Haukotus ja loikka ja sirpaleet

Yhten hetken tämä mee kissa Ruska makas koris ja haukotteli harttaasti.

Seuraaval hetkel hän otti pitkä loika ja hyppäs televisio päält yli kaks metrii korkee kaapi pääl. Sit hän makkaili aikas siäl.

Kaapi pääl oli jotaki tavaroit, muummuas minu kansakouluaikane hymytyttöpatsaani. Ruska nyhjäsi sitä patsast ja hymytyttö suaraa laatteel ja kymmeniks palasiks. Meil oli yks viaraski sillo, ja me kolmee pekkaa noukittii niit sirpaleit roskapussii.

Kissal tuli kiiru hypät allaas siält korkeuksist. Näyttää kauheelt loikalt, ko hyppää suaraa laatteel yli kahde metri korkeudelt, niät tömähdys vaa käy. Ihan hirvittää kattel semmost hyppäämist. Sit vaa hääräämää niitte sirpaleitte joukkoo, hänest se sirpalaleitte noukkimine näytti vissii kovinki hauskalt.

Eikä kissaa edes kloosuttu. Mää syyti itteeni siit, et oli jättäny patsaani sin kaapi pääl, vaik oli nähny ennenki, et kissa sin hyppää. Ei tämä Ruska-kisu ol enne mittää pudottanukkaa eikä tavaroit rikkonu, vaik onki vallottanu korkeit kaapipäälisii. Yhde orkideakukinno hän kylläki vähä reposteli.

Viaras sano, et hän ihmettellee, minkätähde sin kaapi pääl täyty hypät. Hän ei ol ikän enne semmost nähny.

Ei se patsas mul ny nii kauhee tärkee esine ollu. Oli se kyl klookii, et patsas o säilyny ehjän 1950-luvult ja kulkenu mu mukanani tähänki huushollii. Ja ny sit yks kaunis sekuntti ja kissa mennee ja rikkoo se.

Eskoo naurutti. Mukava muistoesine se hymytyttö oli kansakouluajoilt. Ny se hymy sit lopullisesti hyyty.

Sirpaleet o jälliil mu hymytyttöpatsaastani.