Risui ja ruusui

Tänäpä tuli vastaani ruusui ja risui yllättäväs paikas: kaffepöydäs.

Miäheni kans me mentii ton Espoo Tuamiokirkkoseurakunna Auroora kappelii. Siäl oli enstiks messu ja se jälkee kirkollisvaalie äänestys ja sit kirkko- ja vaalikaffeet. Kaffepöytä oli nii kauniisti koristeltu, et mu täyty heti men ottamaa siit valokuvia. Kui sattuki et oli kamera mukan. Emäntääki mää kävi haastattelemas ja kyselemäs, et onko nämät ruusut ja risut oikee tarkotettu jollekki, isil tai kirkkovaalie ehdokkail, ko nyte o isäpäiväki. Hän sano ettei häl sunkaa semmost ol tullu edes miälees. Hän oli vaa kävelemäs mettäs ja näki siäl nii hianoi risui et hän ajatteli et niist täytys askarrel jotaki kaunist. Ja sit siit risukokoelmast oli tehty kaffepöydä koristus.

Aika hyvi kekattu mum miälestäni. Kyl mää jo aikasemmi ole huamannu et monet luanno ainekset o kauniit koristeit, niinko ny kävyt ja jäkälät ja oksat ja kivet. Mut en ol enne huamannu viäl risui.

Se Auroora kappeli o tullu meil tääl Espoos vähä ninko kotokirkos ja kiinnekohdaks, ko muuto ollaa tääl ihan vaa orpopoikan ja -flikkan. Ko ei ol yhtää sukulaise hautaakaa tääl päi, ni et vois kynttylä pyhäipäivän tai joulun men sytyttämmää. Mun hautani o kaikki Poris ja Esko haudat o Koskel. Mut mee vihhiittii tääl Aurooras neljä ja pual vuat takasi. Esko oli sillo 57 ja mää 56. Jokuset yllätty ko nii vanha vanhapoika ja vanhapiika mennee naimisii keskenäs. Yks sano ihan suaraaki et mitä siittäki tullee. Ny o sit neljä ja pual vuat kumminki eletty yhteisii myätä- ja vastoinkäymisii.

No ny mää jo taas vähä öksyi aiheestani. Piti viäl sanomani et minu äitiniki kerkes viäl vuat enne kualemaas olemaa mee vihkijäisis siäl Auroora kappelis ja sit siäl oli mu sisarteni lapsii. Ni et mun pualtani oli kolme sukupolvee. Ja Esko pualt samallai kolme sukupolvee, mut ei kumminkaa häne vanhempiis ko näitte kualemast o jo vuaskymmenii. Mut kolmas sukopolvi oli yks sisarukse lapselaps.

Vaikkei meil ittellämme ol lapsii, ni kumminki kuulutaa sukupolvie ketjuu.

Sen kappeli pihhaa o tänä syksyn ilmestyny semmone muistelupaikka, mihe voi sytyttää kynttylöit kualleitte omaiste ja rakkaitte muistoks. Sin meki meinataa jouluautton men kynttylä sytyttämmää.

Paluumatkal me poikettii yhdes kukkakaupas ostamas kaksi kukkaa mee kummanki isä kunniaks.

Täs kuvas näkkyy se koko ruusu- ja risukoristus.