Huutokaupas

Täs kuvas minu huutokauppahuutoni, vihriäine Kupittaa maljakko,
o saanu tuareit kukkasii. Vaasi o päässy Koskelt peräsi oleva Viljatyttö-
patsaa seuraa. Viljatyttö o aluperi Yrjö Liipola kuvaveistos mut tämä kuvas
oleva o pianoismalli. Yrjö Liipola o Koskelt syntysi mut myähemmi asunu 
ja kuallu Kauniaisis. Kauniaisis o häne mukkaas nimetty katuki. 

Menneel viikol mää pääsi yhde tyäkaverini fölis ja häne kyytissäs harvinaisee huvvii, huutokauppaa. Tyäkaveri, joka pruukaa käyd huutokaupois täydentämäs kirpputoripöytääs ja tekemäs uusii hankintoi, o innostunu kirpputori- ja huutokauppaharrastuksest. Hän ei tavottel voittoo mukko pittää kirpputoripöytää huviks ja harrastukseks ja yrittää pittää vaa siit vaarii, et sais omas takasi.

Huutokauppa oli tual josaki peräkyläs Kellokoskel, Tuusula rajal ja Nurmijärve takan. Ostajin oli aika paljo ammatti-ihmisii, antiikkiliikkee pitäjii. Myytävän o kualinpesätavaraa. Hinnat ei noussu kovi korkeel.

Määki huusi siält kolme tavaraa. Ensimmäises kuvas o Kupittaa vaasi. Sit huusi miälestäni kaunii Nuutajärve kristallivaasi, siin oli viäl alkuperäne tarraki, näytti olevas aika käyttämätöin. Ennestäskää ei ol mee huushollis puutet kukkavaaseist, päivasto niit o aika paljo. No, mää voi antaa niit vaik lahjaks, mää perusteli ittelleni.

Nuutajärve kristallivaasi oli mu toine huutoni.

Kolmas huutoni oli Saara Hopea suunnittelema klasiskooli, sitä sanotaa näppyläkulhoks. Mee äiti alotti näitte skoolie kokkoomise. 1950-luvul hän osti yhde tämmese kirkkaa malja ja sitä käytettii mu toise siskoni Auli kastemaljan. Ristiäiset pidettii joskus 1957 koton.

Vuaskymmenie jälkee äiti päätti antaa Aulil se kirkkaa malja ja rupes kokkoomaa kirpputoreilt niit samoi maljoi lissää, ni et kaikki neljä flikkaa sais omas. Sikko hänel oli ne koos, yks aikoinas kaupast uutenas ostettu ja neljä kirpputorilt, hän vaa jatko sitä kokkoomistas, ja seuraavan etappin häl oli, et hän kerrää kaikil lastelapsil. Äitil oli niit sit vihdoviime aika mont ja mone färist.

Määki sai oma skoolini, se oli kirkas. Ja se oli alku taas uudel keräilyl. Määki aljoi ostamaa samoi skoolei ain jos vaa näi josaki kohtuuhinnal. Ny mul oli jo kaks kirkast ja yks vaaleesinine, tummasinine ja vihriäine. Ja siält huutokaupas mää huusi ny kuudennee, ruskee. Ny puuttuu ennää siit kokoelmast tummaturkoosi ja harmaa. Nämä näppyläkulhot o oikee hyviä orkideoje aluskippoi, sen takia ko ne o klassii ja juuret saa niitte läpitte valloo.

Mu huutoni, kaks vaasii ja yks skooli, teki kuuskymppii.

Näist kahdest maljast vihriäine oli meil jo ennestäs, mut ruskee mää
huusi viime viikol huutokaupast.