähd sit millai käy. Kuulemma eurooppalaispentui o täl hetkel aika paljo tarjol eikä menekki ol paras mahdolline. Lama-aikoin kissoihi ja koirii panostettaa, muk ko lama hellää, kiinnostus lemmiki hankkimissee vähenee.

Peril kissanäyttelys oli yllättäi oikee sukukokous. Samast pentueest oli näyttelys Ruska ja Bea velipojat Bono ja Sisu ja lisäks isäpappa Mikki. Pupu-emo ja yks siskoist, Tikru, vaa puuttu, et olis ollu koko perhe koos.

Isä pualt näyttelys oli yks velipualiki, eri emost ja eri pentueest ko nämä Pinkkitassu B-pennut. Ilmankos Mikki-isä saiki näyttely parhaa siitosurokse titteli. Häne varsinaine siitosuras o kyl jo ohitte ja hän käy näyttelyis kastraattiuroste sarjas. Oli siäl näyttelys sit kaukasempiiki sukulaisii, yks isotätiki.

Ruska ja häne siskojes ja veljies isä Mikki o vanha konkari. Täsä hän
näyttää jälkikasvul mallii, millai tuamari pöydäl ollaa. 

Mikki ei taitanu ol kauhee tohkeisas jälkikasvustas. Ehkä hän
funteeraa, et ei o tullu pidettyy niist nii lukkuu. "Kysykää emännält",
hän varmaa vastais, "mää ole hoitanu vaa oma ossuuteni eikä
seuraukset ol mun murreitani."

Miki ja Pupu-frouvva yhdeksä kuukaude ikkäiset pojat oli jo viiskilosii
kollijötiköit, isompii ko isäs. Täs kuvas o Bono Kaarinast. Esti alkuus
hän piti parempan tiirail ohikulkevai ihmiste näyttelyy karvafälly alt. Kai
hän ihmetteli kui häne tämmösee ihmisnäyttelyy o tuatu.

Toine viiskilone jässikkä, Sisu Kirkkonummelt, emäntäs sylys
odottamas vooroos kissatuamaril. 

Siäl näyttelys oli tiätysti kaikki muukki kissarodut edustettuin. Mää seurusteli pääasjas näitte eurooppalaiste kans. En kauheesti perehtyny kiljuvaäänisii ja pantterikuvioisii bengaleihi, karvattommii sfinkseihi enkä amerikkalaisii kiharakorvii. Ne erikoisuudet ei ol mun juttunu, niinko sanotaa. Ko mää vei Ruskaa arvosteltavaks saksalaisel tuamarifrouvval, hän sano: "This is my first experience with Europeans." Eli tämä oli häne ensimmäine kokemukses eurooppalaisest, hän pääsi arvostelemaa ilmeisesti eksoottist kissaa. Hän luki kirjoist ja kansist rotumääritelmää ja arvosteli Ruska joka suhtees valla ekselentiks.

Sikko täl höövelil frouvval tuli seuraavaks arvosteltavaks sisko Bea, hän oliki jo vanha tekijä, ei tarvinnu ennää lukkee papereist. Tuli viäl kolmaski samaikkäine ja sammaa färisarjaa oleva tyttökissa. Bea pääsi heist kolmest ykköseks, Ruska kakkoseks ja se kolmas tyttö kolmoseks. "For me today", perusteli frouvva kantaas. Tarkotti et tält hänest tuntuu täl hetkel. Bea pääsi lisäks väri parhaaks, mis kisas Ruska ei ollu ennää mukan, ko hän oli jääny kakkoseks. Ja lisäks Bea pääsi viäl tuamari parhaakski. Hän sai hianoi ruusukkeit palkinnoks.

"Anna mun kaikki kestää!" Kuvis o pikkune Bea, joka pärjäs reippaasti

tuamareitte venuttelus ja vanuttelus ja viaraitte ihmiste käsittelys. Ruska

pääsi siskoos helpommal ko jäi ensimmäises arvostelus kakkoseks.

Lähempi kuva Beast. Bea eli Pinkkitassun Beatrix oli syntyisäs pesuee
kuapus ja kaikist piänempi viidest pennust. Ruska eli Pinkkitassun Bette
taas oli esikoine ja isokokkoine. Näyttelys Bea vaikutti aika rohkeelt
ja rennolt tyypilt. 

Mää aljoi koht alkuus tippumaa kärryilt, mitä millonki arvosteltii ja minkä tähde. Kotimatkal sanoinki Mikol, sil Ruska omistajal ja kasvattajal, et kissanäyttelys o minust vähä samallaist ko Venäjä tullis. Tuntuu monimutkaselt, ko ole aika pinnallisesti sisäl täsä kissanäyttelymailmas. Ja viäl seki et "For me today", ni et millai kenestäki virkamiähest minäki päivän tuntuu.

Mut komioit ja kauniit oli kissoi. Omistajat siäl keskenäs praatas ja näytteli toine toisilles jöölikkäit kissojas. Määki sai pittää sylys yht luppaavaa nuart eurooppalaiskollii jota häne emäntäs kehu oikee tyrneväks. Ja kyl tämä tyrnevä kollipoika oliki, ja lisäks kiltti ja kesy. Kulki sylyst syllyy eikä ollu moinaskaa.

Näyttelyis kattellaa toiste kissoi sil silmäl. Ja tehdää alustavvii ja intiimeit tunnustelui tulevist parituksist. Kissamailmois o semmosii hööveleit madameit, jotka saunoisas tai muis buduaareisas harjottaa laillist ja kunniallist kissoje seksipalveluitte myyntii. Sillo ollaa kyl ain  liikkeel ihan tositarkotuksel jälkeläiste toivos.

Ruskal o kahde viiko pääst äiti-tytär-viikoloppu
Jyväskyläs. 

Ruska pää menoks o suunnitelmis toinenki kissanäyttely, kahde viiko pääst Jyväskyläs. Sillo hän lähtee ilma minnuu. Hän saa kaverikses sil kerttaa emos Pupu ja he meinaa ol siäl Jyväskyläs kokonaise viikovaihtee, perjantaist sunnuntahi. Siit tullee Ruskal ja häne emolles äiti–tytär-viikolloppu. Saa kuul sit, millai he toisilles sihisee ja suhisee.

Täs eilises kissanäyttelys oli mukavaa semmonenki asja, et mää opei – tai mul palautettii miälee – kaks porilaist sannaa: tyrnevä ja praataamine.