Mustavalkost vai värillist

Sama kuva isost vanhast tammest mustavalkosen/harmaasävykuvan ja värikuvan. 

Sihe aikaa, ko kaikki lehdet vooros jälkee rupes julkasemmaa kuvia färillisin, mustavalko- tai harmaasävykuvat tuntu "värittömilt" ja pliisuilt, mittääsanomattomilt, ykstasosilt. Ja vanhanaikasilt. Sanomalehdetki o tullu värillisiks.

Sitä mukkaa, mitä värillisemmäks ja räiskyvämmäks kaikkie viästimie mailma o muuttunu, sitä tehokkaammi  mustavalkokuvat o ruvennu erottummaa joukost. Niist o alkanu tul melkei tehokeino, ko ympäril kaikki o ylettömä värikylläist.

Jos jollaki o mustavalkoset asenteet ja puhheet, muut ei välttämäti näje hänt minnää kovi harmaan tyyppin, pikemminki huutomerkipunasen tai muuto nii rasittava räikeen, et hänelt pitäs saad suu tukkoo. Mustavalkoset valokuvat o pliisui mut mustavalkoset puhheet ja miälipitteet o ärsyttävästi liika värittynneit.

Joskus elokuvis, jokka tiätysti nykymailma aikaa ain o värillissii, erotettaa esimerkiks muistot, takaumat ja unet elokuva senhetkisest valvetodellisuudest sillai, et ne o mustavalkosii. Mustavalkosii unia. Mustavalkosii ajatuksii. Mustavalkosii muistoi. Ihmise pää sisäl mustavalkost ja pää ulkopual värillist.

Mut kyl elokuvas vois ihan päivastasestiki todellisuuksii kuvat. Kummat o värikkäämpii ja lennokkaampii, unet vai valveajattelu? Kummat o tiiviimpii ja tihkuvampii, tärkeet muistot vai nykyhetki?

Elokuvas vois ol vaik joku keski-ikkäine päähenkilö, jonka elämää kuvattas mustavalkosel filmil. Hänel olis tommone tasase harmaa mut kiiruine ja ylitäysinäine elämä, juaksuu paikast toisee. Harmaa ja mustavalkone koti ja perhe ja tyäpaikka ja harrastukset ja laste harrastukset. Hän kulkis kiiruusti mustavalkoset vaatteet pääl mustavalkosis metrois ja ratikois ja liukuportais. Ehtoisi kattelis hiukka aikaa uuttisii mustavalkosest lcd-väritelkkarist. Kävis nauttimas herkkuaterioit  mustavalkosis ravintolois ja matkustais ulkomail mustavalkosil siivil. Joka pual ympärilläs harmait mustavalkosii ihmisii. Värit olis hukas ja kadonnu.

Mut häne unelmas ja ajatukses olis värillissii, sillo ko hän hetkeks vois pysähtyy. Unet olis värikylläisii. Lapsuudemuistot olis riamukirjavii. Mukko hänel tosielämäs ei oikee olis aikaa näil värillisil hetkil.

Täsä elokuvas vois ol vaik viäl joku semmone teema tai juani, et päähenkilö joutus kauheesee kriisii. Ja sit karanneet värit vähitelle alkas kajastammaa häne elämääs.

Millai hän vois ne värit löytää? No en tiä, muttei ainakaa sillai, et häne täytys matkustaa mailma ympäri värie peräs, painaa kaasuu niät vauhti ja tahti kiihtys, lisät volyymii, räisket ja präisket. Ehkä ne värit alkas lempeesti läikehtimmää ja tiivistymmää ja tihkumaa, ihan vaa ilmatteeks, niinko lahjaks, ilma häne ommaa yrittämistäs ja pyrkimistäs, vaik hän itte olis mittää tekemäti ja minnekkää pyrkimäti.