Syksyaika vahettu jouluaikaa

Helsinki keskusta joulukattuu täyty tänäki vuan men vilasemmaa.

Huamispäivän o adventtisunnuntai eli ny ollaa jo pikkujoulus. Tämä plokiki siirty jouluaikaa ja  mää haravoitti syksyset ruskalehdet pois - nii kauniit ko ne oliki! Mitä ny muutamii ruskalehtii jäti viäl jälliil ton oikeepualimmaise palsta alareunaa. Ny pujettii plokil jouluasu ja pantii kynttylä palamaa.

Pikkujoulu kunniaks munki teki miäleni men käymää joulukadul Helsinkis.

Matkal sin linjuris istuisani mää hoksasinki vast mitä mun olis pitäny vastat Satakunnan Kansa toimittaja kysymyksee, ko hän toissa viikol kysy mult et misä o Espoo keskusta. Ni tiätysti mun olis pitäny vastat, et oikeastas se o Helsinkis. Se olis ollu yks ihan pätevä vastaus.

Se o kummallist, et ussei ko ole puhheis jonku ihmise kans tai kuuntelee muitte keskustelui, mää hoksaa vast seuraavan yän tai seuraavan päivän tai seuraaval viikol, mitä mu olis pitäny sannoo. Aika tavallist mul.

Isois tavaratalois oli kova joulutouhu pääl, kyltit ja valot ja koristelut toivotteli hyvvää jouluu - ja hyviä jouluostoksii tiätysti.

Tämä o yhde tavarataloketju joka joulu toistuva iskulause.

Toise tavaratalo mainoskyltit sannoo: "Toiveista totta -
Önskedrommer."

Reissullani mää satui Fazeri myymäläs päiyhtee tyäkaveri (oikee pomoni) ja tämä frouvva kans. Frouvval oli kauhee nätti hattu. Se oli huavutettuu villaa, tai siis huapaa, ja otta yläpual oli kauniit huapakukkasii.

"Sul o ihana lakki", mää heti kehui.

"Suoraa Tallinnast", frouvva vastas. Sit hän selliitti, et hänel ei yleensä mikkää lakit sovi. Mut tämä hattu soppii hyvi.

"Jaa", mää vastasi. Sit mää tuli vähä noloks. Kui mää ny sillai vastasi, kerkesi ajatel. "Nii soppiiki sinul oikee hyvi!" mää yriti paikkail töksähdystäni.

"Satakuntalaist ylistyst!" hän nauro ja tulkitti mu jaatani. (Onneks hän o itteki satakuntalaine, ni ymmärsi oikei.)

He oli menos kaffeel sin Fazeril ja mää jatkoi matkaani. Koko loppupäivä siin meni kattelles ja ihmetelles. Kyl mää mont ihanaa tavaraa siäl näi, joit olis tehny miäleni ostaa ittelleni tai jolleki muul. Jottai hiukka ostinki. Mut näit kissoi en olis hualinu ilmatteekskaa.

Vaik mää olenko kovi kissarakas ihmine, ni nämä kissakoristukset, jokka
oli tarkotus pan oikee kuusee roikkumaa, oli minust kyl kamalii ja
melkei pelottavvii. Kuusekoristeet tullee joka joulu vaa kummallisemmiks:
kissoi, koirii ja korkokenkii!