Viime perjantain ja lauvvantain mul oli pikakäynti Joensuuhu. Perjantain oli mu enttise esimiäheni väitöstilaisuus Itä-Suame yliopistos. En ol enne elämässäni ollu tohtoriväitöstilaisuudes enkä karonkas. Ne oli hyvi vaikuttavvii ja kohottavvii tilaisuuksii.
Kuva väitöstilaisuudest. Väittelijä seisoo ja pittää lectio praecursoria -luentoo enne varsinaist väittelyy, ja opponentti ja kustos istuu. Ja yleisö kuulustellee.
Tämä väitöskirja painaa liki kilo. Siin o 524 sivvuu ja 1634 alaviitet.
Erityiseks mun suhteeni tähä kirjaa ja väitöstilaisuutee tekkee mm., et mää ole kirja taittanu ja kanne sil suunnitellu. Mää huakasi helpotuksest ko opponentti sano väitökse lopus et kirja teknist toteutust ei ol moittimine ja kansiki o "ihan nätti". Mul oli semmone pelko et jos mul o sattunu joku paha mistaaki, ko kova kiiru tuli ja aika loppu keske. Piänii mistaakei ole kyl jo itteki huamannu ja neki harmittaa.
Kirja käsittellee norjalaise pastori, ajattelija ja kirjottaja Olav Valen-Sendstadi teologiaa. Hän eli 1904-1963. Tält norjalaiselt o 1970-luvult alkai ilmestyny aika monta kirjaa suamekski, siis häne kualemas jälkee.
Olav Valen-Sendstadi suamennetut kirjat oli minul nuaren opiskelijan tärkeit oma mailmakatsomukse rakennusaineit. Eikä pelkästäs minul, luule et aika monel sama ikkäisel samoihi aikoihi. Niit kirjoi levitettii erityisesti opiskelijoil viidennee herätysliikkee piiris. Väitöstilaisuude kuulustelijoitte joukos oliki monia ikätovereit. Junas paluumatkal joku taisi sannooki, et tämä oli niinko 1970-lukulaiste luakkakokous. Minul oli tunne, et yks ympyrä mu elämässäni sulkeutu. Sen tähde oli hauskaa ja tärkeet ol mukan hankkees ja saad etuoikeus taittaa tämä kirja.
Väittelijä kertoo esipuhhees, et väitöskirja tekemine kesti yht kauvva ko aikoinas Israeli kansa autiomaavellus Egyptist Israelii, neljäkymment vuat. Hän alotti tämä kauvvat ajat takasi töis ollessas ja teki loppuu eläkeläisen. Tyä ohes hän ei pystyny väitöskirjaa riittävästi keskittymmää eikä valmiiks saamaa.
Samasen perjantai-iltan Joensuus oli juhlalline karonkka, jonka väittelijä järjestää vastaväittelijä kunniaks. Täsä kuvas kauniisti katettu illallispöytä vartoo karonkkaviarait. Karonkas oli herkulliset alku- ja pääruuvvaat, jälkiruaka ja kahvi. Puhheit pidettii puali ja toisi. Määki sai valistust vast pari tuntii aikasemmi, et ko tohtori karonkkapuhheessas mainittee nimelt henkilöit, joit hän kiittää, ni näil o velvollisuus kaikkie vastat samas järjestykses ko hee o mainittu. Mul oli syyt eppäil, et minukki mainitaa. Ja ko mainittii, oli varautunu, vaik puhheeni oliki lyhyt ja valmistelematon.
Mää oli aikasemmi ajatellu, ekko kerra elämässäni saa kutsu tämmesee juhlaa, ni kyl tarttee men, Joensuuhu astikka. Miäheni ei tullu, ni mää meni yksi.
Sit vast myähemmi hoksasi, et ei sitä tiä, on mul noit sisarte lapsii, ykski A. joka juur o päässy tutkimaa jottai muinaisliskoje luita. Sikko hän muutama vuade peräst väittelee, ni kyl mää ainaki sitä väitöst mene kuulustelemaa.
Kuva väitöstilaisuudest. Väittelijä seisoo ja pittää lectio praecursoria -luentoo enne varsinaist väittelyy, ja opponentti ja kustos istuu. Ja yleisö kuulustellee.
Erityiseks mun suhteeni tähä kirjaa ja väitöstilaisuutee tekkee mm., et mää ole kirja taittanu ja kanne sil suunnitellu. Mää huakasi helpotuksest ko opponentti sano väitökse lopus et kirja teknist toteutust ei ol moittimine ja kansiki o "ihan nätti". Mul oli semmone pelko et jos mul o sattunu joku paha mistaaki, ko kova kiiru tuli ja aika loppu keske. Piänii mistaakei ole kyl jo itteki huamannu ja neki harmittaa.
