sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Täsä ja nyte


Mää ole saanu nooti yhdelt ystävält ja nokkafuarii siskolt, et eiks tua ikävä jo poistu mu plokistanu ja jottai muut tul tilal. Sisko sano, et se ikävä ihan tarttuu.

Mul o nykyjäs näköjäs tämä ploki aika hidas. Ei mul ol periaattees mittää plokitaukoo mut vähä vällii tullee ajatustaukoo, etten saa aikaseks päivittää, enkä lukkee muit plokei, en edes avat nettii. Se mul suatakoo. Täytyy oikee kouluttaa ittees irti siit, et olis joku velvollisuus tai pakko. Tämä o kaikki ihan vapaehtost. 

Hitaus varmaa johtuu siittäki et mää ole eläkkeel, ensimmäist vuat. Yllättävä seuraus eläkkeel jäämisest, ettei riit aika siihenkää mihe tyä ohes riitti. Vähä oudolt tämä eläkkeel olemine kiältämäti muutonki tuntuu. Mää luule, et parast täsä o se, et o mahdollist ol vaa täsä ja nyte. On mahdollisuus istuu ja vettää henkee kaikes rauhas. On mahdollist lukkee kirjaa. Ja funteerat rauhas et mitäs seuraavaks tekis. 

Mut on täsä seki puali et olemine täsä ja nyte o mahdottoma aikaaviävää hommaa. Siin sitä aikaa vast mennee. Eikä sitä edes tartte varat almanakkaa. 

Tämä olemine ei ol aikaasaamattomuuttakaa. Ei se ol sitä, et aika tulis pitkäks tai ei sais aikaseks. Päivasto: aika tullee lyhkäseks. Ja ihan luva kans saa ol paikallas ja ol hidas. 

Ei kaikki eläkeläiset ol samallaisii. Toiset tykkää tehd ittelles viikko-ohjelma. 

Mu eläkkeel olemisestani ei ol viäl mittää valmist tullu. Täytyy vaa pikkuhiljaa opetel ja funteerat lissää. Ja oppii uus päivärytmi ja elämätapa. 

Mukavaa aikaa tämä o. Mahdottoma mukavaa. Mut hämmentävvääki. Tätä täytyy funteerat aika paljo, enämpi ko mää luuli. 

Täl tuleval viikol me ollaa Ruska ja Rauha kans kolmestas. Miäs o mail. Meil o flikkai viikko. 

Kuvast näkkyy kui pimmeit aikoi eletää. Keskel päivää ja lampuvalos otettu kuva! Tästäki
kuvast vois ehkä päätel et Rauhal o ikävä. Ei ol. Hän kehrää. Ko mää rupesi ottaa kuvia,
heti Rauha alko kehräämää. Ko hän o jääny ainokaiseks pennuks, hän o ruvennu kauheesti
fyrräämää. Enne mee kehrääjämestari oli Raita. 

Rauha o toistaseks osottautunu nimes veroseks rauhalliseks tyttökissaks. Ruska makkailee päivät tapas mukkaa keinustoolis, ja Rauha o ottanu yhdeks lempipaikakseks pesä, joka kolme vuat takasi o hankittu Ruskal. Ruska ei ol ikän tykänny pesästäs, kerttaakaa en ol nähny häne siin oleskeleva. Sitä mukavempaa et Rauha o se ottanu omakses. Velipoika Eetu, joka uudes kodosas o osottanu Rymy-Eetu taipumuksii, tykkäs kans huilat täsä Ruska pesäs. Pesä o olohuanees pari metri pääs keinustoolist. Ruska ja Rauha o liki toisiis samas huanees muttei nuku yhdes. Ei voi. Jos nukkus, Rauha yrittäs yhtpäät immee Ruskaa eikä Ruska ennää suvaitte sitä. Heti ko Rauha hyppää keinustoolii, Ruska tuuppaa häne pois tai lähtee itte. 

Kissatki ossaa hyvi täsä ja ny olemise ja elämise taido. Jopa Rauhaki. Eikä ol viäl edes eläkkeel. Häne kissaelämäs o vast alvus. Välistäi tuntuu kyl et Rauhast tullee ihan pikkuvanha kissa. Semmosii perhee nuarimmaisist helposti tullee.

Täsä ja nyte -elämine o ihmislastenki kyky. Ei se kyky lapsilt vaadi edes paikallas tai hiljaa olemist. Lapset ei sitä ehkä nii ajattel, heil o kiiru ol ja ellää ja leikkii. Täsä ja nyte. Vanhat sit ajattellee. Mut kyl vanhat viäl leikkiiki. Ko pääsee eläkkeel, ni o lupa leikkii.

* * *

Lämpimästi tervetulloo ploki seuraajiks, Maija Kirvesoja ja Minttu Vaarne!

22 kommenttia:

  1. Ihana Rauha ♥
    Iloa perheeseenne ja kivaa joulun odotusta kaikille kissan ystäville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle ja perheellesi, Seijastiina - ja Monalle tietenkin.

      Poista
  2. Aika on niin kummallista, kun sitä on, niin yksinkertaisistakin askareista tulee työ. Niin ainakin minulle on käynyt. Rauha näyttää erittäin hyvinvoivalta ja on ottanut yhden toisen vähän samanvärisen kissan tapoja. Kun kamera otetaan esille, silloin kehrätään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N., ehkä Rauha on saanut hyvää koulutusta, kun sen erään kissan mamma kävi sitä meillä henkilökohtaisesti antamassa.

      Poista
  3. Noita aikoja minäkin odottelen, vaikka työkin vielä maittaa! Oli mukava tavata ja katsoin jo sen pakettiautomaatin siellä Viherlaaksossa, jos sais aikaseks mitä pitää, kun on vielä tuo työ joka haittaa!
    Oho tost tuli runo, vahingos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auli, kiitos runost ja mukava oli treffat vaik lyhkäsestiki. Tai kyl siäl Merikarvial muutama tunti oltii, ei ihan lyhkäne hetki.

      Poista
  4. Paula, tuo eka kuva Rauhast o ku maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos. Leena. Rauha o maalaukselline.

      Poista
  5. Kuulla teidän elämästä ja että kaikki sujuu leppoisasti. Leikkiä ei pidä koskaan unohtaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Cheri. EI silti, kyl tavalline leipätyäki parhaimmillas o aikaihmiste leikkii. Semmone tyä ei ihmist nii väsytäkkää vaik tekis pitkii päivii. Se kyl vaatii lepotaukoi välil. Mää ole oppinu entises tyäsäni sanonna: "Luavuus lähtee levosta."

      Poista
  6. Blogihan on nimenomaan hyvänmielen harrastus eikä pakkopullainen toimenpide! Silloin kirjoitellaan kun huvittaa ja jos ei huvita tai ennätä tai muuten ei tule vaan kirjoitettua, niin sitten kirjoitetaan kun taas maittaa.

    Saman ilmiön muuten olen itsekin huomannut, tuosta että jos on aikaa niin tavallisista toimistakin tulee työ. Kun sairastin vakavasti ja olin kotona sen takia nelisen vuotta, niin tekemään ehti paljon vähemmän kuin nykyisin, vaikka arki onkin melko täyteläistä. Aika on kumma ilmiö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos hyvist ajatuksist. Tätä plokkaustahtii mää saa funteerat ain sillo tällö.

      Juu, aika o kumma ilmiö. Siit vois kirjottaa vaik kirja, jos ossais.

      Poista
  7. Rauha on herttainen ♥ Nauti sinä nyt ihan huoletta rauhallisesta elosta, Rauhasta ja Ruskasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Myrsky ja Minna. Just ny mää nauti, ko Rauha makkaa kiipeilypuu ylähyllyl ja kattelee klasist pihal, ja mää kirjottele tätä.

      Poista
  8. Tuttuja tunteita eläkkeelle siirtyneen arjesta. Itse olen sen oppinut niin, että tajuan, kuinka nyt päivä täyttyy jo yhdestä merkinnästä. Työaikana hajotti itseään enemmän.
    Kivaa tämä kuitenkin on, vaikka tässäkin on paljon opittavaa. Haasteellista, niin kuin nykyisin sanotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm, tänäpä yks eläkeläisfrouvva kehu et häl meni kolme vuat oppii se, et saa ol vaa, ja opetel ihan oma elämärytmi. Hän näytti reippaalt ja iloselt mu silmiini, oli ollu just kävelylenkil ja menos uimaa.

      Poista
  9. Ikävä on kyllä jännä juttu. Täällä asustaa vielä kaksi pentua, kun ei tuolle Sirville ole ilmestynyt ottajaa, mutta aina välillä iskee ikävä neljää muuta. Kaikki ovat omia persooniaan ja kuvat pennuista saavat kaikki ihanat pentumuistot mieleen. Ja blogi on tosiaan harrastus, ei velvollisuus. Tosin täällä omassa kodissani siskoni ja poikaystäväni muistuttelevat blogin päivittelystä, vaikka näkevät kissoja koko ajan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KittyCatCat, pentumuistot o mukavii, niist riittää muistelemist viäl usiamma vuadenki pääst. Joka pentu o erilaine, ja niitte erilaisuus ja yksilöllisyys ehkä viäl korostuu ja saa vastakaikuu uusis kodoisas. Joka pentueki o ilmeisesti erilaine, pentueel o joku oma yhteishenkes ja meininkis, niät se o semmone yksikkö, nii kauvva ko pennut o yhdes. Mul o taitanu ol ikävä niit pentuyksilöit mut sitä pentueyksikköö ja sen yhteismeininkii kans. Jos pennut o terveit ja kaikki mennee hyvi, pentuje yhteiselo ja -olo o yht riamuu ja onnee ja hauskuut.

      Poista
  10. So sweet and beautiful kitty :)

    VastaaPoista
  11. Thank you, Ela. Yes, she is sweet and beautiful, and soft, too.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen kirjoitus. Uskon, että yksi merkintä kalenterissa täyttää koko päivän sitten joskus.
    Sinnittelen vielä töissä hetken.

    VastaaPoista
  13. Daisy, eikä tul yhtää aika pitkäks vaikkei kalenteris olis yhtää mittää. Se o jatkuvasti hämmästyttävää, kui äkkii päivät kulluu ja ollaa ehtoos.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!