Kirja käsittellee norjalaise pastori, ajattelija ja kirjottaja Olav Valen-Sendstadi teologiaa. Hän eli 1904-1963. Tält norjalaiselt o 1970-luvult alkai ilmestyny aika monta kirjaa suamekski, siis häne kualemas jälkee.
Olav Valen-Sendstadi suamennetut kirjat oli minul nuaren opiskelijan tärkeit oma mailmakatsomukse rakennusaineit. Eikä pelkästäs minul, luule et aika monel sama ikkäisel samoihi aikoihi. Niit kirjoi levitettii erityisesti opiskelijoil viidennee herätysliikkee piiris. Väitöstilaisuude kuulustelijoitte joukos oliki monia ikätovereit. Junas paluumatkal joku taisi sannooki, et tämä oli niinko 1970-lukulaiste luakkakokous. Minul oli tunne, et yks ympyrä mu elämässäni sulkeutu. Sen tähde oli hauskaa ja tärkeet ol mukan hankkees ja saad etuoikeus taittaa tämä kirja.
Väittelijä kertoo esipuhhees, et väitöskirja tekemine kesti yht kauvva ko aikoinas Israeli kansa autiomaavellus Egyptist Israelii, neljäkymment vuat. Hän alotti tämä kauvvat ajat takasi töis ollessas ja teki loppuu eläkeläisen. Tyä ohes hän ei pystyny väitöskirjaa riittävästi keskittymmää eikä valmiiks saamaa.
Mää oli aikasemmi ajatellu, ekko kerra elämässäni saa kutsu tämmesee juhlaa, ni kyl tarttee men, Joensuuhu astikka. Miäheni ei tullu, ni mää meni yksi.
Sit vast myähemmi hoksasi, et ei sitä tiä, on mul noit sisarte lapsii, ykski A. joka juur o päässy tutkimaa jottai muinaisliskoje luita. Sikko hän muutama vuade peräst väittelee, ni kyl mää ainaki sitä väitöst mene kuulustelemaa.
Tuo oli varmaan juhlallinen ja mieleenjäävä tilaisuus.
VastaaPoistaOli varmasti hieno päivä!
VastaaPoistaPäivi ja Daisy, oli se! Hiano päivä ja hiano tilaisuus.
VastaaPoistaKyllä varmasti kannatti matkustaa Joen kaupunkiin asti. Hienon kannen olet suunnitellut.
VastaaPoistaHieno tilaisuus ja avartava. Ei ole vielä kohdalleni sattunut.
VastaaPoistaCheri, kiitos. Teologisii ja käsiteellissii aiheit o vaikee kuvittaa, ja kansi stressas minnuu alvuks enämpi ko koko muu kirja yhteensä. Mää sai väitöskirja tekijält toivomukseks, et kannes pitäs ol kolmio edustamas Kolmiykseyt, risti ja lain taulut (kymmene käskyy) jotenki viitteellisesti kuvattun. Nämä toivomukset helpotti kanne tekkoo. Usseimmite mun nähdäkseni väitöskirjat o melko harmait ja pliisui, mut mää tykkäsi suunnitel kirkkaa värise.
VastaaPoistaPipsa, ei ol munkaa kohdalleni enne sattunu. Juu, tilaisuus oli avartava ja kohottava.
VastaaPoistaKerran olen ollut väitöstilaisuudessa, sattumalta sekin teologian alalta, vaikka ei olekaan oma alani.
VastaaPoistaMiksi laintaulussa (ainakin tässä kannessa) kolme käskyä ovat noin väljästi vasemmalla puolella ja muut sumpussa oikealla? Oletan, että jokin arvostusseikka tai symboliikka siihen liittyy, mutta mikä?
Kiitos kommentist, Pipsa-Pippuri. Hyvä kysymys. Mää sai ohjeet väitöskirja tekijält, et vasemmal pual pannaa kolme ensimmäist käskyy ja oikeel loput 4-10. Perinteisesti kai kaskyt o jaoteltu tälläi sil perusteel, et kolme ensimmäist käskyy liittyy erityisesti ihmise Jumala-suhteesee ja ne muut ihmiste välisee elämää. Mää ihan kiinnostuksest rupesi kattelemmaa ommaa ikivanhaa kansakoulu ensimmäist uskontokirjaani Ystävä sä lapsien (7. painos 1957), joka o Maija Karma kuvittama, ja siäl o kans samatapane kuva, kolme käskyy väljästi vasemmal ja loput sumpus oikeel.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä järkeenkäyvältä selitykseltä.
VastaaPoista